Ajattelin kauan, että sinä olet se, jota olen etsinytkin, että kaikella on jokin tarkoitus, palasilla paikkansa. Se sai minut odottamaan, sinnittelemään. Nyt en enää tiedä. Kaikki vain tuntuu katoavan jonnekin. Ajan loputtomaan mustaan aukkoon kenties.
Istuin hetken laiturilla tyynen joen rannalla ja teki mieli itkeä, olla vapaasti surullinen, mutta en sitten tiennyt olisinko vain ylidramaattinen, liikaa omissa mietteissäni vellonut, mutta se ei muuta sitä, että tunnen olevani jotenkin hukassa, vailla suuntaa. Elämällä oli selkeät linjat: odota, rakasta, tee työtä, mutta kaikki on vain purkautunut sekavaksi vyyhdiksi lattialle ja en tiedä mistä aloittaisin, miten saisin takaisin kaiken kasaan ja hetken toivon, että voisin vain kadota ihmisiltä, olla vapaasti surullinen, olla yksin ja hiljaa, ajatella tai olla ajattelematta, ilman kiirettä, mutta en voi, se ei ole mahdollista. Aina joku on jossain, mutta yksikään heistä ei osaa auttaa.
Istuin hetken laiturilla tyynen joen rannalla ja teki mieli itkeä, olla vapaasti surullinen, mutta en sitten tiennyt olisinko vain ylidramaattinen, liikaa omissa mietteissäni vellonut, mutta se ei muuta sitä, että tunnen olevani jotenkin hukassa, vailla suuntaa. Elämällä oli selkeät linjat: odota, rakasta, tee työtä, mutta kaikki on vain purkautunut sekavaksi vyyhdiksi lattialle ja en tiedä mistä aloittaisin, miten saisin takaisin kaiken kasaan ja hetken toivon, että voisin vain kadota ihmisiltä, olla vapaasti surullinen, olla yksin ja hiljaa, ajatella tai olla ajattelematta, ilman kiirettä, mutta en voi, se ei ole mahdollista. Aina joku on jossain, mutta yksikään heistä ei osaa auttaa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Lämmin syli, tuntee ja kuulee vain toisen sydämen lyönnit ja rauhoittavan hengityksen.
Sanoitta, on läsnä, vain sinulle, sinua varten.
En tiedä onko minulle missään syliä. Tämä liian pitkä yksinäisyys on jo ehkä ottanut veronsa. On hyvin vaikea enää uskoa rakkauteen.
Minä valvoin, odotin sinua.
Hyvä että kirjoitit, ehkä, et ole vielä luopunut kaikesta toivosta.
Vaikeatkin asiat ovat selätettävissä ja sen jälkeen on aika taas hymyillä.
Hyvää yötä, mukavaa huomista!
Tiedän, että väsyneenä elämä on synkimmillään. Tiedän myös, että hyvin harvoin kiinnostun kenestäkään ja silloin epäonnistuminen tuntuu vieläkin raskaammalta. Ja jotkut ihmiset vain jättävät isomman jäljen elämään.
Niin jättävät, he herättävät eloon syrjään sysätyt, jäässä olleet tunteet.
Sielu soittaa sinfoniaa jos on onnekkaasti sellaisen ihmisen kohdannut ja kiitollisuus valtaa mielen vaikka hän katoaisi päivittäisestä elämästä.
Minä puolestani olen kiinnostunut tutustumaan ihmisiin, mutta en kiinny kovin helposti kuin hyvin harvaan.
Kun rakastuu yksipuolisesti sitä sekä elää niitä toivonmuruja varten että toivoo tunteen katoavan, sillä kipu väsyttää. Kun sitä lopulta huomaakin, että tämä tie on jo kuljettu loppuun, toivoa ei ole ja tunteetkin ovat umpikujassa, kehon täyttää suru ja väsymys. Sitä ei kuitenkaan oikeasti haluaisi minkään päättyvän ja kun näin tapahtuu, ei se olekaan helpotus, vaan pelottavaa. Elämässä on yksi kiintopiste vähemmän, se mistä on ammentanut voimaa heikkoinakin hetkinä. En osaa elää tuuliajolla. Tarvitsen määränpään.
Yksipuolinen rakkaus, siitä vähitellen luopuminen, väkisin irrottauminen on kovin työlästä ja surullista, kaikenlaisia tunteita nousee pintaa, mutta ne on läpikäytävä, vaikka kuinka tuntuisi pahalta, keskeneräisyys vie liikaa voimia. Anna itkun tulla, se helpottaa.
Maailma on kuitenkin mahdollisuuksia täynnä, kun jostain luopuu, tulee tilaa uudelle.
Useampi vuosi tässä vuoristoradassa on jo vierähtänyt - huipulta alas, alhaalta huipulle, ja asiaa ei auta se, että herään aamulla uneen, jossa olemme olleet yhdessä ja vaikka unessakin tiesin, ettei tämä ole totta, niin taistelin koko ajan heräämistä vastaan, jotta olisin voinut viettää hänen kanssaan kauemminkin. Unet aina palauttavat lähtöpisteeseen ja kaikki on hetken paremmin.
Sirpaleiden kerääminen ottaa aikansa.
Minulta meni vuosia siihen, mutta nyt kykenen olemaan kaikesta kokemastani pelkästään kiitollinen.
Unet tuovat lohtua. Ne saattavat myös avata uusia ovia, näkökulmia.
Sinä olit ajatellut häntä ennen nukkumaanmenoa, siksi hän tuli jatkoille uneesi.
Jos olisit nukahtanut heti uudestaan, uni olisi jatkunut siitä mihin jäi.
Sydäntä raastava kaipaus inspiroi minua kirjoittamaan runoja, samoin rakastuminen ja hellät tunteet, kyyneltulvat. Niiden jälkeen pääsee ilo nostamaan päätään ja nauru viimeistään sulattaa ja värittää mielenharmauden reunoja myöten aurinkoiseksi.
Nyt kun olen luopunut hänen ajattelemisestaan, näen sieluni silmin itseni puun alla lukemassa kirjaa tulevalle rakkaalleni, vaikka en edes tiedä vielä hänen nimeään.
Voi hyvin.
Hyvää viikonalkua.
oli hetki jolloin ajattelin, että se ei olekaan hän. se heinäkuinen yö, jonka valvoin tuskissani. sitä seuraavat päivät, suruineni ypöyksin, voimatta kertoa yhdellekään. ne hetket kun mietin, miten ja miksi edes jaksaisin nousta, kun kukaan ei koskaan ole vierelläni muuta kuin lyömässä alas. ne hetket kun ajattelin rumasti, että toisille sentään aina löytyy "auttajia" ja lässyttäjiä ja [painokelvotonta tekstiä], omissa lihallisissa intresseissään. miten ne vaihtuivat vähitellen päiviin, joina tunsin valtavaa tyhjyyttä "hänen jälkeensä". miten sittenkin raskaasti nousin, yksin. miten vähitellen ymmärsin, että rakastan siitä huolimatta. tai miksi sitä sopii kutsuakaan. miten olin silti tiennyt koko ajan, että ennemmin tai myöhemmin niin tapahtuisi ja se olisi aivan omaa syytäni. en ole vihainen enkä katkera, olen niittänyt mitä olen kylvänyt. ja ymmärsin, että nämä tunteet vaan ovat tärkeitä minulle, ne eivät katoa. en halua, että ne katoavat.
Yksiavoosuus kohdallani perustuu, tässä pitkin yötä luettuun. Kyllä pedissä peuhaaminen terveys kiksit antaa kunhan vielä pääsisin tekemään sitä haluamani nainen milloin päällä milloin alla saunassa, kuin tuvan lattialla kenties kaverit karvaiset niin kuin hyvin laskettujen lapsostenkin olisi siedettävä, niin aikuista olla rakataja. Sentään sinkku, äähh alkaisi Äkkiä yhteist yössä loppuelämän ihaan-uudetPOPOTLate_any_way
Mulla tulee aloituksesta mieleen Ressun biisin kato mitä sä teit sanat.
Mulla nimimerkistä Kjell Westön romaani. Muuten hyvä kirjoitus, eikä se romaanikaan huono ollut. Jaksamista, elämä ei ole aina niin mukavaa.
Kai olisi hyvä löytää sellainen, joka ajattelee elämästä ja suhteesta suurin piirtein samalla tavalla. Kunnon suhde tarkoittaa kaikenlaista yhdessä tekemistä ja yhteistä elämää.
En tiedä mitä kukin haluaa? Itse toivoisin suhteelta, että tehtäisiin yhdessäkin asioita ja elettäisiin elämässä eteenpäin toista tukien ja arvostaen. Puhuttaisiin ihan kaikista asioista, ettei olisi epäselvyyksiä. Myöskin se, että tuntee olevan tärkeä ja kelpaavan omana itsenään juuri hänelle. Olisi ihana kuulla sanottavan.Kaikki ei pidäkkään olla pelkkää seksiä. Sitäkin, mutta on myös paljon muutakin tärkeää. Haluaisin niin paljon antaa miehelle, josta välitän.Hän ei tunne minun sisintä hyvin eikä minua? Se harmittaa, jos ei saa antaa itsestään kaikkea mitä haluaisi. Tunnen häntä kohtaan hyvin paljon. Olisi puhumista paljon, kunpa vihdoinkin kohdattaisiin ja uskallettaisiin puhua. Toivon sen tapahtuvan.
Kirjoitat kauniisti ja voisin kyllä kuvitella että kaivattuni ainakin mielikuvissani ajattelisi myös noin. Itsekin toivon uskalluksen kohtaamiseen löytyvän pian.
"Jotainyhteistähyvän" lisäys. Toivon, että uskalletaan jutella ja kohdata ihan lähiaikoina? Ei nähty toukokuu puolivälin jälkeen.
Se olisi varmasti ihan kivaa.
Näkisin, että suhteessa kommunikointi syntyy täysin tuolla oikeassa elämässä, ja jos sellaista ei lähde tapahtumaan, niin millekään syvemmälle suhteelle ei varmasn sitten ole edellytyksiä? Kommunikointi on helppoa sellaisille, jotka ovat yhteensopivia.
Kun ei se välttämättä ole niin. Rakkaus antaa halun ymmärtää. Ja hyvätkin kommunikoijat alussa voivat ajautua umpisolmuun. Kaikki vaatii harjoittelua, toisen oppiminen. Ei se yhteensopivuus siitä ole kiinni.
Voi olla myös lämpimiä tunteita puolin ja toisin. Silti tiedät, että tuon kanssa et tule toimeen, et nyt, etkä myöhemminkään. Kummallista, mutta täysin totista totta. ❤
Ap. Kiitos. Jotenkin minua lohduttaa ajatus siitä että olen sentään saanut olla yksin ja pyöriä tuntteitteni parissa. Kukaan ei ole häirinnyt, paitsi lapset välillä.
En enää ota näitä tunteita puheeksi, ellei hän halua. Se ettei hän viime talvena vastannut kirjeeseeni oli kuitenkin jo vastaus sinällään. Asia lienee loppuunkäsitelty.