Pikku birkenau

Niin kuin arvaat ja näet kirjoituksessani on annos katkeruutta. Olisin kuitenkin sitä mieltä, että on olemassa kuvaamani kaltaisia henkilöitä hoitohenkilökunnassa ja olen taistellut heitä vastaan jo 24 vuotta, eräskin on kuin julma lapsikuningas. Tosin aikalailla normaaleja on toki suurin osa. Minuakin uhattiin useiden vuosien pakkohoidolla, jos vielä lähestyn erästä henkilöä, joka sittemmin onkin toivonut seuraani. Miksi heidän piti ottaa kantaa tällaiseen asiaan ? Syynä on muutaman hoitjan ja lääkärin myötäsyntyinen julmuus. Joskus systeemi käyttäytyy hyvin traagisella tavalla ja se on todella julmaa potilasta kohtaan. Toki julmuus ei ole kovin yleistä, mutta sellainen potilaiden hyväksikäyttö on yleisempää ts. lääketeollisuus tarvitsee miljoonansa ja silloin henkilökunta saattaa haalia potilaita laittomin perustein, jotta saataisiin lääkkeitä syöviä potilaita, tämä voi joskus olla joukkokäyttäytymistä. Olen myös kohdannut järkevästi käyttäytyviä hoitajia ja lääkäreitä ja heistä on ollut käsittääkseni minulle suurta apua ( ei mielenterveysongelmissa, vaan erään juridisen jutun yhteydessä ). Myös ollessani vaikeassa kauhun tilassa eräiden henkilökunnan edustajien vuoksi, löytyi apua myös henkilökunnasta itsestään ja vaikka avohoidossa oli traagisia kohtia, niin oli se joskus todella järkevää ja miellyttävääkin. Yksilöistä on kyse ja pitää olla myös kriittinen itseään kohtaan. Näkisin terapian kaikkein järkevimpinä hoitona ja eräs psykologi yksityisellä sektorilla tajusin asiastani suurimman osan heti melkein ensimmäisellä kerralla, toisin kuin jotkut julkisen sektorin tyrannit, mutta asiani on ymmärretty oikein myös julkisella sektorilla, vaikka juttuni on hyvin erikoislaatuinen. Asiani ei ole vielä päättynyt ja odotankin loppuvaihetta. Kiitoskia kommentistasi ja lukijoille myös kiitos. Oikeus voittaa.