Tunteiden maailma

On kuin päähän olisi lekalla lyöty ja sydämeen nuolella ammuttu. Todellisuudessa en tiedä edes, mitä haluaisin ja mitä en. Elämä on pelkkää työtä. Avioliitto kaverileikkiä. Mikään ei tunnu miltään. Töiden jälkeen hiipii yksinäisyys, kun vierellä ei ole se, jonka luokse oikeasti haluaisin mennä. En kuitenkaan tunne häntä kovinkaan hyvin. Tiedä sitten, mikä mies hän oikeasti on miehiään. Silti rakastan ja kaipaan, mutta en omaa miestäni. Avioliitto on tasaista ja turvallista. Kaikki sujuu ja mikään ei pitäisi olla huonosti. Olen vain rakastunut toiseen ja jo ennen sitä kasvanut irti avioliitosta. Silti sinnittelen yhä ja pidän ajatusta yllä, että ilo ja rakkaus palaa vielä. Mies, johon olen rakastunut sanoo eroavansa. Niin ne kaikki aviomiehet. Tosin, ei hän minua ajattele kuin kaverina ja ehkä kahviseurana. Tuskin enää sitäkään!
En halua tätä elämää elää. Mietin monesti, miten pystyisin tästä lähtemään. En jaksa tätä puristavaa rakkautta toiseen. Olen tyhmä! Tiedän, että minulla on hyvä mies rinnallani, mutta tunteet ovat loppuneet, enkä halua olla hänenkään onnen tiellä. Uskon, että hän löytäisi piankin uuden ihanan naisen itselleen, joka ei olisi tällainen tyhmä hupakko, joka antoi rakkauden sokaista turvallista ja vakaata perhe-elämää. Olen pahoillani, en jaksa.
1312
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Jos eroat, tee se itsesi takia. Miehen mieli on häilyväinen, voit olla tänään sopiva, mutta huomenna jo vähemmän sopiva, kuin joku muu.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


yksinäinenmietteissään kirjoitti:

On kuin päähän olisi lekalla lyöty ja sydämeen nuolella ammuttu. Todellisuudessa en tiedä edes, mitä haluaisin ja mitä en. Elämä on pelkkää työtä. Avioliitto kaverileikkiä. Mikään ei tunnu miltään. Töiden jälkeen hiipii yksinäisyys, kun vierellä ei ole se, jonka luokse oikeasti haluaisin mennä. En kuitenkaan tunne häntä kovinkaan hyvin. Tiedä sitten, mikä mies hän oikeasti on miehiään. Silti rakastan ja kaipaan, mutta en omaa miestäni. Avioliitto on tasaista ja turvallista. Kaikki sujuu ja mikään ei pitäisi olla huonosti. Olen vain rakastunut toiseen ja jo ennen sitä kasvanut irti avioliitosta. Silti sinnittelen yhä ja pidän ajatusta yllä, että ilo ja rakkaus palaa vielä. Mies, johon olen rakastunut sanoo eroavansa. Niin ne kaikki aviomiehet. Tosin, ei hän minua ajattele kuin kaverina ja ehkä kahviseurana. Tuskin enää sitäkään!
En halua tätä elämää elää. Mietin monesti, miten pystyisin tästä lähtemään. En jaksa tätä puristavaa rakkautta toiseen. Olen tyhmä! Tiedän, että minulla on hyvä mies rinnallani, mutta tunteet ovat loppuneet, enkä halua olla hänenkään onnen tiellä. Uskon, että hän löytäisi piankin uuden ihanan naisen itselleen, joka ei olisi tällainen tyhmä hupakko, joka antoi rakkauden sokaista turvallista ja vakaata perhe-elämää. Olen pahoillani, en jaksa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu