Lähes vuoden poissa palstoilta ja edelleen saamme kuulla marinaa siitä, että pelkästään suuta ollaan soitettu eikä mitään olla tehty. Palaamme siis vakioharrastusten pariin tilittämään niitä 13 syytä miksi mittari on täynnä.
Ei sen enempää lääkärissä kuin sukuloidessakaan enää tiedä mikä on kenenkin sairautta. Yksi läheinen lentelee vuoronperää New Yorkissa ensimmäisessä luokassa ja toisinaan tarpoo kierrätyskeskuksessa murehtimassa työttömien leipää unohtaen tietenkin ihan täysin, että omissa lähimmäisissä on työttömiä. Tietenkin jos on työtön niin omasta syystään ja ettei työnantajan laittomissa sopimusjärjetelyissä taikka työn jatkumisen edellytyksissä ole mitään vikaa. Kaikkeen täytyy suostua kun kerta köyhä on ja omillekkin "raha järjestelyille" löytyy jokin hyväksyttävä perusta lakikirjan ulkopuolelta. Kaikkihan on vain politiikkaa jossa aina voi juosta virkarikos-syytteessä olevan entisen virkamiehen selän taakse. Kyllä se puoluekannatus sitten tuo tukea ja turvaa niiltäkin jotka ei virassa ole. Tätä pitäisi oikein kysyä Ahtisaarelta. Eikös se demarikin voi olla niin suuri että istuu mersun takapenkillä? Aivan sama kunhan vaatii muilta.
Samalla linjalla se "lastenpsykiatri" minulta kyseli että mites toisen läheisesi asiat ovat kun perheestä oli kysymys. Jätin sanomatta että on alkoholiosoitunut ja tappelee teinien kanssa kioskijonossa. Tämän sijaan sanoin että perheen määritelmä on se että asuu samassa asunnossa ja että olin jo itse asunut tuolloin täysin yksin neljä - viisi vuotta. Mitenkä siinä kävinkään. Aina kun työt loppuu tai on työttömyysajan ongemia niin virkavalta minun kurkussa ja teinit jyrsii minun nilkkaa vaikka ei välttämättä ole saanut vielä sitä ensimmäistäkään työpaikkaa. Läheiseni sydämmen rytmihäiriöstä sain vihiä vasta lääkärikäynnillä. Sama lääkäri kuin läheiselleni, minulle ei asiasta tietenkään hiiskuttu kuukausin. Vasta sen jälkeen kunu minua oli pidetty sydänfilmissä viidettä kertaa tajusin, että epäilevät tätä piilokavalaa sairautta juuri minulla, ei sillä läheisllä jolla on rytmihäiriö taikka alkoholisoituneella läheisellä. Jospa se auttaisi, että minulle laitetaan sydämmen tahdistin??
Jälleen ajatukset harhailevat nuoruusvuosiin jolloin sain ensimmäisen vakituisen työpaikan. Aloin ensimmäisestä palkasta maksamaan vuokraa. Auto oli ostettu edeltävän kaksipyöräisellä ajetun onnettomuuden vakuutusrahoilla (ei oma vika). Rahapeluri tuttavani tähän että hän oli jo tässä vaiheessa ostanut monta autoa (ei ainakaan minulle). Joka tapauksessa ensimäistä talvea edelsi valtiollinen palvelu jonka aikana auto oli vailla huoltoa. Eipä tuossa paljoa tultu ajateltua kun ensimmäiset yöpakkset jäädytti nesteet. Pakksblogit koneenkyljessä halkesi ja sulattuaan neste vuosi ulos ja kuumennettuaan tuhoutui sylinterinkansi. Toki pari vuotta ennen kovilla pakkasilla lämmityslaitteen kenno alkoi vuotamaan ja kotimatka kyliltä meni glykolin katkuisin huuruin. Siitä sitten vain rakentamaan omaa elämään käytännössä tyhjältä pohjalta, pohjapalkalla vailla minkäänlaista käsitystä tulevaisuudesta. Hyvä asia johti toiseen hyvään asiaan ja kolmanteen. Työtä tehtiin parhaimillaan 12-päivää putkeen ilman vapaata ja paljon kehitystyötä joka tuotti työantajalle, mutta ei minulle. Olotila alkoi olla oikeudenmukainen kun teidän yhteiskunnan velvollisuudet ovat takana, romuauto vaihtunut toimivaan ja ylityörahoista sai maksettua jopa vakuutusmaksut ihan itse. Samanmoinen auto se työtoverillakin oli ja vielä jopa lähes saman värinen, rekisterinumerotkin oli hyvin lähellä toisia. Minun kurkkuun sitä tietenkin käytiin kiinni. Minulta vaadittiin mitä kummallisempaa ja varmasti esitin kunniallista kun oli läpinäkyvän hoikka ja valkokasvoinen. Todellisuudessa siis elänyt pari edeltävää kuukautta makaroonilla. Nämä kuniakkaammat työtoverit asuivat isänsä asunnossa ja ajelvat äitinsa autolla taikka olivat saaneet itsensä luottohäiriöiseksi pelkällä bensaluottokortilla. Käytännössä eivät edes vuokraa maksaneet kun kotona asustelivat. Sattuipa siihen toinenkin neito väliin joka oli myös sotkenut nuoruusvuosinaan asiansa ja edelleen vuosikymmenen jälkeen eräs poliisi piti minua vastuullisena tämänkin nuoren naisen asioista. Näin ainakin ääneen sanoi että vaatii jotain erityista ns. lahjuksena. Minähän olin jotakin sellaista tehnyt että tyttöparat olivät kurjuudessa. Toinen näistä nyt ainakin kouluttautui korkeasti (haluan koulutuksen järjestäjältä leijonaleimaisen hakemuspaperin takaisin) ja sai jopa vakituisen työn. Kurjuus siis minun vika ja minulta vaaditaan. Olisi toki helpompaa pummata niitä elatusrahoja lapsen isältä kuin vaatia sitä lahjuksena minulta. Olen kuullut sellaisesta tuomarista joka kysyy että tunnustatko isyyden vai otetaanko verikoe? Asia kun jää poliisiin niin kysytään, että annatko menneet ja tulevat bensarahasi ihmiselle joka kolhi autosi ovea vai riistetäänkö vapaus?
Ei sen enempää lääkärissä kuin sukuloidessakaan enää tiedä mikä on kenenkin sairautta. Yksi läheinen lentelee vuoronperää New Yorkissa ensimmäisessä luokassa ja toisinaan tarpoo kierrätyskeskuksessa murehtimassa työttömien leipää unohtaen tietenkin ihan täysin, että omissa lähimmäisissä on työttömiä. Tietenkin jos on työtön niin omasta syystään ja ettei työnantajan laittomissa sopimusjärjetelyissä taikka työn jatkumisen edellytyksissä ole mitään vikaa. Kaikkeen täytyy suostua kun kerta köyhä on ja omillekkin "raha järjestelyille" löytyy jokin hyväksyttävä perusta lakikirjan ulkopuolelta. Kaikkihan on vain politiikkaa jossa aina voi juosta virkarikos-syytteessä olevan entisen virkamiehen selän taakse. Kyllä se puoluekannatus sitten tuo tukea ja turvaa niiltäkin jotka ei virassa ole. Tätä pitäisi oikein kysyä Ahtisaarelta. Eikös se demarikin voi olla niin suuri että istuu mersun takapenkillä? Aivan sama kunhan vaatii muilta.
Samalla linjalla se "lastenpsykiatri" minulta kyseli että mites toisen läheisesi asiat ovat kun perheestä oli kysymys. Jätin sanomatta että on alkoholiosoitunut ja tappelee teinien kanssa kioskijonossa. Tämän sijaan sanoin että perheen määritelmä on se että asuu samassa asunnossa ja että olin jo itse asunut tuolloin täysin yksin neljä - viisi vuotta. Mitenkä siinä kävinkään. Aina kun työt loppuu tai on työttömyysajan ongemia niin virkavalta minun kurkussa ja teinit jyrsii minun nilkkaa vaikka ei välttämättä ole saanut vielä sitä ensimmäistäkään työpaikkaa. Läheiseni sydämmen rytmihäiriöstä sain vihiä vasta lääkärikäynnillä. Sama lääkäri kuin läheiselleni, minulle ei asiasta tietenkään hiiskuttu kuukausin. Vasta sen jälkeen kunu minua oli pidetty sydänfilmissä viidettä kertaa tajusin, että epäilevät tätä piilokavalaa sairautta juuri minulla, ei sillä läheisllä jolla on rytmihäiriö taikka alkoholisoituneella läheisellä. Jospa se auttaisi, että minulle laitetaan sydämmen tahdistin??
Jälleen ajatukset harhailevat nuoruusvuosiin jolloin sain ensimmäisen vakituisen työpaikan. Aloin ensimmäisestä palkasta maksamaan vuokraa. Auto oli ostettu edeltävän kaksipyöräisellä ajetun onnettomuuden vakuutusrahoilla (ei oma vika). Rahapeluri tuttavani tähän että hän oli jo tässä vaiheessa ostanut monta autoa (ei ainakaan minulle). Joka tapauksessa ensimäistä talvea edelsi valtiollinen palvelu jonka aikana auto oli vailla huoltoa. Eipä tuossa paljoa tultu ajateltua kun ensimmäiset yöpakkset jäädytti nesteet. Pakksblogit koneenkyljessä halkesi ja sulattuaan neste vuosi ulos ja kuumennettuaan tuhoutui sylinterinkansi. Toki pari vuotta ennen kovilla pakkasilla lämmityslaitteen kenno alkoi vuotamaan ja kotimatka kyliltä meni glykolin katkuisin huuruin. Siitä sitten vain rakentamaan omaa elämään käytännössä tyhjältä pohjalta, pohjapalkalla vailla minkäänlaista käsitystä tulevaisuudesta. Hyvä asia johti toiseen hyvään asiaan ja kolmanteen. Työtä tehtiin parhaimillaan 12-päivää putkeen ilman vapaata ja paljon kehitystyötä joka tuotti työantajalle, mutta ei minulle. Olotila alkoi olla oikeudenmukainen kun teidän yhteiskunnan velvollisuudet ovat takana, romuauto vaihtunut toimivaan ja ylityörahoista sai maksettua jopa vakuutusmaksut ihan itse. Samanmoinen auto se työtoverillakin oli ja vielä jopa lähes saman värinen, rekisterinumerotkin oli hyvin lähellä toisia. Minun kurkkuun sitä tietenkin käytiin kiinni. Minulta vaadittiin mitä kummallisempaa ja varmasti esitin kunniallista kun oli läpinäkyvän hoikka ja valkokasvoinen. Todellisuudessa siis elänyt pari edeltävää kuukautta makaroonilla. Nämä kuniakkaammat työtoverit asuivat isänsä asunnossa ja ajelvat äitinsa autolla taikka olivat saaneet itsensä luottohäiriöiseksi pelkällä bensaluottokortilla. Käytännössä eivät edes vuokraa maksaneet kun kotona asustelivat. Sattuipa siihen toinenkin neito väliin joka oli myös sotkenut nuoruusvuosinaan asiansa ja edelleen vuosikymmenen jälkeen eräs poliisi piti minua vastuullisena tämänkin nuoren naisen asioista. Näin ainakin ääneen sanoi että vaatii jotain erityista ns. lahjuksena. Minähän olin jotakin sellaista tehnyt että tyttöparat olivät kurjuudessa. Toinen näistä nyt ainakin kouluttautui korkeasti (haluan koulutuksen järjestäjältä leijonaleimaisen hakemuspaperin takaisin) ja sai jopa vakituisen työn. Kurjuus siis minun vika ja minulta vaaditaan. Olisi toki helpompaa pummata niitä elatusrahoja lapsen isältä kuin vaatia sitä lahjuksena minulta. Olen kuullut sellaisesta tuomarista joka kysyy että tunnustatko isyyden vai otetaanko verikoe? Asia kun jää poliisiin niin kysytään, että annatko menneet ja tulevat bensarahasi ihmiselle joka kolhi autosi ovea vai riistetäänkö vapaus?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vuodatus jatkuu edelleen.
Asumisen kanssa samaa rataa. Yksi vuokranantaja kuvitteli asunnostaan hieman liikaa ja vaikka itse pidän sitä melko selvyytenä, että yksityisellekkin voi olla vuokralla niin hän hieman ylihinnoitteli asuntonsa. Alussa tämä vuokranantaja silmäili cd-levyjäni ja pohti paljonkio niissäkin on arvoa. Tuli toinen, kolmas ja neljäs remontti. Ei vuokrahyvitystä ja lähes vuoden mittaisen taloyhtiöremontin yhteydessä sai ihan vapaaehtoisesti itse tilittää puutteista ja hoidella asioita vuokranantajan puolesta. Vuokranantajaa kismitti sekainen parveke ennen remonttia ja eihän remontin jälkeen parvekkeella edes käyty. Tulipa siitä luukusta maksettua vuokraa parin vuosikymmenen aikana 1,5 kertaa kämpän hinta. Taloyhtiön niin kunniakkaat asukkaat jotka tunkee yöllä asuntoon joko taloyhtiön nimessä näkemään veskin kaakelointia taikka kysymään kaljaa krapulaan, pättikin että minä olen pahis. Asunnon omistaja vain ihmettelee, että mitä hän on tehnyt väärin kun puhelimeeni ilmestyy tekstari "hei! häätö!" ja yli kolmen tonnin lasku riidattoman seikan vuoksi. Remontoidut kohteet jotakuinkin koskemattomia ja minun vesihanakin kelpasi.Nyt asunto on jälleen erittäin arvokas. Aivan sama kunhan rahaihminen ei rahojansa menetä toteaa kuluttaja asiantuntiajat ja oikeus. Eivät läheisetkään olisi herännyt tähän pieneen rahajärjestelyyn että saa toisen vuokra asunnon ellen olisi heidän nurkkiin tupannut. Asunto tuli aivan muuta kautta mutta nyt läheiseni on antanut itsestään hyvän kuvan itsestään kun minulle niin kauniin kodin ovat järkänneet. Näkivät toki ensikertaa vasta kun minulla oli jo avaimet kädessä. Kaupungin vuokra-asuntoihin ei minkäänlaista mahdollisuutta jonon vuoksi. Samaiset hyvän kuvan itsestään antaneet olivat silti sitä mieltä että kaupungin vuokra asuntoja on pilvein pimein ja että minulle ei kuulu muuta. Kokivat tulleensa huijatuksi ennenkin täytin heidän autotallin muuttotavaroillani, pidin kädessäni yli kolmen tonnin laksua ja kerroin ettei majapaikkaa ole. Oli siis heiläkin pieni hetki kun tiotesivat etteivät pidä vallitsevasta tilanteesta. Toki nopea nettiyhteys, yksityisenpuolen koristeellisuus jäi jäynäämään.
Eräs tuttuni jolla ei ollut keskiasteen koulutusta teki vähäpalkkaista osa-aikatyötä vuokratyöyritykselle ja hänen tuikitavalliset palkkatyöläisvanhemmat keräsi rahat hänelle asumisoikeus asuntoon kaupungin yhdelle arvokkaimmista paikoista. Minä tosin sain kuulla tänään etten taaskaan ole tehnyt muuta kuin soittanut suutani ja että kirjanpitäjäkin on sitä mieltä että vähäpätöienn talouteni tulisi romahdututtaa. Tekemiseen en voi sanoa muuta kuin että olen ollut tovin sairaslomalla ja uusi todistus tupsahti jälleen. Joidenkin lääkäreiden mukaan voisin toki olla sairaalassakin mutta kelan mielestä työkykyinen ja velvollinen osallistumaan työttömien toimiin. Siinä siis vastaus miksi rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyy. Rikkaat saavat syntinsä anteeksi käymällä kirkossa ja ellet edes kirkkoon kuulu niin kannat niskassasi muidenkin synnit.