moi kaikille!
tässä teille kaikki syyni masennukseeni jotta kaikki kuulisivat kuinka kurjaa elämäni voi olla.
aloitin 10-vuotiaana laihiksen. 12-vuotiaana olin sairastua anoreksiaan mutta en koskaan sairastunut. 14-vuotiaana alkoi ahmiminen ja itseinho. rintani eivät oleet kehittyneet laisinkaan, häpesin niitä ja lihavaa itseäni. minusta tuli ujo ja hiljainen. 17-vuotiaana sairastuin paniikkihäiriöön. Olin lopetttaa koulun kesken mutta sain masennuslääkkeitä ja olo helpottui. 18-vuotiaana olin ensimmäistä kertaa yhdynnässä. se teki heletin kipeää. 19-vuotiaana kaikki 6-yhdyntäkokemustani ovat olleet pettymyksiä täynnä, se sattuu liikaa en nauti siitä vaan nykyän jopa pelkään joutuvani yhdyntään. syömiseni on edelleen ongelmallista. ruoskin ja rankaisen itseäni. tunnen itseni lihavaksi, väsyneeksi ja masentuneeksi.
voiko joku auttaa?
tässä teille kaikki syyni masennukseeni jotta kaikki kuulisivat kuinka kurjaa elämäni voi olla.
aloitin 10-vuotiaana laihiksen. 12-vuotiaana olin sairastua anoreksiaan mutta en koskaan sairastunut. 14-vuotiaana alkoi ahmiminen ja itseinho. rintani eivät oleet kehittyneet laisinkaan, häpesin niitä ja lihavaa itseäni. minusta tuli ujo ja hiljainen. 17-vuotiaana sairastuin paniikkihäiriöön. Olin lopetttaa koulun kesken mutta sain masennuslääkkeitä ja olo helpottui. 18-vuotiaana olin ensimmäistä kertaa yhdynnässä. se teki heletin kipeää. 19-vuotiaana kaikki 6-yhdyntäkokemustani ovat olleet pettymyksiä täynnä, se sattuu liikaa en nauti siitä vaan nykyän jopa pelkään joutuvani yhdyntään. syömiseni on edelleen ongelmallista. ruoskin ja rankaisen itseäni. tunnen itseni lihavaksi, väsyneeksi ja masentuneeksi.
voiko joku auttaa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hmm.. Mutta ajatteleppa kuinka paljon pahemminkin olisi voinut käydä ja kuinka monelle on arkipäivää käydä läpi TODELLISTA HELVETTIÄ. Se on arkipäivää monelle mutta siltikin he hymyilevät parhaansa mukaan. Istuvat pyörätuolissa, halvaantuneina, kuuroina, mykkinä, sokeina, läheisensä menettäneinä, köyhinä, syrjittyinä, yksin, kuolinaikaa odottaen. Ole iloinen siitä mitä sinulla on tyttö hyvä! Minusta nuo kuulostavat aika arkisilta asioilta, joita jokaisella meillä on, elämänlaatusi riippuu suhtautumisestasi! Et näe asioita todellisessa valossa ollessasi masentunut ja sen voi itsekkin huomata että pessimisti asenteella tuhoaa omatkin mahdollisuutensa asioihin ja jos oikein uskoo että jokin menee pieleen, niin ihme ja kumma, kyllä se menee. Optimistinakin kyllä joutuu ottamaan paljon turpaan, mutta tie on ylöspäin, elämä yllättää optimistia. Onnellisuuden mittari ei ole raha, vaan se osaatko olla tyytyväinen olosuhteisiin.
Masennus ei korjaannu sillä,että ottaa jonkun asenteen elämään tai yrittää suhtautua asioihin eritavalla.Se on vaan järkeilyä eikä auta.Voihan sitä toki yrittää,mutta sitten sitä teeskentelee vielä enemmän ja olo muuttuu vaan tuskaisemmaks.
Syyt on syvemmällä.
kiitos vaan, on totta että ajattelen asiat pahemmin kuin mitä ne ovat. siihen ei saa sortua. jonkun, kuten juuri sinunkaltaisesi, pitää vaan vähän ravistella tällaista ihmistä joka meinaa sortua epätoivoon. pitää ajatella niitä hyviä asioita enemmin. en kuitenkaan ole pyrätuolissa, kiitos siitä.
rakastele. Elä selibaatissa kunnes tunnet itsessäsi, että aito, vastustamaton halu on herännyt.
Jos olet vastentahtoisessa yhdynnässä vain koska "muutkin sitä tekevät" se tekee vain psyykellesi hallaa. Usko pois, jonain päivänä rakastut ja haluat todella!
Mieti juttujasi läpi, mutta opettele suhtautumaan itseesi niin kuin johonkin hellyttävään kaveriin; tuollaistakin sille on sattunut, mutta on se ihan hyvä tyyppi.
Noi asiat on todellisia juuri sinulle, musta on väärin verrata vammaisia tai muita "pahempia" tapauksia yksilön ongelmiin, ja mitätöidä niitä. Mulle on sattunut samansuuntaisia asiota kuin sulle. Jo noin esikoulusta asti oon tuntenut itseni huonoksi, mitättömyydeksi. Tunnen kaikki maailman dietit ja vaikka olisin ihanne painossa en oo tyytyväinen. Mutta pikkuhiljaa toi on alkanut helpottaa. Mulla ei ole ollut "tervettä" seksisuhdetta kenenkään kanssa. Yhdyntöjä on ollut eri henkilöiden kanssa. Ja ei oo tuntunut miltään. Ennen joulua päätin lopettaa irtosuhteet. En harrasta enää seksiä ilman parisuhdetta. Koska kukaan ei enää hyväksikäytä mua. Mutta itsetuntooni on silti jäänyt noitten juttujen jälkeen arvottomuuden tunne. Mutta en tiedä helpottaako se, mutta toivon että joku voisi vielä rakastaa mua juuri sellaisena kuin olen. Mutta siis ei kannata jatkaa seksisuhteita, niistä ei jää käteen kuin tunteettomuuden karu kierre. Voimia! Ja jounin kirjoituksesta, ei optimistiseksi muuttuminen sua muuta kuin pinnallisesti, paha olo jää sisälle. En mä ainakaan jaksa nauraa ja toitottaa kuinka onnellinen oon jos en sitä oo. Optimistisuus on pinnallista lumetta, ei vastaus ongelmiin.