n:o 4B-1992 ajettavuus,tulokset:
1.mitsubishi sigma 3,0 v6 (myös koko testin paras)
2.peugeot 605 SR 3,0
2.audi 100 2,3
2.ford scorpio 2,4 ghia
5.saab 9000 cs 2,3
5.toyota camry 3,0 v6
5.volvo 940 2,3
8.opel omega 2,6
8.mercury sable gs 3,8
8.hyundai sonata 3,0 v6
11.nissan maxima 3,0 v6
12.chrysler saratoga 3,0
13.chevy caprice classic 5,0
jos mercedes olisi ollut mukana sen sijoitus olisi ollut ehkä 8.-12.
ps. mitsu galant 2,5 v6 on paras
1.mitsubishi sigma 3,0 v6 (myös koko testin paras)
2.peugeot 605 SR 3,0
2.audi 100 2,3
2.ford scorpio 2,4 ghia
5.saab 9000 cs 2,3
5.toyota camry 3,0 v6
5.volvo 940 2,3
8.opel omega 2,6
8.mercury sable gs 3,8
8.hyundai sonata 3,0 v6
11.nissan maxima 3,0 v6
12.chrysler saratoga 3,0
13.chevy caprice classic 5,0
jos mercedes olisi ollut mukana sen sijoitus olisi ollut ehkä 8.-12.
ps. mitsu galant 2,5 v6 on paras
Vastaukset 24
Vanhimmat
idän ihmeet sekä oppeli niin päästään aika lähelle totuutta. idän ihmeeksi lasketaan 0 meridiaanista yli 25 astetta itään olevat tuotokset up to 359 astetta.
ajettavuudeltaan maailman paras auto 1989 oli muuten itäauto(tarkemmin japanilainen) tekniikan maailman mukaan.
Ajettavuushan ei kerro yhtään mitään autosta sinällään. Usein paras auto on se, jota ei tarvitse "ajaa" ollenkaan" (viihtyy urissa). Jos ihminen ostaa omalla rahalla auton itselleen, niin yleensä odottaa edes jonkinlaista kestävyyttä sekä kunnossapito- ja huoltokustannuksien kohtuullisuutta. Tämänkaltaiset tutkimukset ovat lähinnä "sosiaalipornoa", jolla myydään lehtiä ja hämätään asiantuntemattomia (tyhmiä) ihmisiä.
ajettavuudenhan perusteella järkevä auton itselleen ostaakin. mutta jonkinlaiset markkinoinnin harhaanjohtajat saavat ihmiset ostamaan jotain mersua ja toyotaa! mitsun itselleen "uskaltaa" ostaneet ovat saaneet kestävyydeltään vähintään toyotan luokkaa olevan auton, joka on ylivertainen ajettava. jos tuosta joukosta poimii kestävimmät autot 1-20vuotta, ovat ne varmasti mitsu ja toyota. tuota vanhemmathan ovat jo kaatopaikka kamaa suomessa ja saksassa jo paljon aiemmin. Audia vaivasi ohjauksen keskellä oleva laaja tunnoton alue, jolla autoon oli keinotekoisesti saatu aikaan suuntavakautta. Ei tarvinne sanoa että Mitsubishissa oli joukon ylivoimaisesti paras kone: nätisti käyvä,vääntävä,urheiluauton suorituskyvyn antava, joukon piheimpiin kuuluva voimanlähde.
Niin, siitä mitsunkaan kestävyydestä ei ole "tieteellisiä" tutkimustuloksia olemassa. On vain mutu (mustatuntuu), vatu (vaimostatuntuu) ja mäti (mätiedän), tietoja. Kaikilla nykyautoilla pysyy tiellä kahden ojan välissä. Kysymys onkin siitä, että paljonko se maksaa ja kuinka hauskaa se on, siis ajaminen.
esim saksassa on 2 valtavaa katsastuslaitosta tiellejäämistilastoja saksasta ja muualta. niitä on netti väärällään, eli ei ole mitään mutu-juttuja. avaa silmäsi.
Kerrohan noitten joittenkin marginaalimallien rekisteröintimäärät. Ei väliä onko kyse Suomesta vai Saksasta, ei kovin määräävää asemaa ole, korjaa jos olen väärässä!
pointti onkin että tuollaisen hyväkuntoisen auton voi jokainen ostaa 1/4 osalla uuden tavallisen auton hinnasta. ja auto kestää ekat 4-7 vuotta jopa paremmin kuin uusi, jos merkin ja auton valitsee oikein.
Mitenköhän olisi käynyt jos se olisi ollut testissä mukana?
olisi varmaan sijoittunut jonnekkin audin ja camryn välimaastoon. Alusta on siinä enemmän mukavuuspainotteinen, joten tuntuma ei voi olla paras mahdollinen.
Oletko ajanut koskaan moista? Siinä on paras ohjaustuntuma, millä autoilla olen koskaan ajanut. Alusta on todellakin mukava, mutta ei mikään lulla.
ohjaus on kyllä tunnokas, mutta liian kevyt. auton paras puoli on hiljaisuus, ääni ja takavedon plussapuolet
Se ohjaus on kyllä yllättävänkin kevyt. Tosin syystä tai toisesta hieman suuremmalla vauhdilla ajaessa tuo ei enää häiritse.
Itseäni on toistaiseksi hämmästyttänyt eniten e34-korisen viissatasen tasapaino. Auto on todella fantastinen ajaa kovaa, tuntuma tien pidosta välittyy hyvin kuljettajalle ja autoa voi ohjata hyvin kaasupolkimella (enkä nyt siis tarkoita pelkästään hillittömiä voimasladeja lämä tiskissä).
Moottoritiellä auto puolestaan yllättää miellyttävyydellään; kun alusta on kuosissa, niin kyyti on pirun pehmeää. Äänieristyksenkin ollessa mitä mainioin (ei juuri kuulu rengasmelua tai tuulen suhinaa), ei voi juuri muuta sanoa kuin että kyseessä on todellinen helmi, joka kestää vertailua vielä tänäkin päivänä.
Siinä vaiheessa kun e34:ään kyllästyn, ei ole epäilystäkään mihin autoon vaihdan. Onneksi näyttäisi noiden e39:ien hinnat tulevan aika hyvin alaspäin, muutaman vuoden päästä lienevät jo suorastaan halpoja - kuten e34:t nyt.
Ei se mun mielestä ole liian herkkä. Kevyt kylläkin ja itse henk. koht. pidän siitä. Vertaa samanikäisiin japseihin, esim. Camryyn, niin BMW on valovuosia edellä ajettavuudessa, mukavuudessaa ja hiljaisuudessa
Miksei kukaan kommentoi testin rippikouluikäisyyttä, eiköhän maailma oo aika paljon menny eteenpäin tossakin ajassa. Pösömiehenä tosin kattelen tulosta mielissäni.
Ennenkin on tehty hienoja autoja, esim auto jossa oli maailman paras ajettavuus 1989-about 2000. Nykyään tosin tehdään mukavia ja hiljaisia,mutta niihin työnnetään paljon jonnin joutavaa krääsää.
Onkohan yhtään vuoden -92 Sigmaa enään liikenteessä?
tuolloin sen pikkuveli galantkin(v.-97 37 000EUR) oli niin kallis, että suomipojalla ei ollut hynää,saati sitten varaa sigmaan(jossa oli mm alustan jäykkyyden ja korkeuden säätö, nelipyöräohjaus ym ym. opel taas on vikaherkkä tusinatuote, jossa nokkaketjukin voi kestää 3o 000km ja sitten pam! hihnasta puhumattakaan.
Uuden Sigman hinnat oli ysikytluvun puolessa välissä (jolloin niitä viimeks sai) 56763€-80057€.
Eli ei mitään ylitsepääsemättömiä. Saman hintaluokan BMW:tä, Mersua, Volvoa, Audia ja Saabia on kyseiseltä aikakaudelta Suomessakin. Sigmaa ei vain ostettu.
Galant ja sana kallis on täysin turha yhdistelmä... "Ei ollut suomipojalla varaa Galantiin"! Kyllä on tainnut huonosti mennä... ei semmoista aikakautta ole ollutkaan.
Vuoden ysiseiska tienoilla Galantin hinnat 26826€-33133€. Joten tommosta luokkaa Mazda6 nykypäivänä. Joten hinnalla pätemiseks tätä on turha vetää, varmaan hyviä pelejä, ei siinä.
Sinkkikoriset Sigmat vaan porskuttaa kun tuon ajan Ooppelit alkavat olla jo paalutuskunnossa. Ne 90 -luvun alun Sigmat mitä itse olen nähnyt ovat kyllä olleet oikein hienossa kunnossa.
Muistanet itsekin Opelin surullisen kuuluisat 90 -luvun vaihteen ensimmäiset vesiliukoiset maalit. Galvanoimattoman korin kanssahan tuo oli aika heikko esitys... :/
Vastaavan saman korimallin kun mulla eka vuonna(-97)oli 2,5 STW gallun hinta 221 900mk eli 37 321 juroa(perusvarusteilla). Paitsi mun malli lähes kaikilla varusteilla(noin 60 kohdan lista)joten on reilusti kalliimpi. esim sävylasinen kokonaan sisäänmenevä sähkökattoluukku. kokonahkasisustus kerma/musta/jalopuu/kromi.sähköetupenkit ym ym ym ym ym ym ym ym. Ja varusteista huolimatta silti 0-100kmh 8sek ja risat. ja kolmosella voi lähteä liikkeelle ja kas kohta lasissa 170km/h
totaa.. mulla on sellainen -91 helmiäis valkoinen sigma jota on helsingin suola kurassa pyöritelty jonkin aikaa.mutta ei tahdo oikein ruostetta löytyä.autoa ei takuu varmasti ole pidetty kuin kukkaa kämmenellä ennen kuin se saapui minulle.252tkm on nyt mittarissa ja toimii pirun hyvin mkl ilma alustat,nelipyörä ohjaus,ilmastointi,abs,ajovakauden hallinta.paras mitsu millä olen tähän mennessä ajanut.valovuosia sitten ajoin vielä toyotalla ja hyviä autoja nekin,mutta jotain puuttui,sitten ostin ensimmäisen galantin ja avot!siitä se alkoi.
Noo minulla on vuoden -91 Sigma ei ruosteesta jälkeäkään ja onhan silla ajettu jo 320000km ja toimii loistavasti ajoominaisuudet vaan kasvaa mitä lujempaa ajaa 200 km siinä autossa on kuin kävelyvauhti :D
Mulla myös -91 vuoden helmiäisvalkoinen sigma. Ajettu 350000km.. Ja kilometrit ei näy eikä tunnu autossa! Siinä on kyllä auto mistä en luovu!!!