Etkö enää tunne mitään minua kohtaan, mietin.
Onko kaikki jo ohi?
naiselta
332031
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Kyllä tunnen, mutta minun tunteilla ei ole tähänkään asti ollut mitään arvoa.
Minun puoleltani ei todellakaan ole ohi. En tiedä onko kaipaamallani naisella minua kohtaan enää mitään tunteita jäljellä. Hän on mielessäni joka päivä edelleen. Unissanikin usein.
Yritin itse unohtaa, mutta ei onnistunut. Ei nämä tunteet minnekään katoa.
Mistä päättelet ettei kaipaamasi tuntisi sinua kohtaan mitään?
Ei ole enää ottanut yhteyttä.
Viime näkemällä ei tuntunut siltä.
Missäs ja milloin näitte viimeksi??
Viime maanantaina hänen työpaikallaan, pitkän tauon jälkeen.
Oletkos sinä ottanut häneen enää yhteyttä? Jos et ole ottanut enää mutta silti kaipaat ja on tunteita niin sama voi olla hänenkin kohdallaan totta.
On tunteita ja kaipausta. Molemmilla. Ja hän on varattu. Pistin hänet takaisin ruutuun jonne kuuluu. Jos "vapautuisi", ottaisi ehkä yhteyttä.
Olisit vastannut mulle niin olisi "vapautunut" sinä tämän valitsit. Vedättää sua todella törkeästi! Etkö osaa tilannetta ymmärtää? Toki se varmaan yrittää vieläkin saada sulta tunnen sen toki. Jos tilaisuuden saa. Kyllä tuolla leikillään ne tunteet kasvaa! Kiitos taas kakkonen sulle!
Minä yritän varoa sanomasta jotain erittäin kohteliasta tytöille, koska sitten eivät unohda minua ikinä jos jotain tarpeeksi hyvää sanon.
Monesti tekisi kyllä mieli sanoa mutta tuosta syystä en sanokaan. Toisaalta tuntuu välillä siltä että ne tytöt sitten tietävät jo ennen sanomistakin.
Se on hyvä juu ei maar passaa liian kohtelias olla, tottuvat ryökäleet pian liian hyvälle. Se ov vaan turpa rullalle, jos liian hyvää sanottavvaa pyrkii ulos...
Edelleen tunnen. Tämä hänelle jos epäilee moista.
Ohi on ohi on oliko vielä muuta kysyttävää?
Kohteesi nimen eka kirjain?
Mihin ne tunteet loppuivat?
En haluaisi et on ohi? Välillä tuntunut vain, et onko minun tuntemuksilla niin väliä? Olet mielessäni suurimman osan päivästäni, huolia ja murheita on, enkä ole kovin varma kuinka halukas olen niitä jakamaan toisten kanssa? Ikäväkin on ja elän näköjään aika ristiriitaisissa tuntemuksissa, ei ihme etten osaa tehdä oikein mitään asioiden etenemiseksi? Haluaisin paljon tutustua sinuun, mut minkälaisessa paikassa se tapahtuisi, että voisimme keskittyä paremmin vain toisiimme? Toivossa elän.
"Älä huolehdi. Huoli ei vie pois huomisen murheita, mutta se vie tämän päivän ilon." Ymmärrän kyllä, ettei mene ihan tuosta noin käytännössä. En tiedä, oletko hän, mutta toivoisin että hän oppisi luottamaan minuun.
Haluaisin että hän puhuisi minulle, kyllä minä jaksan ja kestän kuunnella. Ja tuen miten pystyn. Tämänhetkinen tilanne tuntuu kovin raskaalta kummallekin.
En halua luopua hänestä, hän on tärkeä minulle. Pitkään kuljin tietämättä hänestä mitään. Hänen kauttaan aukeni minulle kokonaan uusi maailma ja toivo.
Tämän kirjoitan niinkuin olisit hän.
Luottamusta ei täällä palstalla rakenneta, harmi juttu. Kohtaamisella sellainen mahdollista saada alulle, mut miten kohdata on toinen juttu. Itse hyötyliikun kuunpimennystä tiirailemaan tänä iltana, rantoja pitkin pyöräillen, lupaan pysähtyä kohdallasi jos siellä sattuis katseemme kohtaamaan. Mielelläni jopa pyöräilisin sinne kanssasi, mutten tiedä oletko kuinka sinut pyörän kanssa?
Mitään en vaadi vain haluan ja toivon, että kohtaaminen voisi luonnistua lähiaikoina ja saisimme puhua asioista reilusti ja toista kunnioittaen. Jännitys ja pelko on voitettavissa, minä ainakin lupaan tukea niin, että toisen kunnioitus säilyy, syyllistämättä. Ymmärrystä löytyy vaikeidenkin asioiden läpikäymiseen.
Sitä toivoisin meillekin. Kuunpimennystä saattaa hänkin tänään katsella, uskoisin :) Niin myös minä, mutta jossain muualla. Kiitos hienosta kirjoituksesta ja nauti kesäillasta!
Korjaan, minulle ja hänelle. Ei meille.
Olisitpa minun kaivattuni Mr ❤️?
Monesti ajattelen epäitsekkäästikin, että en ole ainakaan tällä hetkellä paras mahdollinen kumppani toiselle? Ei voi tietää, mut epäily on? Siksikin pitäydyn omillani ja katson mihin tässä vielä joutuu? Saanko omaa tilannettani kuinka hyvin balanssiin vai en? Aika näyttää? Olen kuitenkin optimisti ja elän toivossa paremmasta, mutten toisten kustannuksella.
Tohon en valitettavasti osaa vastata. Yhtä kaipaan ja pahoin pelkään että sinä et ole hän. :(
En ole ap, mutta nyt on pakko vetää sama johtopäätös. Kun harvoin nähdään, silloin luulen, että jotain on edelleen ilmassa. Kun ei nähdä, ei ole merkkiäkään, että ajattelisit minua koskaan. Ehkä luulet, etten tarvi sinua elämääni. Ja kuitenkin tarvisin edes pienen pienen siivun. En ole oikea minä ilman sinua. Mutta en jaksa enää pitää kiinni, vaikka en osaa irrottaakaan. Tällä hetkellä olet minulle yksi taakka lisää. Mutta jos pienestikään osoittaisit, että olen sulle tärkeä tai ajattelet mua tai välität, niin jaksaisin taas kannatella ja rakastaa vaikka koko maailmaa.
Olisi varmaan ihana tietää olevansa jollekin vain yksi taakka lisää, wuppiduu!
Miksi se osoittaisikaan jos kerran on taakka sulle?
Pöljät, ettekö te mitään tajua! Taakka siksi, että epätoivoisena kaipaa ja ajattelee joka vitun päivä ja roikkuu näillä idioottipalstoilla, kun voisi tehdä jotain järkevääkin ja tarvisi ne voimat selvitäkseen muista taakoista. Kaikki kevenisi, jos edes joskus saisi siltä suunnalta jotain.
Loppupää ketjussa pelkkien naisten postauksia?
Koska olen itse hienotunteinen ja huomioin ihmisten tunteet en siedä loukkauksia. Moukat ei huomaa pyytää edes anteeksi. Tunteeni sammuu nopeasti sellaisiin.
Kyllä on ohi.
En valitettavasti kykene tuntemaan
samoin kuin sinä ap.
Olen nimittäin umpihetero! :D
Aloittaja edes sua kaivannutkaan pölhö.