Toivon sinun olevan hyvillä mielin

Minullakin on muuten vaikeuksia ymmärtää sinun motiivejasi. Tuli vaan mieleen tässä. Oikeastaan en ole missään vaiheessa ymmärtänyt sinun motiivejasi. Ainoa motiivi taisi olla vain mielipahan aiheuttaminen? Tiesit jo ennestään hyvin paljon minusta koska olit seurannut... silti halusit että tämä menee näin?

Niin ja en ole hyvillä mielin.

Ymmärrän sen verran ettet halua että luottamustasi käytetään väärin..? Olenko ihan väärässä..? Olenko pettänyt luottamuksen joskus..? Jos aiot vedota palstaan... niin tiedät itsekkin miten naurettavalta se kuulostaa. Tästä tuli mieleen... miksi kirjoitit silloin kuukaus pari takaperin paljon palstalla mutta et kuitenkaan tullut sinne paikkaan missä voidaan jutella? Minulla kun on joskus ihan oikeetakin tekemistä... pari kertaa kävi kesällä niin että kirjoittelen täällä palstalla sinua miettien ja sitten kun minulle tulee tekemistä mikä pitää tehdä niin näen sinut siellä paikassa. Tietysti minun pitää tehdä tekemiset ensin... sitten kun olen tekemiset tehnyt niin sinä et enää ole siellä. Sitten kirjoitat tänne ettet tule enää. Sitten vielä... etkö osaa yhtään ottaa vastuuta siitä mitä olet muille uskotellut..? Minulla kun oli oletus niiden pohjalla... se onkin se pääsyy siihen miksi minulla ylipäätään kesti huomata sinut. Minä kun en varattuja vilkuile.

En kyllä osaa kunnolla sanoiksi pukea sitä miten olen tämän kokenut ja mitä olen käynyt läpi.

Lyhyesti näin: Käännyn herkästi väärille ajatuksille... kuten esim. "mä varmaan kuvittelin kaiken" tai "mä tein nyt väärin" and so on. Silloinkin vaikka en olisi mitään väärin tehnyt :DD
esim. Ollaan siellä paikassa... mä mietin kovasti mitä mä sulle sanoisin. Sä lähet pois... mä jään miettimää että toivottavasti tulee huomenna takaisin. Sua ei seuraavana päivänä näy eikä mahdollisesti sitä seuraavanakaan.. = mä alan ajattelee että kuvittelin kaiken. Sitten mietin miks mä ees kuvittelin sen pitävän... sitten taas tänne tulee tekstiä mikä liippaa läheltä ja taas ilmestyt paikalle. Taas mietin miten mä kysyisin asiaa tai mitä kysyisin/sanoisin ylipäätään. Ja taas sama rumba... sua ei taas näy ja taas ajattelen että kuvittelin kaiken. En sano tätä pahalla tai millään kontrollointi tarkoituksella mutta olisit voinut tulla sinne muutamana iltana peräkkäin jo silloin heti alussa. Peräkkäisillä tarkoitan nimenomaan peräkkäisiä päiviä... sitä kun viikon tauon aikana alkaa tosissaan uskomaan olevansa väärässä. Minä olisin ainakin säästynyt sillä paljolta turhalta.

Tämä kait oli jälkiviisautta :D mutta niin... miten sinäkin voit odottaa mitään sellaiselta ihmiseltä jota on kiusattu koko sen pienen ikänsä..? Koko peruskoulun ajan niin tytöt kuin pojat kiusasivat. Siihen päälle se kaikki kiusaaminen mitä olen perheessä ja suvussa saanut kokea... (kyllä luit ihan oikein. Jopa perheessä ja suvussakin kiusattu) Minä olen tädin tyhmän idiootin siskon lapsi! <--- näin serkut itse sanoivat. Tai tähän vielä se että minun ansiostani isäni selvisi sellaisesta asiasta mikä oli viedä hänen hengen... hän sai sen tapahtuman ansiosta kai jonkin vamman aivoihin. Tiedätkö mitä hän teki sen jälkeen..? Minäpä kerron... hän alkoi ryyppäämään päivittäin ja muuttui väkivaltaiseksi. Hän alkoi lyömään äitiäni... sen lisäksi hän toivoi joka päivä että olisi kuollut sinä päivänä kun se tapahtui... no onnistuihan hän kuitenkin 15 vuoden ryyppyputkella sitten päättämään päivänsä. Jos minä en olisi syntynyt tähän maailmaan ei olisi äitini saanut turpaan. Ja tuskinpa varmaan häntä olisi tönäisty rappusistakaan alas? Vai olisiko? Olin 5 vuotias kun todistin vierestä sitä kun äiti tönäistiin rappusista alas... ja se kaikki oli jatkumoa siitä kun isä selvisi siitä melkein hengen vieneestä jutusta. Kerronko vielä tähän miten vanhin veljeni reagoi siihen kun isälle sattui se juttu..? En kyllä tohdi kertoa... lyhesti niin että vanhin veljeni on täysi narkomaani. Hänelle siis alkoi päihteet maistumaan sen tapahtuman johdosta. Taisin olla 8v kun ensimmäistä kertaa näin piikin veljen hihassa.

Tuossa on syy miksi koen pilaavani kaiken ja miksi koen olevani "despicable". Koska minä vain pilaan kaiken. Silti kuitenkin taidan pilata sillä että kuvittelen pilaavani?

Pien salaisuus loppuun: Olen monet kymmenet kerrat (ellei jopa sadat kerrat) toivonut että äitini olisi tehnyt abortin kohdallani. Tiedän sen että hän oli sitä silloin harkinnut kun odotti minua.

Enkä muuten kertonut vielä kaikkea. On vielä yksi pikku juttu lisänä mitä en nyt paljasta mutta mikä tekee tuosta tarinasta vielä pahemman.

Mutta eipä tällä ole sillai mitään merkitystä... anonyymiä höpinää vain. Vai mitä?