Seurustelin erään tyypin kanssa (mies, itse olen nainen). Olin 19, kun tavattiin ja elämässä oli ollut keikennäköistä hankaluutta. Olin erittäin kokematon ihmissuhteissa. Mies oli narsist, joka raiskasi minut, pari kertaa heräsin myös siihen, kun mies oli sisälläni (tämäkin taitaa olla raiskaus?).
Tyyppi sai minut aina uskomaan, että olisin itse tehnyt jotai, joka oli hänelle merkki halukkuudestani (en ollut, olin nukkunut ja tunsin olonerittäin vääräksi). Tämä tyyppi silloin erään selkeän raiskauksen yhteydessä myös työntyi taakseni (youknow..), vaikka itkin ja rukoilin lopettamista, tuli toteamus ”emmä saa muuten”. Silti tää pyöritti asiat, että minä olin halunnut. Aamulla heräsin baari illan jälkeen sidottuna, suun eteen juuri laittamassa liinaa ja valmiina työntymään sisääni
Jatkuva nöyryytys ja muu on jättänyt ehdottomasti traumat, en uskalla täysin luottaa kehenkään, vedän asiat sekaisin, että lupaava parisuhde kariutuu, loukkaan myös muita, että pysyvät kauempana. Rikosilmoitusta en uskaltanut koskaan tehdä asiasta (toisaalta todisteet oli pesty jo useaan otteeseen myös). En ajattele tapahtumia edes joka kuukausi, mutta päivittäiseen käytökseeni tuo vaikuttaa edelleen erittäin vahvasti (nukkuma asento,koiran unta, en ole seksissä ikinä alla, en käytä enää lainkaan alkoholia). Miten saan muutettua ajatteluani/käytöstäni/irtauduttua traumasta?
Tuon suhteen jälkeen kului n. 5 vuotta, että kykenin jälleen saamaan orgasmin, enkä edelleenkään saa normaalilla pornolla, pitää olla väkivaltaa ja nöyryytystä (en ole koskaan sellaisesta edes nauttinut), ei, en todellakaan nauttinut mistään väkivallasta tuossa suhteessa, mikä minun päässä on vikana? Miten säälittävä on ihminen, joka ei ymmärrä, että seksuaalinen väkivalta ei ole ikinä ok?
Olen kasvanut tuosta, en anna pompotella itseäni, hyökkään mielummin, tiedostan että kyseinen käytös on erittäin typerää josta pitää päästä eroon. Mutta miten?
Tyyppi sai minut aina uskomaan, että olisin itse tehnyt jotai, joka oli hänelle merkki halukkuudestani (en ollut, olin nukkunut ja tunsin olonerittäin vääräksi). Tämä tyyppi silloin erään selkeän raiskauksen yhteydessä myös työntyi taakseni (youknow..), vaikka itkin ja rukoilin lopettamista, tuli toteamus ”emmä saa muuten”. Silti tää pyöritti asiat, että minä olin halunnut. Aamulla heräsin baari illan jälkeen sidottuna, suun eteen juuri laittamassa liinaa ja valmiina työntymään sisääni
Jatkuva nöyryytys ja muu on jättänyt ehdottomasti traumat, en uskalla täysin luottaa kehenkään, vedän asiat sekaisin, että lupaava parisuhde kariutuu, loukkaan myös muita, että pysyvät kauempana. Rikosilmoitusta en uskaltanut koskaan tehdä asiasta (toisaalta todisteet oli pesty jo useaan otteeseen myös). En ajattele tapahtumia edes joka kuukausi, mutta päivittäiseen käytökseeni tuo vaikuttaa edelleen erittäin vahvasti (nukkuma asento,koiran unta, en ole seksissä ikinä alla, en käytä enää lainkaan alkoholia). Miten saan muutettua ajatteluani/käytöstäni/irtauduttua traumasta?
Tuon suhteen jälkeen kului n. 5 vuotta, että kykenin jälleen saamaan orgasmin, enkä edelleenkään saa normaalilla pornolla, pitää olla väkivaltaa ja nöyryytystä (en ole koskaan sellaisesta edes nauttinut), ei, en todellakaan nauttinut mistään väkivallasta tuossa suhteessa, mikä minun päässä on vikana? Miten säälittävä on ihminen, joka ei ymmärrä, että seksuaalinen väkivalta ei ole ikinä ok?
Olen kasvanut tuosta, en anna pompotella itseäni, hyökkään mielummin, tiedostan että kyseinen käytös on erittäin typerää josta pitää päästä eroon. Mutta miten?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Paras kun hakeudut mielenterveyspalveluiden hoidettavaksi. Älä pilaa muiden elämää enempää.
Itsellä taustalla aika vastaavanlainen parisuhde. Erosta on jo 3 vuotta, minkä jälkeen en ylipäätään ole harrastanut seksiä kuin muutaman kerran. Suhteen loppujen jälkeen olin masentunut ja käytin alkoholia aivan holtittomasti. Olen kuitenkin saanut itseni jaloilleen. Minulla on paljon ystäviä, käyn töissä ja opiskelen melko vaativaakin alaa. En ole kertonut asiasta kuin muutamalle ihmiselle, joille asia on tullut täytenä yllätyksenä. Ulospäin vaikutan siis aivan normaalilta. Silti huomaan ajattelevani asiaa todella usein nukkumaan mennessä.
En tiedä pystynkö enään ikinä rakastumaan, sillä tunnen olevani niin lukossa. Haluaisin jo päästä ylitse vanhoista asioista, mutta tuntuu mahdottomalta alkaa luottamaan keneenkään enää niin paljon. Oon nyt kuitenkin päättänyt että en edes säädä sellaisten ihmisten kanssa joille en voi kertoa miksi pelkään parisuhteita. En etsi mitään terapeuttia mutta minusta on parempi että mies tietää miksi saatankin yhtäkkiä alkaa etäiseksi, olla vastaamatta viesteihin tai saada paniikkikohtauksia kun minuun yrittää koskea. En enää lopeta tapailua vaan sen takia, että ahdistaa vaan puhun mieluummin rehellisesti miten asiat on. Jos mies ei kestä tätä vaan ottaa hatkat niin ei ollut minulle alkujaankaan sopiva. Rehellinen puhuminen on helpottanut itseäni ainakin todella paljon. Nämä muutamat joille olen kertonut ovat ottaneet asian todella hyvin, mikä on antanut uskoa siihen että joskus vielä näistäkin asioista pääsee ylitse.