Jouduin muuttamaan (periaatteessa jouduin, koska kävi niin, että perheenlisäystä on tulossa hieman vahingossa :D) jokin aika sitten suht isoon kaupunkiin, joka kuitenkin tuntuu kamalan pieneltä ja jossa ei ole oikein mielenkiintoisia tapahtumiakaan. Olisin toki muuttanut tänne miehen perässä muutenkin joku päivä, koska miehen ei olisi ollut järki muuttaa minun perässä mihinkään (olen työtön opiskelija ja hänellä vakkariduuni ja okt).
Ihmiset täällä on ihan jees, mutta vaikea löytää samanhenkistä seuraa. Omat mielenkiinnot kun ei useimpien naisten kanssa kohtaa ja miehet tuntuvat hieman karttavan. Tykkään siis videopeleistä, urheilusta ja autoista ja olen aika ronski. Yksinäisyys pelottaa eniten siksi, että kun lapsi sitten syntyy, ei minulla ole minkäänlaista tukiverkkoa eikä ystäviä lähimailla :( Ilman lasta varmaan saisinkin vapaa-ajan kulumaan ilman isompia ongelmia, sillä voisin vain pelata kaukaisten kavereiden kanssa tai katsoa netflixiä. Miehellä on omat juttunsa sekä ystävänsä enkä minä oikein tunnu sopivan siihen piiriin, vaikka hänen ystävänsä ihan mukavia ovatkin. Olen tietenkin vielä pahaksi onneksi ujo ja hitaastilämpeävä.
Olen yrittänyt ainakin käydä salilla, että edes jotenkin tutustuisi paikkaan paremmin. Ja syksyllä yritän aloittaa taas käymisen ampumaradalla. Koulukin tässä vaihtuu, mutta on niin miesvaltainen ala, että halunneeko kukaan olla raskaana olevan naisen kaveri... Edellisessä koulussa oli pari kaveria, joiden kanssa tehtiin kaikkea tyhmää - nyt sekin jää. Aika ahdistunut olo tällä hetkellä, kun tuntee olevansa koditon ja hukassa. Kannattaako tästä mainita esim. neuvolassa? Eihän nekään oikein mitään voi :D Enkä osaa oikein keskustella aiheesta itkemättä, ja se on noloa...
Ihmiset täällä on ihan jees, mutta vaikea löytää samanhenkistä seuraa. Omat mielenkiinnot kun ei useimpien naisten kanssa kohtaa ja miehet tuntuvat hieman karttavan. Tykkään siis videopeleistä, urheilusta ja autoista ja olen aika ronski. Yksinäisyys pelottaa eniten siksi, että kun lapsi sitten syntyy, ei minulla ole minkäänlaista tukiverkkoa eikä ystäviä lähimailla :( Ilman lasta varmaan saisinkin vapaa-ajan kulumaan ilman isompia ongelmia, sillä voisin vain pelata kaukaisten kavereiden kanssa tai katsoa netflixiä. Miehellä on omat juttunsa sekä ystävänsä enkä minä oikein tunnu sopivan siihen piiriin, vaikka hänen ystävänsä ihan mukavia ovatkin. Olen tietenkin vielä pahaksi onneksi ujo ja hitaastilämpeävä.
Olen yrittänyt ainakin käydä salilla, että edes jotenkin tutustuisi paikkaan paremmin. Ja syksyllä yritän aloittaa taas käymisen ampumaradalla. Koulukin tässä vaihtuu, mutta on niin miesvaltainen ala, että halunneeko kukaan olla raskaana olevan naisen kaveri... Edellisessä koulussa oli pari kaveria, joiden kanssa tehtiin kaikkea tyhmää - nyt sekin jää. Aika ahdistunut olo tällä hetkellä, kun tuntee olevansa koditon ja hukassa. Kannattaako tästä mainita esim. neuvolassa? Eihän nekään oikein mitään voi :D Enkä osaa oikein keskustella aiheesta itkemättä, ja se on noloa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minusta kannattaa mainita neuvolassa tilanteestasi. He voivat ehkä vinkata joistan äiti-lapsi-ryhmistä, joissa voisit tutustua muihin vauvojen äiteihin. Ehkä jo raskaana oleville on jotain ryhmiä. Ja kun lapsi syntyy, niin ei kannata jäädä vain sinne omakotitalon pihalle sen kanssa, vaan käydä paljon leikkipuistoissa ja erilaisissa tilaisuuksissa, joita lapsiperheille on kyllä pilvin pimein. Niissä pääsee herkästi juttuun muiden kanssa, ja ehkä saa ihan kavereitakin.
Juu kyllä niitä keskustelukumppaneita löytyy, kunhan alat vertailemaan kummat on parempia vaippoja Pampersit, vai liberot.
Mistä päin Suomea olet? Itsekin raskaana ja vailla äiti-kavereita..
Kirjoita mulle jos haluat :) Muutkin yksinäiset äidit voi kirjottaa :)
[email protected]