1980-luvulla sentään osattiin tehdä musiikkia.
Silloin oli hyviä bändejä, solisteja etc.
Monista kappaleista tuli klassikkoja jo syntyessään.
Tehtiin kappaleita, joissa oli tunnetta.
Nykyisin vain riekutaan, hypitään ja räpätään.
Tai sitten soitetaan kaikki desibelit, rumpukalvot ja korvat rikkovaa musaa.
Joka menee rintakehänkin läpi, aiheuttaen vähintäänkin sydämen rytmihäiriöitä, tai jopa sydänkohtauksen.
Jokin puuttuu nykymusiikista.
Ehkä se eläytyminen ja tunne.
Tai tunteiden herättäminen.
Tämä aika on aika tunteetonta, "kaikki mulle vaan-periaatteeista, narsistista ja suorastaan psykopaattimaista.
Toista se oli silloin vielä "hyvinä aikoina".
Vaikka otsakkeessa lukeekin "Still Loving You", niin sitä ei kohdistettu kenellekään.
Jotta joku ei kuvittele, että tässä nyt haikaillaan jonkin menneen, rakkauden perään.
Hyi, miten imelä sana koko tuo rakkaus. Sitähän kun ei tässä maailmassa ole oikeasti olemassakaan.
Eikä aitoa, toisista välittämistä.
Jos on, niin enpä ole niitä koskaan nähnyt, enkä ainakaan omalla kohdallani kokenut.
On vain ihmisiä, jotka haluaa ja etsii sek*iä, omaa nautintoa ja toisten hyväksikäyttämistä!
Fakta silti, vaikka joku sanoisikin tähän vastalauseen.
Silloin oli hyviä bändejä, solisteja etc.
Monista kappaleista tuli klassikkoja jo syntyessään.
Tehtiin kappaleita, joissa oli tunnetta.
Nykyisin vain riekutaan, hypitään ja räpätään.
Tai sitten soitetaan kaikki desibelit, rumpukalvot ja korvat rikkovaa musaa.
Joka menee rintakehänkin läpi, aiheuttaen vähintäänkin sydämen rytmihäiriöitä, tai jopa sydänkohtauksen.
Jokin puuttuu nykymusiikista.
Ehkä se eläytyminen ja tunne.
Tai tunteiden herättäminen.
Tämä aika on aika tunteetonta, "kaikki mulle vaan-periaatteeista, narsistista ja suorastaan psykopaattimaista.
Toista se oli silloin vielä "hyvinä aikoina".
Vaikka otsakkeessa lukeekin "Still Loving You", niin sitä ei kohdistettu kenellekään.
Jotta joku ei kuvittele, että tässä nyt haikaillaan jonkin menneen, rakkauden perään.
Hyi, miten imelä sana koko tuo rakkaus. Sitähän kun ei tässä maailmassa ole oikeasti olemassakaan.
Eikä aitoa, toisista välittämistä.
Jos on, niin enpä ole niitä koskaan nähnyt, enkä ainakaan omalla kohdallani kokenut.
On vain ihmisiä, jotka haluaa ja etsii sek*iä, omaa nautintoa ja toisten hyväksikäyttämistä!
Fakta silti, vaikka joku sanoisikin tähän vastalauseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Johtuu siitä että 80-luvulla vielä oli muitakin arvoja kuin pelkkä raha ja rahanahneus. Musiikissakin menestyttiin sen ansiosta että tehtiin oikeasti hyvää ja laadukasta musiikkia eikä kuten nykyaikana, parin viikon rahatpoisäkkiä - puljaukseen suunniteltuja sieluttomia ja tyhjänpäiväisiä lyhytikäisiä "hittivingutuksia" jotka ei herätä kuin korkeintaan ärsytystä. Ei juuri kiinnosta kuunnella radiotakaan nykyään, tai oikeastaan enää tällä vuosituhannella ei ole tullut juurikaan mitään kiinnostavaa radio-ohjelmaa, ehkä eniten tuli kuunnelluksi Matti Airaksisen ysärijyystö-ohjelmaa mutta en hirveästi sitäkään. 80-luvun klassikot sen sijaan ovat ajattomia joita jaksaa kuunnella uudelleen ja uudelleen ja ne tuovat muistoja paremmilta ajoilta.
90-luku jo tahriintui pahasti suurlaman takia eikä tällä vuosituhannellakaan ole kehumista juurikin tuon kaikenkattavan rahanahneuden takia mikä pilaa kaiken aiheuttaen jopa täysin järjettömiäkin toimia kuten raahata tuotteita kiinan ja euroopan välillä kun on muka niin halpaa lennätellä lentokoneilla tai laivoilla heikkolaatuista kiinanrihkamaa. Tuotteiden laatukin on romahtanut sitten 80-luvun, ei ollut silloin niin heikkokestoisia tuotteita kuin tänään moraalittomassa kiinassa tehtyjä paskoja.
musisoin itsekkin, soitan ja usko tai älä, vihellän. bravuuri ehdottomasti scorpparien wind of chance, korkealta ja kovaa. ..