" Elä hyvin - naura usein - rakasta paljon "
"Nykyään naiset eivät osaa enää kokata hyvin
kuten äitinsä.
Sen sijaan he ryyppäävät paljon kuten isänsä."
"Ajat entiset ei koskaan enää palaa..."
Is_that_so_
63
1317
Vastaukset
Osittain tuo on totta. Muistan ystävättäreni tuskailleen, kotona asuvia nuorimmaisiaan, ´jo kolmekymppisiä, jotka valloittivat ystävineen hänen keittiönsä pitzanpaistajaisillaan. Muuta he ei osannutkaan tehdä kuin pitzoja, eikä ymmärtäneet mennä edes tyrkylle, kuten äitinsä sanoi. Pitkään opiskelleet osaavat nuo pitzat ja nuudelinkeitot tonnikaloineen.
Itse olen ruokaihmisiä, pidän todella monipuolisesta ruuanlaitosta, ja kolmesta lapsestani 2 onkin perinnyt taipumuksen.
Sain juuri valmiiksi smetanasillin, jossa ladotaan isoon lasipurkkiin vuorotellen kerroksittain, silliä, kananmunamurske, punasipuli, tilli ja smetana. Pieniä sitruunalohkoja kerrosten väliin antaa kivan kirpeyden.
Nuorimmaiseni kuulu näihin opiskelleihin ja pitzojenpaistajiin., ryyppäämättä silti, kuten ei isänsäkään.- Muoalimamuuttuu-onneksi
Nii-in, jostain kumman syystä osa ihmisistä kuvittelee tasa-arvon tarkoittavan sitä, että omaksutaan toisen sukupuolen huonot puolet ja aletaan toistaa / jatkaa niitä. Ruokaa voi kyllä laittaa mies yhtä hyvin kuin nainenkin ja ainakin oma poikani on jo taitavampi kuin äitinsä.
Mitä aikakautta tuollainen "nykyään" tarkoittanee?
Minä en ole koskaan välittänyt tärvätä aikaani sellaisten ruokien valmistamiseen, mitä saa kaupasta valmiinakin. Pikkuisen ehkä tuunaan niitä itse erilaisten vihannesten tai yrttien kanssa. Syön silti ihan monipuolisesti.
Tuotakin silliä on kaupassa niin satoja erilaisia purkkeja eri maustein ja tahnoin ja töhnein. Monia olen maistellut, mutta silti päädyn aina tavallisiin matjessillipaloihin tai -fileisiin.
Nuorempi sukupolvi näkyy olevan enemmän kiinnostunut ruokien räättäämisestä. Tuovat sitten aina joskus minullekin ylijäämiään kehuttavaksi.
Pitsaa en muista koska olisin viimeksi syönyt. Ja mitä sitäkään itse tekemään, kun kulmilla on pitserioita vaikka kuinka monta jos sellaista alkaa mielimään.
Ryypännyt myös olen (joskus nuorempana) enemmän kuin isäni. Hän ei koko elämänsä aikana käyttänyt mitään alkoholijuomia.- Tramontana
https://youtu.be/EfNU-WLa68E Tässä vaiheessa aina herään :(
- Makriina.ei.kirj
En allekirjoita.
Olen monta kertaa ajatellut, kuinka mautonta ruokaa aikoinaan onkaan valmistettu, kun ainoat mausteet olivat suola ja valkopippuri.
Vihanneksia sai vain kesäisin, tuoreena torilta, mutta talvella oli tyydyttävä säilöttyihin kurkkuihin ja kellareissa säilyviin perunoihin ja porkkanoihin. Omenatkin loppuivat jouluun mennessä. Meidän lapsuudessamme säilöttiin marjoja ja sieniä, joita ei enää juurikaan kaupunkikodeissa talvella löydy, sillä säilytystilat puuttuvat. Lapsuudessani ja nuoruudessani taas ei jääkaappeja ollut. Viimeisistä myyntipäivistä ei oltu kuultukaan, ruokaa tehtiin lihapalasta, vaikka se olisi haiskahtanut. Piti vain pestä se etikkavedessä.
Muistan, kuinka olin oppinut uuden ja mainion ruuan, karjalanpaistin. Innoissani halusin kotona käydessäni valmistaa sitä perheelle. Ei käynyt päinsä! Mitä kummaa! Eri lihoja samaan pataan! Ei tule kuulonkaan, että menet pilaamaan kalliit lihat tuommoisella reseptillä! - No, ei sitten.
Aika törkeää väittää, että nykyajan naiset ryyppäävät ja verrataan heitä isään. Ensinnäkin, ryyppäsivätkö isät ennen? Ei minun ainakaan.
Ja muutenkin, mitä on ryyppääminen? Pidän viinistä ja hyvän ruuan kanssa se kruunaa illan, mutta onko se ryyppäämistä?
Mitä se on? Ajattelen, että se on kirkkaan juomista kaksin käsin suoraan pullon suusta.
Kiitos ei. - Ramoona_
Ennen vaadittiin naisilta paljon enemmän ruuan käsittelyssä , kun piti jänis nylkeä ja kana höyhentää ennen kuin pääsi edes kypsentämään. Nyt ollaan turhankin pitkällä helppouden tavoittelussa, kun liha ja jopa kala myydään suikaloituna ja marinointiliemessä lilluen. Itselleni jäi opettavainen kokemus, kun appivanhempien ensivierailulle valitsin tarjottavaksi "patavalmiin" kanan. Se ei ollut mikään murea broileri, vaan vanha munituskana, josta olisi pitänyt tehdä keittämällä viillokkia, mutta se oli arkista ruokaa. Sitkeää ja kuivaa kanasta tietenkin tuli, vaikka sitä pitkään uunissa haudutin . Valmistin hyvän kermaisen herkkusienikastikkeen ja mies leikkasi kananlihat vastasyihin hyvin ohuiksi viipaleiksi, oli kiinankaalipohjaista salaattiakin, kyllä kotkotin syötyä saatiin ja jälkiruokaleivonnaisessa olin onnistunut.
Oma äitini oli minua paljon taitavampi emäntä, hän ruokki ison perheen terveellisillä, maukkailla ja edullisilla ruuilla , vieraspidoissa sekä juhlissa oli pöytä koreana. Kellarin laarissa oli perunat ja porkkanat, hyllyillä mehupullot ja hillopurkit, talviomenat käärittyinä papereihin ja puolukkaa vaneritynnyreissä. Talon kellarikerroksessa ruoka säilyi ennen jääkaappia , mutta olihan se työlästä juoksuttaa sinne kaikki herkästi pilaantuva. Kesällä betonihinkaloihin tuotiin jäätä. Viinaksia ei isäni viljellyt, joskus otti juhla-aterialla snapsin tai kahvilla konjakkihömpsyn , naisille oli lakkalikööriä fingerporin kokoisista laseista. Viiniä taisi olla aniharvoin, mutta minun sukupolveni on ottanut sen luonnolliseksi osaksi ruokailua.
Nykyisiä on kiittäminen siitä, miten he osallistuvat lastenhoitoon ja pitävät isyysvapaita. Ruuanlaitto on monille miehille ihan harrastus, parhaat kokit maailmalla ovatkin miehiä. Itse pidän ruuanlaitosta ja mielelläni näen hiukan vaivaakin , en esimerkiksi osta valmiiksi marinoitua lihaa enkä eineksiä, haluan tietää mitä ruokani sisältää. Yhä enemmän kasvis- ja kalapainotteiseksi on iän myötä ruokailu muuttunut. Mies pitää veitset kunnossa ja leikkaa lihat ja kalat, on grilli- ja savustusmestari.
Varmaan upea ruoka tuo Sinisirkun smetanasilli, sitä syö silmilläänkin ja kekseliäs purkkivalmistus mahdollistaa onnistuneen kylmäkuljetuksen. Maistuis varmaan minullekin. :)- Kristiina..23
Voihan tuo olla totta, että nykynaiset eivät osaa kokata ja siitä on itsellänikin hyvä esimerkki lapsistani. Toinen on tosin käynnyt nuorena myös Ravintola Perhon ravintola koulun ja on tosi (ei sen Perhon ansiosta)vaan lisä opinnoila ja työkokemuksella) ammattilainen siinä alalla, koska nytkin hoiti viikonlopun isoa ravintola teltaa vastaavana. mutta tämä toinen ei osaa edes keittää kanamunia ja suurinpiirtein kokeilee haarukalla, koska ne ovat kypsiä? Vitsi, vitsi.
Minä kyllä osaan kanan ja linnut kyniä, ja jäniksen nylkeä, mutta vain kerran olen sen todella tehnyt, sillä sain kuoleen jäniksen (juuri autolla yliajetun), mutta mieheni ei ollut kotona. Oli se sellainen urakka, että välillä kävin oksentamassa nurkan takana, mutta kun mieheni tuli kotiin ja arvuutelin häneltä, että tiedätkös, mitä lihaa siinä on, niin eipä arvannut.
Kerran otin tieltä juuri yliajetun Fasaanin ja laitoin siitäkin hyvän paistin, mutta uskoisin, että kumpikaan lapsistani ei sitä tekisi itse, siis kynisi ja paloittelisi.
Tuo, mitä makriina kirjoitti on mielestäni totta sikäli, mutta muistaakseni meillä ei ollut valkopippuria, vaan sellaista musta, koska edelleen inhoan valkopippuria, vaikka nyt olen lisännyt sitä kalakeiton loppuun, joka ei sovi siihenkään hyvin.
Olihan meillä lapsuudessa kellarissa perunat, lantut, porkkanat, nauriit ja tietenkin säilykeet, kuten sienet ja marjat, joten uskoisin, että noista aineksista tulisi ne vitamiinitkin, koska ei niitä ainakaan purkista otettu koskaan.
Jassoosia, siis taas. Kristiina23
Aloin ihan muistella mitä silloin lapsena kotona syötiin seiskarilaisessa evakkoperheessä sodan aikana ja sen jälkeen.
Nälkää ainakaan en muista nähneeni, äidin ruoat maistuivat. Ruileipätaikinasta umpikuoreen tehdyt piirakat kaali, peruna, lanttu ja sieniohraryynitäytteellä olivat maistuvaa ja ravitsevaa ruokaa.
Aina kun asuimme maalla, jossa oli mahdollisuus kasvimaahan kasvatettiin herneitä, porkkanaa, naurista, lanttua, punajuurta, tilliä ja mansikoita.
Minä sain C-vitamiinia kun isä nosti minut polvelleen ja raastoi puukolla suuhuni lanttua. Vuorotellen pikkuveljen kanssa tästä nautimme. Kai vitamiineja saimme kaalin ”kortsenastakin”, jota aina kärttäsimme kun äiti kaalista ruokaa teki. Sehän on se kaalin keskustan kiinteä ydin.
Metsämarjoja poimittiin talveksi. Ei aina lapsena olisi haluttanut metsään mennä mutta ei siihen ollut vastaan panemista. Tuli siitä elinikäinen harrastus ja vasta tänä vuonna ensi kerran mustikat torilta ostin, kun metsään en enää pysty menemään. Se ja pyöräilystä luopuminen ovat ottaneet lujille.
Talveksi säilöttiin hapankaalia, suolakurkkuja ja sieniä isot määrät, niin sa suolattiin tietysti isän pyytämät silakat.
Melkein joka paikassa oli possun pitäminen mahdollista. Minä en ikinä tykännyt siitä suolatusta sianlihasta, toista oli teurastuspäivän herkut verilettuineen ja uunipaisteineen. Niin ja kun äiti valmisti sylttyä jolloin keitettiin siansorkat ym. Minä tykkäsin niitä luita aina imeskellä.
Sitten kun ihan oman kodin saimme ja kotieläimet niin ruoka-aineet omasta takaa saatiin. Kun kana lakkasi munimasta äiti pani kanan pään pölkylle ja kana joutui pataa, höyhenet tyynyihin.
Kyllä elämä on kaikkineen muuttunut. Luovuudella ja kekseliäisyydellä ovat ihmiset puutteenkin keskellä eläneet ja,,,valittamatta. Voimme vertailla onko muutoksia vuosikymmenten välillä tapahtunut.Evakkoperheessä pohjois-Hämeessä. maalaistalossa jonka isovanhemmat ostivat pankilta syötiin samantapaista ruokaa kuin sinunkin kotonasi, vanhakatleija. (Cattleya Trianae on minunkin suosikkikukkani), mutta ruuanlaittotaidot taisivat olla heikommat äidilläni ja etenkin mummolla; olimme yhteistaloudessa, koska piirakoita en muista yhtä montaa sorttia; ainoastaan perunapiirakat ja riisipiirakat. Mummo suolasi sieniä ja kurkkua talven varalle, miesväki kävi kalassa ja suolasi kalat. Ne sitten syötiin kuoriperunoiden kanssa ja joskus huonosti suolattuinakin, koska eno syötti minulle aina suolakalaa (olen aina ollut ahne kaikelle suolaiselle, etenkin kalalle) ja sain pienenä lapamadon, jota hoidettiin sitten pois sairaalassa; yksi ensimmäisiä lapsuudenmuistojani. Metsässä oli sieniä, marjoja, riistaa; järvissä kalaa runsaasti, kasvimaalla viljeltiin juurekset ja vihannekset, sipulit, salaatit, kurkut ja tomaatit, äiti leipoi pullaa ja hiivaleipää, mummo ruisleipää, lehmät lypsivät ja maitoa vietiin meijeriin ja juustoa ostettiin. Voi kirnuttiin alkuvuosina kotona, sittemmin tuotiin meijeristä. Oltiin todellakin aika omavaraisia ja ruoka oli puhdasta.
(Katselen juuri uusintana Jan Troelin sarjaa Utvandrarna ja mietin samalla miten työtä vaativaa kaikki elämä oli siihen aikaan ja miten ihmisillä ei ollut mitään vapaa-ajanvietto_ongelmia, ei edes lapsilla. ("mummi, mummi meillä on niiiiiiiiiiiin tylsäää", sanovat lapsenlapset kun ohjelmat on vähissä ja minä sanon menkää yläkertaan katsoon joku filmi netflixistä ennen nukkumaanmenoa).- Mia-Liisa
Hyviä vastauksia paljon poiki tämä aloitukseni, on ilo tunnustaa aloitus omakseni.
Ruokahan se onkin ''pääelinkeino'', ja meille kaikille yhteinen kiinnostuksen kohde.
Minulla äiti oli hyvänä oppaana ruokien ihmeellisessä maailmassa, hyvällä ruokahalulla varustettuna katselin aina läheltä ja tarkkaan kaiken ruuan tekemisen, samoin leipomisen, kaikki ruuathan tehtiin kotona,
ja monet niistä ruokalajeista ovat jääneet lempiruoikseni.
En tykännyt teurastuspäivästä, olin pikkusiskoni kanssa yläkerrassa koko päivän vastalauseeksi, ja toinen aivan sietämätön päivä oli, kun teurastamon iso auto vyöryi pihaan, ja sinne Mansikki tai joku muu vinoa siltaa myöten vietiin. Huomasimme kerran ikkunasta katsoessamme, kun lehmän tämänpuoleiset jalat putosivat sillan reunalta, ja se vain sitten jotenkin pakotettiin eteenpäin. Se oli kova paikka pikkutytöille.
Mutta asia sitten unohtui pian, käsitimme, että eivät vanhemmat pahaa tarkoittaneet, että
se oli pakollista että noin toimittiin.
Melkein kaikki, mistä olette kirjoittaneet ovat minullekin tuttuja ruokia, mutta mainitsiko kukaan rosollia , punajuuri-porkkana-peruna-silli-kananmuna-salaattia?
Se oli ainakin syksyisin arkiruokaa, ja joulupöydässäkin se saattoi olla kaikkien muiden ruokien lisänä vaaleanpunaisen kermavaatokastikkeen kera.
Äitini oli käynyt Emäntäkoulun teini-ikäisenä, se oli vuoden kestävä sisäoppilaitos-koulutus, ja arvaan siitä johtuneen, ettemme me lapset saaneet 'lentävää keuhkotautia' eli tuberkuloosia tai 'poliota', lapsihalvausta, jotka sodan aikana ja sodan jälkeen silläkin seudulla paljon veivät nuoria ihmisiä ennenaikaisesti kuolemaan.- Rosollista
unohtui sipuli.
- Ja-muutenkin
huomaan sillisalaatin sekoittaneeni rosolliin, no eipä haittaa tällai teoriassa,
kunhan en oikeesti. - Sinsalla
Eivätkö sillisalaatti ja rosolli ole yksi ja sama asia? Itse en kyllä silliä rosolliin sotke vaikka se onkin herkkua uusien pottujen kanssa ja munavoileivän päällä.
Sinsalla kirjoitti:
Eivätkö sillisalaatti ja rosolli ole yksi ja sama asia? Itse en kyllä silliä rosolliin sotke vaikka se onkin herkkua uusien pottujen kanssa ja munavoileivän päällä.
Samaahan se on.
Perustana ne peruna, porkkana ja punajuuri. Sitten voi tuunailla oman makunsa mukaan. Minä en tykkää siihen sipulia enkä kananmunaa, mutta mielellään joko silliä tai maustekurkkua.- Jouluherkku
Yeap; maustekurkkua ja omenaa perusjuttujen lisäksi. Sipuli on pakko silputa eri astiaan tai sitten hillosipuleita viereen kun siippa ei syö kumpaakaan raakana. Ja vaaleanpunainen kermaviilikastike, joka jouluna 'paksunnetaan' smetanalla.
- Ramoona_
Maatilaelämä on minulle tuttua vain mummoloista, joissa oltiin lähes omavaraisia. Teurastuspäiviä en nähnyt, mutta niihin kuuluvat ruuat ovat kyllä tuttuja, kuten veriletut. Lapsuuskotini oli omakotitalo suurella tontilla, johon sopi omena- ja marjatarha, pieni perunapelto ja kunnon kasvimaa. Punajuuria äiti keitti painekattilassa, ihanan makeita ne ensimmäiset pienehköt punajuuret, vieläkin suurena herkkuna joskus keitän sesongin aikaan. Kesäkeitto ja maitokaali olivat tavallisia syyskesän arkiruokia, muutenkin maitoa kului paljon, meillä oli tinki maitotilalle. Maidosta tehtiin jopa kuutamokiisseliä, vaniljasokeria mausteena ja hillosilmiä päällä. Kaaliakin jonkin verran kasvatettiin ja syksyllä kaalilaatikkoa oli usein, myös suussasulavia kaalikääryleitä, niihin lopuksi lorautti äiti kermaa pehmentämään makua. Hoikkina silti pysyttiin, oltiinhan paljon liikkeellä , leikittiin ja urheiltiin ulkona. Sokerin käyttö oli vähäistä muuten kuin hillossa ja mehussa, kuitua tuli juureksista ja ruisleivästä.
Isä oli virkamies, mutta kyllä hän kalaan ehti vapaa-aikoina. Keväisen savulahnan tuoksu sekoittuu muistoissa veneen tervaamisen aromiin ja kesäiset savumuikut , ahhh ! Muikut taidettiin ostaa nuottamiehiltä, niitä äiti myös suolasi isoihin lasipurkkeihin. Tyypillistä leipomispäivän ruokaa oli uunin jälkilämmössä kypsyvä munamaidolla mehevöitetty perunaviipalelaatikko, välissä pieniä suolamuikkuja ja pinnalla ohuita silavaviipaleita. Kaikki halusivat paljon rapeaa ruskistunutta pintaa, siksi se tehtiin hyvin laakeassa uunipannussa. Rouskuja suolattiin, sienisalaattiin tuli niiden lisäksi sipulia ja kermaa. Rosollia ja juureslaatikoita meillä syötiin joulun lisäksi muissakin juhlissa, yleensä karjalanpaistin kanssa. Äiti ei oikein osannut karjalanpiirakoita tehdä, niitä saatiin kyllä joskus vaihtokaupalla siirtokarjalaisilta, joita kotiseudullani asui paljon. Äiti oli taitava ompelija vaikka ei sitä ammatikseen tehnytkään, ja vaihtoi sitä myös ikkunanpesuun. Kalakukko oli äidin bravuuri, joko muikuista tai pikkuahvenista. Itsekin olen sitä yrittänyt, mutta kukkoni on alkanut laulaa uunissa . :)- Tarkoittaako
tuo 'laulaminen' avautumista?
Kiva lukea näistä ruokamuistoista. Elpyivät samalla omatkin muistot. Ihan noista perusraaka-aineista äiti loihti ateriat meillekin.
Pieni navetta, siellä pari lammasta, sika ja kanoja. Pellolta perunat ja juurekset, järvestä kalaa, metsästä riistaa. Metsästä saatiin myös marjat ja sienet.
Puhtaista raaka-aineista saatiin hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Sellaista perinnettä yritän itsekin jatkaa ja yksinkertainen kotiruoka tuntuu kelpaavan nuorillekin.
Kun lähipiirissä on myös erityisruokavaliota käyttäviä, joskus joutuu valmistamaan aterian kolmenakin eri versiona. Tykkään kyllä ruuanlaitosta ja mielelläni kutsun ruokavieraita kunhan eivät tule liian lyhyellä varoitusajalla..))
Sellaisia havaintoja olen kyllä matkan varrella tehnyt, että yhä useammin nuorissa perheissä kokkivuoro on isillä, äidit kyllä saattavat johtaa operaatiota..))
Jos molemmat vanhemmat ovat työelämässä ja on muutakin toimiteltavaa, yhteinen ateria joko jää väliin tai sitten mennään "Heselle" tai "Mäkkäriin".
Tällainen trendi on kyllä tunnistettu ja perheneuvojat puhuvat kovasti perheen yhteisen aterian puolesta.
Tuosta ryyppäämisestä ja naisten "miesmäisestä" käytöksestä on myös puhuttu pitkään ja näkyyhän se tilastoissakin: päihteitä, häiriökäyttäytymistä ja väkivaltaa esiintyy tytöillä siinä missä pojillakin.
Niin että jos koti on yhteiskunnan sydän, se ei välttämättä voi kovin hyvin..
Ainakin minulle se "aika entinen" oli vaikeuksista huolimatta - vai oliko niiden vuoksi ? - monessa mielessä kulta-aikaa.demeter1 kirjoitti:
Kiva lukea näistä ruokamuistoista. Elpyivät samalla omatkin muistot. Ihan noista perusraaka-aineista äiti loihti ateriat meillekin.
Pieni navetta, siellä pari lammasta, sika ja kanoja. Pellolta perunat ja juurekset, järvestä kalaa, metsästä riistaa. Metsästä saatiin myös marjat ja sienet.
Puhtaista raaka-aineista saatiin hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Sellaista perinnettä yritän itsekin jatkaa ja yksinkertainen kotiruoka tuntuu kelpaavan nuorillekin.
Kun lähipiirissä on myös erityisruokavaliota käyttäviä, joskus joutuu valmistamaan aterian kolmenakin eri versiona. Tykkään kyllä ruuanlaitosta ja mielelläni kutsun ruokavieraita kunhan eivät tule liian lyhyellä varoitusajalla..))
Sellaisia havaintoja olen kyllä matkan varrella tehnyt, että yhä useammin nuorissa perheissä kokkivuoro on isillä, äidit kyllä saattavat johtaa operaatiota..))
Jos molemmat vanhemmat ovat työelämässä ja on muutakin toimiteltavaa, yhteinen ateria joko jää väliin tai sitten mennään "Heselle" tai "Mäkkäriin".
Tällainen trendi on kyllä tunnistettu ja perheneuvojat puhuvat kovasti perheen yhteisen aterian puolesta.
Tuosta ryyppäämisestä ja naisten "miesmäisestä" käytöksestä on myös puhuttu pitkään ja näkyyhän se tilastoissakin: päihteitä, häiriökäyttäytymistä ja väkivaltaa esiintyy tytöillä siinä missä pojillakin.
Niin että jos koti on yhteiskunnan sydän, se ei välttämättä voi kovin hyvin..
Ainakin minulle se "aika entinen" oli vaikeuksista huolimatta - vai oliko niiden vuoksi ? - monessa mielessä kulta-aikaa.Pieni sivurönsy:
@demeter1: kerroit lukevasi kirjaa jonka minäkin aloitin, mutta e-kirjana., ihmiskunnan historiasta ja sanoit että siinä on sinulla arvokonservatiivina sulattelemista. Minua alkoi välittömästi kiinnostaa miksi. Onko se kirjailijan tieteeseen perustuva otos ihmiskunnan kehityksestä, mikä ei käy yhteen esim. luomiskertomuksen kanssa?
(Olen vasta sivulla 54 joten ehkä ne jutut mitkä on vaikeasti sulatettavaa ovat vasta edessäpäin)demeter1 kirjoitti:
Kiva lukea näistä ruokamuistoista. Elpyivät samalla omatkin muistot. Ihan noista perusraaka-aineista äiti loihti ateriat meillekin.
Pieni navetta, siellä pari lammasta, sika ja kanoja. Pellolta perunat ja juurekset, järvestä kalaa, metsästä riistaa. Metsästä saatiin myös marjat ja sienet.
Puhtaista raaka-aineista saatiin hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Sellaista perinnettä yritän itsekin jatkaa ja yksinkertainen kotiruoka tuntuu kelpaavan nuorillekin.
Kun lähipiirissä on myös erityisruokavaliota käyttäviä, joskus joutuu valmistamaan aterian kolmenakin eri versiona. Tykkään kyllä ruuanlaitosta ja mielelläni kutsun ruokavieraita kunhan eivät tule liian lyhyellä varoitusajalla..))
Sellaisia havaintoja olen kyllä matkan varrella tehnyt, että yhä useammin nuorissa perheissä kokkivuoro on isillä, äidit kyllä saattavat johtaa operaatiota..))
Jos molemmat vanhemmat ovat työelämässä ja on muutakin toimiteltavaa, yhteinen ateria joko jää väliin tai sitten mennään "Heselle" tai "Mäkkäriin".
Tällainen trendi on kyllä tunnistettu ja perheneuvojat puhuvat kovasti perheen yhteisen aterian puolesta.
Tuosta ryyppäämisestä ja naisten "miesmäisestä" käytöksestä on myös puhuttu pitkään ja näkyyhän se tilastoissakin: päihteitä, häiriökäyttäytymistä ja väkivaltaa esiintyy tytöillä siinä missä pojillakin.
Niin että jos koti on yhteiskunnan sydän, se ei välttämättä voi kovin hyvin..
Ainakin minulle se "aika entinen" oli vaikeuksista huolimatta - vai oliko niiden vuoksi ? - monessa mielessä kulta-aikaa.Tyttären perheessä molemmat laittavat ruokaa mutta päävastuu tuntuu olevan tyttärelläni. Pojatkin kokkaavat, mutta etenkin 12-vuotias. Poikani on taas virallinen grillimestari kaikissa yhteisissä grillijuhlissa.
***
Minulla on hyviä mutta myös vaikeita muistoja lapsuudesta. Elän mahdollisesti juuri nyt parasta aikaa elämässäni ja toinen samantyyppinen onnellinen periodi oli Kolumbiassa ensimmäisessä avioliitossani. Loppujen lopuksi se on kai sitten sopiva elämäntoveri, rauhallinen (ei riitaisa) ja viihtyisä koti, oma perhe ja turvallinen elämä mikä luo onnen tunnetta.
***
En mistään hinnasta haluaisi palata syntymäkotini elämään viisikymmentäluvulla esim. äitini osaan ja rooliin. Tosin uskon hänenkin olleen ajoittain tyytyväinen.- M-L_
demeter1 kirjoitti:
Kiva lukea näistä ruokamuistoista. Elpyivät samalla omatkin muistot. Ihan noista perusraaka-aineista äiti loihti ateriat meillekin.
Pieni navetta, siellä pari lammasta, sika ja kanoja. Pellolta perunat ja juurekset, järvestä kalaa, metsästä riistaa. Metsästä saatiin myös marjat ja sienet.
Puhtaista raaka-aineista saatiin hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Sellaista perinnettä yritän itsekin jatkaa ja yksinkertainen kotiruoka tuntuu kelpaavan nuorillekin.
Kun lähipiirissä on myös erityisruokavaliota käyttäviä, joskus joutuu valmistamaan aterian kolmenakin eri versiona. Tykkään kyllä ruuanlaitosta ja mielelläni kutsun ruokavieraita kunhan eivät tule liian lyhyellä varoitusajalla..))
Sellaisia havaintoja olen kyllä matkan varrella tehnyt, että yhä useammin nuorissa perheissä kokkivuoro on isillä, äidit kyllä saattavat johtaa operaatiota..))
Jos molemmat vanhemmat ovat työelämässä ja on muutakin toimiteltavaa, yhteinen ateria joko jää väliin tai sitten mennään "Heselle" tai "Mäkkäriin".
Tällainen trendi on kyllä tunnistettu ja perheneuvojat puhuvat kovasti perheen yhteisen aterian puolesta.
Tuosta ryyppäämisestä ja naisten "miesmäisestä" käytöksestä on myös puhuttu pitkään ja näkyyhän se tilastoissakin: päihteitä, häiriökäyttäytymistä ja väkivaltaa esiintyy tytöillä siinä missä pojillakin.
Niin että jos koti on yhteiskunnan sydän, se ei välttämättä voi kovin hyvin..
Ainakin minulle se "aika entinen" oli vaikeuksista huolimatta - vai oliko niiden vuoksi ? - monessa mielessä kulta-aikaa.Poikani perheessä vanhemmat tekivät työnjaon, ja isä otti ruuanlaiton kokonaan kontolleen. Silloin, kun vieraita on paljon äiti myös auttaa. Hänen agendallaan on paitsi tietenkin työnsä kuten miehelläänkin , siivous ja pyykit.
- Ramoona_
Tarkoittaako kirjoitti:
tuo 'laulaminen' avautumista?
Sitähän tuo laulaminen tarkoittaa, kuoren repeytymistä. Olisi pitänyt hoksata jättää vähän taikinaa paikkatarpeiksi. Kalakukko on ollut mitä mainioin eväsruoka : leipä ja särvin samassa, pitkään kypsytettynä ja tiiviisti suljetussa tilassa kala ja liha säilyy kauan mikrobeilta. Jossain on kukkoon leivottu kantamista varten ripa vitsaksesta...vai lieneekö ripakukko legendaa.
Taitaa olla yleistä, että vaatehuolto on naisen vastuulla, ruokapuoli ja siivous jaetaan. Itse olen ollut nihkeä palkkaamaan siivousapua, mutta nämä seuraavan polven perheenäidit pitävät asiaa luonnollisena, varsinkin kun käyvät töissä. "Otsasi hiessä sinun pitää leipäsi syömän" , tämä sanonta on jo mennyttä elämää hyvinvointimaassa. Melkein paremmin sopii : hiki laiskan syödessä. :) Itse kaiken tekeminen ei ole itseisarvo eikä siitä marttyyrin kruunua saa, monia asioita voi ulkoistaa ja edistää samalla työllisyyttä. Tärkeää on, kuten aloittaja sanoo, nauraa ja iloita yhdessä rakastavassa hengessä, ruokapöydän ympärillähän aina viihdytään. Aivan ihanaa on kyllä tarjota vaikka omatekoista mustikkakukkoa eli rättänää , johan tuo nimikin herättää hilpeyttä. Mustikat ja ruismurotaikinan voi ostaa pakasteina, tänä kesänä mustikat kuivuivatkin metsään. Ainahan voi kertoilla lastenlapsille, miten lapsuudessa me sisrusparvi yhteistyössä keräsimme suitsait ämpärillisen mustikoita vaikka paarmat hätyyttivät , pienimmäinenkin piltti emalimukillisen . Paloma.se.co kirjoitti:
Pieni sivurönsy:
@demeter1: kerroit lukevasi kirjaa jonka minäkin aloitin, mutta e-kirjana., ihmiskunnan historiasta ja sanoit että siinä on sinulla arvokonservatiivina sulattelemista. Minua alkoi välittömästi kiinnostaa miksi. Onko se kirjailijan tieteeseen perustuva otos ihmiskunnan kehityksestä, mikä ei käy yhteen esim. luomiskertomuksen kanssa?
(Olen vasta sivulla 54 joten ehkä ne jutut mitkä on vaikeasti sulatettavaa ovat vasta edessäpäin)Kiva että sait kirjan, Paloma, siis suomeksi "Sapiens, ihmisen lyhyt historia". Jos muitakin kiinnostaa. Kerrohan sitten vaikutelmistasi kun ehdit pitemmälle.
Kyllä minulle evoluutio sopii, en minä tahdo luomiskertomuksesta kiinni pitää..))
Hararin vankkumaton usko ihmisälyyn ja ihmisen kykyyn sopeutua jatkuvasti muuttuviin olosuhteisiin menettämättä jotain olennaista ihmisyydestään ei kyllä oikein minua vakuuttanut. Toisaalta ei hän mitään väittänyt, esitti vain hyvin perusteltuja visioita.
Sillä tavalla kirja on virkistävää luettavaa, että se tekee älykkäitä analyysejä ihmisluonnosta ja ihmisen luomasta kulttuurista. asettaa kyseenalaiseksi melkein kaiken...
Jännä juttu tuo, että vaikka omasta lapsuuden perheestäni ei vaikeuksia puuttunut, kaikki sisarukseni muistavat tuota aikaa hyvällä. Sodan jälkeen yleinen ilmapiiri oli rauhanomainen, selkeä ja toivoa täynnä.M-L_ kirjoitti:
Poikani perheessä vanhemmat tekivät työnjaon, ja isä otti ruuanlaiton kokonaan kontolleen. Silloin, kun vieraita on paljon äiti myös auttaa. Hänen agendallaan on paitsi tietenkin työnsä kuten miehelläänkin , siivous ja pyykit.
Kiva jos perhe pystyy luomaan selkeän työnjaon, M-L. Hyvin se näyttää toimivan minunkin poikieni perheissä, jos sitä nyt ulkopuolinen pystyy arvioimaan.
Kodin ja lasten hoidossa riittää varmasti työmaata molemmille.
Mukava aloitus tämä, Mia-Liisa, kiitos siitä. Hyviä kertojia on tällä palstalla, ilokseen lukee ja oppiikin paljon..))- M-L_
Niin tehtiin todellakin, vain Helsingistä lomalle tulleet serkut olivat metsässä osaamattomia, me muut loistimme nopealla keruullamme.
Tuolla pojan perheessä on keskusimuri, ja se on, kertoo äiti siellä, kovasti tehokas, talo on 2000-luvun taloja, joten siivouksen hän haluaa hoitaa itse, vaikka pinta-ala on iso.
Eri asia ovat erikoiskorkeat ikkunat, joihin aina on otettu ja otetaan apua.
Minulla on vain 60:n neliön kaksio, 2000-luvun talo tämä kerrostalokin on, joten siivousta ei ole paljoa, mutta silti on apua jo ollut usein. En oikein tykkää siivoamisesta. - Hei-Demeter
Välttämätöntäkin varmaan, ja minustakin näyttää hyvin toimivan, vaikka alkuun vähän murehdin, miten poika jaksaa aina sen ruuankin vielä tehdä työn jälkeen. Iloinen olen, että on jaksanut ja jaksaa.
Ja onhan hänellä sitten se puutarha ja pihakin, sehän on onneksi ulkotyötä sitten
.Lastenhoito on ollut yhteistä ja kuljetukset tekee aina se, joka ehtii. Molemmilla on auto, joten harrastuksiin ovat pojat päässeet niin musiikki- kuin liikuntaharrastuksiinkin. - M-L_
Puhelu siskoltani ja taaskin 'äidinkieli' oli yksi aiheista, mistä juttelimme,
niin hyvältä muistuvat äidin sanonnat, joita hänellä oli paljon.
Kyllä meilläkin kaikki sisarukset lämmöllä muistavat jopa puutarhatyöt ja kasvimaan harvennukset ja kitkemiset, ne kuuluivat lasten tehtäviin, vaikka silloin vain olisi tehnyt mieli uimaan, voi sitä ihanaa hetkeä, kun vihdoin sai sukeltaa jokeen työnsä ensin tehtyään! :) Koti sijatsi Seinäjoen rantamailla. Hei-Demeter kirjoitti:
Välttämätöntäkin varmaan, ja minustakin näyttää hyvin toimivan, vaikka alkuun vähän murehdin, miten poika jaksaa aina sen ruuankin vielä tehdä työn jälkeen. Iloinen olen, että on jaksanut ja jaksaa.
Ja onhan hänellä sitten se puutarha ja pihakin, sehän on onneksi ulkotyötä sitten
.Lastenhoito on ollut yhteistä ja kuljetukset tekee aina se, joka ehtii. Molemmilla on auto, joten harrastuksiin ovat pojat päässeet niin musiikki- kuin liikuntaharrastuksiinkin.Kyllä kotityöt ilmeisesti voidaan kokea myös oman työn vastapainoksi. Jostakin lehdestä luin yliopistonaisesta, joka tykkäsi tiskaamisesta. .))
Minä en kyllä tykkää. Vaikka pitkään vastustin tiskikoneen ostoa - pidin sitä vähän turhakkeena - olen tosi tyytyväinen, ettei enää tarvitse tiskata...
Enkä oikein tykkää siivoamisestakaan. Ramoona otti puheeksi nuo palvelujen ostot. Minustakin on ihan paikallaan käyttää niitä ja samalla tukea pientä yrittämistä.
Ei niistä nyt ylivoimaisia kustannuksia muodostu, kun ottaa huomioon
kotitalousvähennyksen...- Mies.paikallaan
demeter1 kirjoitti:
Kyllä kotityöt ilmeisesti voidaan kokea myös oman työn vastapainoksi. Jostakin lehdestä luin yliopistonaisesta, joka tykkäsi tiskaamisesta. .))
Minä en kyllä tykkää. Vaikka pitkään vastustin tiskikoneen ostoa - pidin sitä vähän turhakkeena - olen tosi tyytyväinen, ettei enää tarvitse tiskata...
Enkä oikein tykkää siivoamisestakaan. Ramoona otti puheeksi nuo palvelujen ostot. Minustakin on ihan paikallaan käyttää niitä ja samalla tukea pientä yrittämistä.
Ei niistä nyt ylivoimaisia kustannuksia muodostu, kun ottaa huomioon
kotitalousvähennyksen...Valitetaan työttömyyttä, mutta meidät on kasvatettu ja koulutettu häpeämään ulkopuolisen palkkaamista kotitöiden tekemiseen, vaikka niin monet pienet siivousfirmat ja remonttireiskat kaipaisivat ansioita.
Vähän tuntuu oudolta, kun ison tuotantolaitoksen johtaja naapurissa maalaili talon seinää ja remppasi ikkunoita, olemattomalla ammattitaidolla. Nolotti kuulemma ottaa remonttifirmaa näin pieniä korjauksia tekemään. Pitäähän sitä itse pärjätä.
Ihmettelin, miksi pitää? Remonttifirma olisi ilomielin tullut tekemään ja tienannut päivän pari. Ei se olisi ollut varakkaalta naapurilta ylivoimaista maksaa.
Ja eikös niin jopa sanota, että tee itse ja anna ammattimiehen korjata.
Joku vuosia kouluttautunut lääkäri tai tuomari ei ehkä osaa keittää perunoita, mutta osaako perunoiden ammattimainen keittäjä sitten lääkärin tai tuomarin hommat? Naurettavaa edes kysyä. Miksi on? Niin. Kyllä kai ne asenteet istuvat tiukassa. Omillaan pärjääminen on kunnia-asia, "oma apu, paras apu" jne...
Tiedetään ikäihmisistä, että esim siivouspalveluiden käyttäminen on ainakin naisihmisillä ison kynnyksen takana. Pitäisi siivota ensin ennen kuin kutsuu siivoojan kotiinsa..))
Tietysti sitä voi ajatella niinkin, että haastaa itsensä opettelemaan jotakin uutta tai varautuu tilanteeseen, jossa jokin entinen rakenne pettää, vaikka leskeytyessä.
Tietysti silloinkin on tärkeätä osata arvioida, mikä askare on sellainen, mihin omat rahkeet eivät riitä.
- e.lä.mä
70 kyllä osaavat naiset yleensä jos eivät ole liian viisaita tarkoitan heitä jotka eivät osaa keittää perunoita----vaikka kaikki koulutodistukset huippu luokkaa, tuli mieleen vanha asia Suomesta.
Tarkoitatko että me joilla oli hyvät todistukset koulussa ja kirjotettiin laudatur ei onnistu perunoiden keitto?
:))- Samaa
ihmettelin minäkin, - taaas niitä ennakkoluuloja!
- e.lä.mä
Vain tosi asia. Hulluus ja älykkyys ovat lähellä toisiaan.
- Luulo
tuokin!
Paloma.se.co kirjoitti:
Tarkoitatko että me joilla oli hyvät todistukset koulussa ja kirjotettiin laudatur ei onnistu perunoiden keitto?
:))Kyllä siinä on vinha perä, että joku ihminen voi olla niin teoreettinen, ettei häneltä oikein luonna käytännön hommat, ei ainakaan ilman tarkkoja yksityiskohtaisia ohjeita.
Vanhempi likkani on sellainen. Nuorempi taas enemmän käytännönläheinen, hyvinkin käytännönläheinen.
Kun vanhempi likkani lähti opiskelemaan, niin kerran kun hän soitti systerilleen, niin toinen repesi nauramaan niin ettei meinannut saada henkeä vedettyä ja ojensi puhelimen minulle. Siellä oli hyvin myrtynyt opiskelija, joka valitti, että pikkusisko ei halua sanoa hänelle vaikka hyvin tietää, montako desiä vettä laitetaan kun keitetään perunoita ja montako minuttia niitten pitää kiehua.
Hän oli käännellyt perunapussia, eikä siinä missään lukenut valmistusohjetta.
Aloin miettimään, että olihan hän kotonakin tehnyt monesti siskonsa kanssa ruuan valmiiksi, kun tulin töistä. Mutta melkein kaikessahan lukeekin valmistusohjeet pakkauksen päällä ja melkein kaikkeen muuhun löytyy reseptit, mutta onkos perunoitten keittoon.
Kyllä hän ruokia laittaa ja hyviä sittenkin ja leipoo mielellään, mutta reseptien mukaan.
Nuorempi taas kokkailee ihan näppituntumalla, eikä hän muutenkaan mitään käyttöohjeita suostu edes vilkaisemaan, jos hankkii jonkun uuden rakkineen. Kokeilemalla ja kokeilemalla ja hyvin hänellä näkyy luontavan.
- Nelkytluvun.lopulta
Kovinpa tutuilta kuulostaa monen tarina lapsuusaikojen ruokailuista.Maalaistalon lapsena asiat ja tavat oli samoja,elämä oli vaatimatonta ja äiti teki ruokaa niistä vaatimattomista tarvikkeista mitä silloin saatavilla.Nälkää emme kokeneet koskaan vaikkakin lajien runsaus ei ollut nykyajan trendien mukaan.
Muistan kun kerrankin tulin hiihtäen koulusta kotiin,pirtissä tuoksui uunilaatikko,perunaviipaleista ja sianlihasta tehty,kerroksittain ladottu,sipulia väliin.Ai että se oli hyvää,samoin kuin lanttukukko,joka oli hautumassa sängyn päädyssä tyynyn alla että maut tasautuu ja jälkeenpäin koko sänkykin tuoksui tuolle herkulle.
Kun tuli vieraita,silloin äiti paistoi kyljyksiä ja lisänä itsetehty perunamuusi ja ruskea kastike.Jälkkärinä myöskin uunissa hautunut puolukka marjapuuro.
Kaikki oli omavaraista,kaupasta tuotiin lähinnä jauhot ja soker,kahvi.Vihannekset ja liha oli omavaraista,possua,hirvenlihaa ja kalaa omasta järvestä.Äiti leipoi kaiken itse ruisleivästä lähtien.
Oi niitä aikoja,niitä arvostaa niin eri tavalla nyt tämän ajan ruokakulttuurin vallitessa.- e.lä.mä
Hyvin sinulla, olin torpan poika. Vanha elämä näin yli 70 vuotiaana muistuu aina paremmin joka vuosi.
Juuri kotiutunut Sipoon sukutapaamisesta, missä ruokapöytä potkui 30 syöjälle. Hyvin maistui silli maasta nostettujen perunoiden kanssa, ja loimulohi houkutti tuoksullaan jonoon asti 😊
Nyyttikestit oli kerännyt tuomisia hillokkeista erilaisiin salaatteihin, ja alhaalla rantamökissä oli kahvitarjoilu Ellen Svinhuvud' kakku jälkkärinä. Tytöt oli leiponeet sämpylöitä ja kahta laatua piirakkaa, lapset kirmailivat järvessä ja paistoivat vaahtokarkkeja välillä.
Ihana vuosittainen tapaaminen oli vilkkas ja mukava. Hyvillä mielin taas omassa kodissani. kun sillinikin sai kehuja !Pitäisiköhän sinun seutaaviin tapaamisiin hankkia parempi ja tukevampi pöytä, joka ei notku.
Ei hätää jos naiset ei osaa kokata, miehet on nyt ryhtyneet keittiömestareiksi.
Se on kyllä erittäin ilahduttava juttu ja miehet on tavallaan ottaneet kotonaan ihan uuden tilan, nyt heillä on muutakin tekemistä kun vanhat ”miestentyöt”joita ei juurikaan paljoa ole jos ei asu omakotitalossa tai ole viljelys-karjatilaa. Nostan hattua miesten kokkailulle, mahtavaa!
Kiva kun isi laittaa ruokaa lapsille ja vaimolleen, miehet ovat sitäpaitsi erinomaisia yleensä tässä hommassa. Tiskin hoitaa astianpesukone, ihana tärkeä astianpesukone. Yksi parhaista joita on keksitty, mieshän senkin on kai suunnitellut kun on joutunut tiskaamaan. Ainakin huusholliin ilmestyy kipin kapin kone kun laittaa miehelle tiskivuoron, olen kuullut.👏🏻- Yhden-hengen-taloudessa
tulee käytettyä harvemmin kuin silloin, kun lapset eivät vielä olleet perustaneet omia perheitään ja mies vielä eli. Silloin tällöin käytän, en aina, mutta suuremman vierasjoukon lähdettyä on kyllä kiva lastata kone ja ihana kuunnella tiskikoneen hiljaista hyrinää. ML
- no.hilloa.vietiin
Tapahtui sotien jälkeen, kun oli puutetta monesta ruokararvikkeestakin.
Äiti oli todennut, että naapuriasunnon asukas, myös vuokralainen, oli vienyt talon yhteiseen kellariin hillopurkin.
Kelkarissa hän avasi purkin, otti siitä hilloa itselle ja sulki purkin.
Naapurin täti huomasib tapahtuneen, piti selvänä, että äiti oli ollut asialla. . Hän tuli pihalla äidin luo, huusi ja haukkui tätä varkaaksi ja löi häntä käsivarteen Äiti piti sylissäön pikkusiskoa.
On tällainenkin ruokamuisto. - Kokeilkaapa
Entiset ajat palaavat naiselle kun ottaa ikuista erektiota eävän nuorukaisen frendikseen . Voi että miten tunteekaan itsensä nuoreksi .
- vanha.tukkijätkä
Ajat entiset eivät enää palaam mutta tarvitseeko niiden palatakaan.
Erilaisten pitoruokien valmistus oli aikanaan lähtöisin säätyläisperheiden keittiöistä, monille perheille kansainvälisien kontaktien tuoma etuus. Palkolliset keittiöpiiat levittivät osaamista rahvaan keskuuteen samalla tavalla kuin perinteiset salonkitanssit kehittyivät muunneltuina kansantansseiksi hovipalkollisten toimiessa sanansaattajina.
Vielä pitkälle sotien jälkeen aterian sisältö määriytyi perusaineiden saatavuuteen sekä säilytysmahdollisuuteen. Hyvänä esimerkkinä kyläkaupan hyllyn kautta savottamuona myöhäiskeväiden aikaan, hapantunutta maitoa ja toukkia kuhiseva läski. Kotitalouksilla maaseudulla hienoutena maakellarit ja isommat maidontuottajat varastoivat talvisin järven tai joen jäästä irtisahattuja jäälohkareita, jotka kuljetettiin maakellareihin ja peiteltiin sahanpuruilla. Kaupunkilaisille ratkaisu tuli paljon myöhemmin. ensin jääkaapin ja sittemmin myös pakastimen
muodossa. Vanhan kansan ruuan säilytystapojen yhteydessä tuttuja ovat vielä nytkin hapankaali sekä orrella kuivatettava rukiinen reikäleipä. Itse tutustuin ( tosin en maistanut) yllättäen Päätalo-päivien yhteydessä hapansärki-tuotteeseen. Maistaminen osaltani olisi varmuudella vaatinut useampaa kuin yhtä päihdytysryyppyä. Ennakkoasenteeni perustui ruotsalaiseen hapansilakkaan. Lievästi sanottuna etova haju, mm. Saksassa uhattiin erästä ruotsalaisperhettä omistusasunnosta häätämisellä tuon hajun perusteella.
Nykyään voin hyödyntää ruokakaupan päivittäistuotteita lähes minkä tahansa aterian valmistamiseen ja omalta osaltani jopa tiettyjen ( rajoitetusti)leivonnaisten ja voilepien luomiseksi. Salaattien, erilaisten ruokien ja leivonnaisten valmistukseen on saatavilla nettireseptejä, sadottain erilaisia keittokirjoja tai naisväellu suunnattuja aikakausilehtiä. Vaikka en ole nainen enkä kokki, olen hyödyntänyt mainuttuja ohjeita (joidenkin mielestä jopa kohtalaisella menestyksellä! ) . Ruuan suhteen en pahemmin kaipaa noita aikoja entisiä.- Hyviä_tekstejä
olette tässä ketjussa kirjoitelleet, - olen ollut menossa niin paljon, etten ole juurikaan ehtinyt koneen kohdalle pysähtyä. Näitä eläkeläisten kiireitä.
Nykyisin monilla on rajoitteita ruokavalion suhteen, ovat huomanneet viljojen gluteenin aiheuttavan joitain vatsaongelmia, samoin maidon laktoosin.
Minä käytän mantelimaitoa, sitä täysrasvaista, ja siitä pidän tosi paljon.
Mia-L. - Ramoona-
Hyviä_tekstejä kirjoitti:
olette tässä ketjussa kirjoitelleet, - olen ollut menossa niin paljon, etten ole juurikaan ehtinyt koneen kohdalle pysähtyä. Näitä eläkeläisten kiireitä.
Nykyisin monilla on rajoitteita ruokavalion suhteen, ovat huomanneet viljojen gluteenin aiheuttavan joitain vatsaongelmia, samoin maidon laktoosin.
Minä käytän mantelimaitoa, sitä täysrasvaista, ja siitä pidän tosi paljon.
Mia-L.Kaikki mantelinen onkin ihanaa,alkaen suloisesti kukkivasta mantelipuusta. Käytän mantelia leivontaan, osan jauhoistakin voi korvata, napsin manteleita välipalaksi kourallisen, hyviä rasvoja saa. Mantelimaito nostaa kahvin uudelle tasolle, se on täyteläistä . Kookosmaitoa käytän ruuanlaittoonkin, keinotekoisista ruokakermoista en oikein pidä. Kauramaito ja - kerma ovat hyviä suomalaisia vastineita.
Mikä huumaava omenantuoksu leijuu pihakeittiössäni, Valitettavasti ampiaisiakin se houkuttaa, laitoin niille omalle lautaselle sosetta. Sokeroin minimaalisesti, koska säilön enimmäkseen pakastamalla . Kännykällä tässä näpytän , kun päivystän keitoksiani.
On ollut ihana veneilykesä, lähivesillä käydään päivän parin retkillä. Vielä saadaan koululaiset usein seuraksi, kaksi onkin meripartiolaisia. - Makriina.ei.kirj
Muistot kultaavat menneet ajat. Kun ei vertailukohtaa ollut, syötiin hyvällä halulla läskisoosit ja suolasilakkalaatikot. Mausteista ei tietoakaan, Jauhelihasta tehtiin lihapullat kuten nykyisinkin, mutta karmaisee ajatella, mitä jauheliha sisälsi niinä aikoina, kun mitään erityisiä säännöksiä ei ollut. Kauppa möi mitä pystyi sodan ja pulan aikana. Pula-aikahan jatkui pitkälle 50-luvulle asti.
Korttikauden aikana minun perheeni asui maalaispitäjässä. Kansanhuolto oli sitä mieltä, että maalla kaikki kalastavat, ja niinpä kalakortit myönnettiin vain kaupunkilaisille. Kuivalla kotiseudullani ei nähty kalan pyrstöäkään 5 vuoteen, jollei niitä suolasilakoita lasketa. En koskaan oikein ole oppinut syömään ja varsinkaan valmistamaan kalaruokia. - Kun..mietin
sota-aikaa jonka vanhempani ja vahemmat veljeni ovat kokeneet,
niin olen tosi iloinen siitä, etteivät entiset ajat enää palaa. Kun..mietin kirjoitti:
sota-aikaa jonka vanhempani ja vahemmat veljeni ovat kokeneet,
niin olen tosi iloinen siitä, etteivät entiset ajat enää palaa."niin olen tosi iloinen siitä, etteivät entiset ajat enää palaa." En minäkään.
Aika ilmeisesti kultaa muistot, koska lapsena oli onnellinen, kun oli koti ja ruokaa, mutta en halua sitä aikaa takaisin.
Koska minulla ei ole kokemusta kaupungin elämästä, muuta kuin tätieni kautta, joille äiti lähetti ruokapaketin melkein viikottain ja näitä isäni siskoja oli viisi, niin jokainen sai kai vuorotellen.
Vaikka asuisin maaseudulla oman metsän ympäröimänä, niin kyllä se polttopuun hankinta olisi jo vaikeaa, koska ainakin meillä lämmitettiin ja keitettiin kaikki puulla, saunasta ja leivinuunista lähtien.
Makriina epäili jauhelihan koostumusta, mutta äiti aina jauhoi (kotona teurastetut) lihamyllyllä lihat, mistä tuli lihapullat, mutta jauhelihakastiketta en muista syöneeni. Kalaa sitäkin enemmän ja sitä oli kyllä aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi, vaikka noita nimityksiä ei kukaan tuntenutkaan.
En myöskään haluaisi mennä enää ulkovessaan, koska nykyisin joudun yölläkin heräilemään ja olisi aika ankeaa juosta johokin pihanperälle. Ja entäs tuo silitys, kun ennen rauta kuumeni hellan päällä, höyryistä ei tietoakaan ja jokakerran sai varoa, oliko ehtinyt nokea tarttua rautaan?
Kuitenkin rohkenisin vielä lähteä hyvinkin alkeellisiin olosuhteisiin, koska kyllä minä pärjään, mutta ei, ei, ei jatkuvasti
- marjamiina
Ei palaa. Juuri totesin, että hillotölkkejä ja mehupulloja on paljon. Ostan nykyään suurimmaksi osaksi hillot ja mehut. Ei ole montaa vuotta siitä, kun tein itse. Suurin ongelma on säilytystilojen puuttuminen. Sopivat kellarit ovat liian kaukana. Marjojakin olisi 200 km:n päässä, käväisin juuri toteamassa.
- ei-paluuta-menneisyyteen
Kyllä nuoremmat osaavat kokata paremmin ja monipuolisemmin. Osataan käyttää yrttejä ja mausteita, tehdä eksoottisia keitoksia ja ravintotietouskin on ihan toista luokkaa.
Oma äitini oli olevinaan hyväkin kokki, mutta kyllä ne ruoat nykytietoisuudella olivat suolaisia, rasvaisia ja yksipuolisia. Samanlaisia reseptejä opetettiin kouluissa vielä ikäluokalle, joka nyt on 40-50 vuotiaita.- M-L_
Kyllä ainakin monet nuoret osaavat!
- Lemmenkäinen
Mulla jo 40 vuotta kaukoidän keittäjätär, päivääkään en vaihtaisi pois :-*
- Siihen
ketju tyssäsi, kaukoidän keittäjättäreen?
Haluavatko miehet orjan?
Tuntuu, ettei haluaisi enää sanoa mitään.- Mieähetmenneisyydestä
Kyllä, mieähet no. tahtovat passaajan ja mitä hiljaisemman sen paree. Muualta tuotu on todella hiljaa kun ei ymmärrä kieltä eikä kulttuuria. Siis sitä, ettei todellakaan tarvitsisi olla hiljaa vaan on lupa näyttää omaa tahtoa ja käyttää omaa tilaa.
- Per-kel
Mieähetmenneisyydestä kirjoitti:
Kyllä, mieähet no. tahtovat passaajan ja mitä hiljaisemman sen paree. Muualta tuotu on todella hiljaa kun ei ymmärrä kieltä eikä kulttuuria. Siis sitä, ettei todellakaan tarvitsisi olla hiljaa vaan on lupa näyttää omaa tahtoa ja käyttää omaa tilaa.
Heh, näkisit ja kuulisit, kyllä siltä Thirakilta tulikivenkatkuista aina välliin :) Ennenvanhaan passas minua, nykyään on asiat toisinpäin.- Näin se maailma muuttuu, mutta päivääkään en vaihtaisi pois :-*
- e.lä.mä
Muita en lukenut. Muisti vain paranee.
Lääkärit ovat myös aivo -vapaita ja monessa. - kohtuuskaikessa
Ei kannata yleistää. Se on totta etteivät kaikki naiset tykkää kokkaamisesta, mutta eivät he silti ryyppää jatkuvasti.
- POIS-yleistykset
Yleistykset ovat aina väärin.
- e.lä.mä
Oliko taas Suomi huorat asialla?
- Tätä.mieltä
Ainakin huoripukki "e.lä.mä" on humala-tilassaan valvonut taas yönsä
ajankohdasta päätellen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi735012Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal1194721- 804213
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak1074189Veli Sofia teki urosmehiläisen työn
Paljastaessaan kuinka TPS:ssä ei joukkuehenki toimi sooloilijoiden vuoksi, jonka takia koko seura ei pärjää kilpailussa33328Mitäs nyt sijoittajat?
Pörssit laskevat maailmalla Iranin sodan takia ja muutenkin ovat olleet Trumpin vallan alla epävarmat. Ainoa, mikä on no1243137- 352848
- 282787
- 402773
- 372762