Olen miettinyt luterilaisuutta ja sen läheistä kylkiäistä vanhoillislestadiolaisuutta. Niputan ne nyt yhteen. Tässä taannoin oli keskustelu tanssimisesta ja musiikista yleensäkin. Sellainen toiminta sai varsin tylyn tuomion vanhoillisilta, vaikka kyse oli musiikista ja tanssista Jumalan ylistämisen muotona.
Luterilaisuus yleensäkin on aika kielteinen musiikillista ilakointia kohtaan. Kirkot ovat viimeiseen asti pelkistettyjä. Virret ovat lievästi sanottuna surumielisiä ja muutenkin synkkiä. Eli yleensä koko luterilaisuus on hieman kulttuurikielteistä. Vielä enemmän tätä on vanhoillisuus. Jos vierailee esim. Amerikassa, E-Amerikassa, jopa Euroopassa, näkee paljon enemmän iloista uskonnollisuutta. Jumalaa ylistetään tanssilla, laululla, soittimilla ja muutenkaan meno ei ole synkkää.
Tietääkö kukaan mistä tämä johtuu? Tai miksi sitä paheksutaan? Miksi uskonnon harjoittaminen ei voisi olla iloinen tapahtuma, jossa mukana olisivat monet soittimet jne.? Miksi kirkkomme täytyy olla viimeiseen asti riisuttu? En tarkoita, että täytyisi palata mihinkään kuvain palvontaan, mutta edes jotain viihdykettä voisi olla. Olihan ennen kirkot koristeltuja, siis vielä 1800-luvullakin.
Onko kyseessä siis vain meidän kulttuuristamme johtuva asia, vai onko tälle perusteita Raamatusta? Pohjolan ihmiset ovat aina olleet hyvin pelkistettyjä kaikessa kulttuurissaan, joten liittyykö tämä myös siihen, miksi pidämme niitä nykyään paheksuttavana? En itse voi ajatella tanssin, iloisuuden, maalausten kirkossa, soittimien ym. olevan pahaa tai syntistä. Onko tälle käsitykselle siis perusteita, vai onko kyse omasta kulttuuristamme?
Luterilaisuus yleensäkin on aika kielteinen musiikillista ilakointia kohtaan. Kirkot ovat viimeiseen asti pelkistettyjä. Virret ovat lievästi sanottuna surumielisiä ja muutenkin synkkiä. Eli yleensä koko luterilaisuus on hieman kulttuurikielteistä. Vielä enemmän tätä on vanhoillisuus. Jos vierailee esim. Amerikassa, E-Amerikassa, jopa Euroopassa, näkee paljon enemmän iloista uskonnollisuutta. Jumalaa ylistetään tanssilla, laululla, soittimilla ja muutenkaan meno ei ole synkkää.
Tietääkö kukaan mistä tämä johtuu? Tai miksi sitä paheksutaan? Miksi uskonnon harjoittaminen ei voisi olla iloinen tapahtuma, jossa mukana olisivat monet soittimet jne.? Miksi kirkkomme täytyy olla viimeiseen asti riisuttu? En tarkoita, että täytyisi palata mihinkään kuvain palvontaan, mutta edes jotain viihdykettä voisi olla. Olihan ennen kirkot koristeltuja, siis vielä 1800-luvullakin.
Onko kyseessä siis vain meidän kulttuuristamme johtuva asia, vai onko tälle perusteita Raamatusta? Pohjolan ihmiset ovat aina olleet hyvin pelkistettyjä kaikessa kulttuurissaan, joten liittyykö tämä myös siihen, miksi pidämme niitä nykyään paheksuttavana? En itse voi ajatella tanssin, iloisuuden, maalausten kirkossa, soittimien ym. olevan pahaa tai syntistä. Onko tälle käsitykselle siis perusteita, vai onko kyse omasta kulttuuristamme?
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja tätä uskoa on turha ulkopuolisen tutkia järjen valolla. Sillä ihminen ei ymmärrä mitkä Jumalan ovat.
Ei sitä voi yhdistää niin, että vl:ien tulisi hyväksyä ulkopuolisten mielipiteet. Oikea järjestys on ja Jumalan armojärjestykseen kuuluu, että ulkopuolelta tulevan ihmisen tulee nöyrtyä, eikä alkaa seurakuntaa opettamaan.
Ei vl:ät halua ottaa mitään sielät ulkouolelta.
Ei ihmisjärjen tuotteita eikä muutakaan maallista.
Jumalan seurakunta näkee, mitä Jummalan lapsi tarvii, hänen ei tarvi mitään hakea sieltä ulkopuolelta. Mutta Jumalan seurakuntaan ei myöskään saa itse tuoda mitään omaa.
Ja jos Jumala herättää ihmisen näkemään oikein asiat hän hyväksyy nämä ehdot.
En kirjoittanut tätä sillä mielellä, että käytäntöä pitäisi muuttaa. Tällä palstalla on "taisteltu" niin kauan, että että kaikki otetaan hyökkäyksenä. En ollut sillä mielellä.
Siis ihan vaan halusin tietää, että ovatko nämä asiat teidän mielestänne kulttuurista johtuvia seikkoja, vanhoja perinteitä, vaiko Raamattuun perustuvia. Ilmeisesti sinä ajattelet, että ne ovat Jumalan asettamia? Jos Afrikassa ihminen tulee uskoon, niin pidätkö pahana, että hän vielä tekisi hänen perinteeseen kuuluvia asioita? Heille tanssi, musiikki ja muu on aika tärkeää. Olisiko se paha, jos hän jatkaisi tätä, mutta Jumalaa ylistäen? Vai uskotko, että Jumala kirkastaisi nämä häneltä pois?
Itse en vain näe niissä mitään pahaa. Enkä yritä muuttaa käsitystänne, tämä on vain mielipiteeni! Näen nämä asiat kulttuurisina seikkoina. Meillä täällä Pohjolassa on synkempi kulttuuri, mutta etelämpänä eläväisempi, eikä mielestäni voida sanoa, että toinen esim. ylistäessään tanssimalla Jumalaa tekisi mitään väärää tai syntiä. Se on vain erilaista, mutta ei voida sanoa, että jompi kumpi olisi toista otollisempaa Jumalalle. Voidaanko sinusta? Ajattetko, että ei ole hyvä tanssia ja laulaa Jumalalle?
Ja kysyn tätä ystävällisesti. :) Vanhoillisetkin tekevät lähetystyötä, joten kohtaatte näitä ongelmia. Miten suhtaudutte niihin? Yritättekö muuttaa tapoja, vai sallitteko perinteen näkyä?
Kaikki turha mikä ei kuulu tähän uskoon, jää aikanaan pois, kun Jumala kirkastaa asioita.
Jos hän tänään tekee parannuksen, ei se sitä tarkoita että heti huomenna tulis muutos kaikkiin asioihin.
Ei näin, vaan ajan kanssa. Ja Jumalan seurakunta joka on kaikkien meidän äiti, neuvoo, pesee ja puhdistaa. Siis hoitaa taivasta varten.
Ja tämä ihmien haluaa alkaa taistelemaan syntiä vastaan.
Anteeksi jos ensimmäiseen vastaukseen tuli hyökkävä sävy, se ei ollut tarkoitukseni.
Lukekaapa Snellmaninkin opettamasta hegelismistä, sekin yllätykseksi vallitsi 1800-luvulla. Siihen kuului yksi mieli ja yksi kieli-periaate. Jos ei ollut sama ei ollut mukana porukkaa. Mutta Raamatun sana tässäkin painaa..
"Etsikää Jumalan valtakuntaa"