Perusteltu pelko

Ulkopolitiikan haasteita 3/1992, Ulkopoliittinen instituutti
Matti Saarelainen: Muhammedin pitkä varjo
Tutkimus poliittisen islamin Länsi-Euroopalle aiheuttamasta haasteesta
2. painos, 1993



Lopuksi

"Huoli islamin muodostamasta haasteesta Euroopalle koostuu karkeasti ottaen kahdesta tekijästä. Jotkut ovat huolissaan esimerkiksi Iranin, Libyan tai kokonaisen islamilaisen blokin muodostamasta uhasta ja näkevät sotilaallisen voiman olevan pyhää sotaa. Toiset taas pelkäävät länteen suuntautuvan muslimisiirtolaisuuden kumoavan läntisen sivilisaation sisältä käsin. Eurooppalaisten mieliin on helppo palauttaa islamin ja Euroopan sotaisa historia. Tämä kuva suhteen konfliktisuudesta on aiheuttanut sen, että Euroopassa on unohdettu lähes täysin islamin positiiviset vaikutukset Euroopan kulttuurille.

Poliittisen islamin ideologian äärilaitaa edustavat fundamentalistit lietsovat ideologiansa lisäksi myös teoillaan näitä pelkoja. He julistavat, että tämän ajan suurin konflikti ei ole kapitalismin ja kommunismin, vaan lännen ja islamin välillä. He ovat myös vakuuttuneita siitä, että he voittavat tämän taistelun ennemmin tai myöhemmin.

Fundamentalistien toiminta ja etenkin retoriikka on vaikuttanut merkittävästi eurooppalaisten käsityksiin islamista. Islamilaiset arvot nähdään sovittamattomina moderniin eurooppalaiseen yhteiskuntaan, joka nojaa sekularismiin , demokratiaan sekä ihmisoikeuksien ja ilmaisuvapauden kunnioittamiseen. Vaikka lännen huoli poliittisen islamin voimistumisesta onkin perusteltua, on kuitenkin muistettava, että tämä suuntaus edelleen edustaa vain pientä osaa islamista. Kaikki muslimit eivät siis suinkaan suhtaudu vihamielisesti länteen ja sen ylläpitämiin arvoihin.

Islam esiintyy muslimien keskuudessa hyvin monessa eri muodossa. Myös muslimivaltioiden poliittinen suuntautuminen vaihtelee, joten valtioiden tasolla yhtenäistä islamilaista blokkia ei käytännössä ole olemassa. Vielä kun muistetaan, että useat muslimihallitukset ovat tiiviissä yhteistyössä lännen kanssa, voidaankin todeta, että islamilaisen maailman pyhä sota länttä vastaan näyttää epätodennäköiseltä.

Islamilaisen yhteisön, Umman, idea on paremmin toteutunut yhteiskunnallisella tasolla toimivien islamististen liikkeiden toiminnassa. Eroavaisuuksista huolimatta nämä liikkeet ovat luoneet rajojen ja kansallisuuksien ylittäviä verkostoja. Tämä merkitsee sitä, että esimerkiksi Rushdien-tapauksen kaltaiset asiat muuttuvat nopeasti kansainvälisiksi.

Toinen huolenaihe johtuu ironisesti siitä, että monet muslimit näkevät Euroopan niin houkuttelevana, että haluat jopa muuttaa sinne. Muslimien tulo Eurooppaan näyttää aiheuttavan enemmän ongelmia kuin muiden siirtolaisryhmien. He ovat esimerkiksi vaatineet työpaikkoja sekä kouluja sopeutumaan islamilaisiin normeihin. Pisimmälle menevät vaatimukset ovat koskeneet islamilaisen lain käyttöönottoa ja suvereenien islamilaisyhteisöjen muodostamista Eurooppaan. Viimeksimainitut vaatimukset edellyttävät luonnollisesti poliittisen vallan saamista. Vaikka tämä ei näytä todennäköiseltä, on kuitenkin selvää, että muslimien määrän kasvaessa islamin poliittinen merkitys ja poliittiset vaatimukset kasvavat nykyisestään.

Demografinen kehitys tuo Euroopalle väistämättä huolenaiheita. Eurooppalaisten lukumäärän itseasiassa vähetessä muslimit lisääntyvät nopeassa tahdissa. Euroopan "islamisoitumisen" pelolla onkin enemmän perusteita kuin pyhän sodan pelolla. Euroopan kannalta on kiusallista, että islamilaiset yhteisöt tukeutuvat niin taloudellisesti kuin poliittisestikin islamilaiseen maailmaan. Tämä riippuvuussuhde ei edistä islamin sopeutumista Eurooppaan, päinvastoin. Se antaa myös eurooppalaisille aiheen kysyä, kenelle Euroopan muslimit ovat lojaaleja?

Erityisesti riippuvuus näkyy islamin opetuksessa, jota nykyisin antavat islamilaisesta maailmasta saapuneet usein Euroopan oloja tuntemattomat opettajat. Islamin integroitumisen kannalta olisikin tärkeää, että Euroopan valtiot pystyisivät luomaan edellytykset tänne paremmin soveltuvat "eurooppalaisen islamin" kehittymiselle. Luonnollisesti tämä edellyttää myös sitä, että Euroopan muslimit itse ovat tähän halukkaita.

Integroitumisen lisäksi myös sellaisista avainkysymyksistä kuin islamilainen fundamentalismi, muukalaisvastaisuus, islamilaisen maailman demokratisoituminen ja sekularisoituminen, tulisi näiden kahden kulttuurin välillä voida keskustella. vastauksia ei löydy pelkästään Koraanista tai Raamatusta, vaan niitä on haettava rakentavan vuoropuhelun ja molemminpuolisen suvaitsevaisuuden kautta. Ennakkoluulojen ja virheellisten käsitysten poistaminen, mutta myös ongelmien rehellinen tunnustaminen, ovat ensiaskelia tässä vuoropuhelussa."
(s.85-87)


6. Kolmas isku ja kolmas vastaisku

6.1 Demografinen epätasapaino

"Nykyiset Länsi-Euroopan muslimiyhteisöt nähdään vain etujoukkona tulevassa mittavassa siirtolaistulvassa, joka syntyy lähtömaissa tapahtuvan väestöräjähdyksen ja taloudellisten vaikeuksien seurauksena. Euroopassa pelätäänkin, että islamilaisen maailman ja etenkin Pohjois-Afrikan taloudellinen romahtaminen ja poliittinen epävakaisuus aiheuttavat rikkaaseen Eurooppaan siirtolaistulvan, jota ei Euroopan yhteisön puitteissa pystytä estämään.

Edellä mainittu pelko ei olekaan turha, sillä useat väestötutkijat ovat vakuuttuneita siitä, että muuttopaine tulee olemaan ihmiskunnan historian suurin. Useimmissa Afrikan maissa väestönkasvu lähentelee neljää prosenttia. Kun Afrikan väkimäärä on nyt (v.1992) noin 650 miljoonaa, se on vuonna 2025 - yhden sukupolven jälkeen – 1,6 miljardia eli ihmisiä on silloin Afrikassa noin miljardi nykyistä enemmän. Esimerkiksi Algeriassa on nykyisin 25 miljoonaa ihmistä. Määrä tulee kaksinkertaistumaan 20 vuodessa. Mitkä ovat sitten afrikkalaisen nuoren vaihtoehdot? Pysyä Afrikassa vai lähteä rikkaaseen Eurooppaan? Eurooppa tulee vetämään puoleensa kuin magneetti, sillä Afrikassa on jo nyt työttömyysaste useissa maissa yli 20%, joissakin jopa 50%."
(s.73)


"Islam ei sinänsä ole ongelma, mutta ongelmia voi tulla siitä, että se joutuu toimiman erittäin vaikeissa olosuhteissa. On todennäköistä, että taloudellisesti onneton islamilainen alue tulee kokemaan myös poliittista epävakautta. Tämä lisää halukkuutta siirtyä Eurooppaan, joka puolestaan pyrkii sulkemaan ovensa. Keinoja ovien avaamiseksi ja reikien löytämiseksi kuitenkin haetaan. Paineen kasvaessa ei vastakkainasettelu tule olemaan helppoa." (s.73-75)

"Edward Mortimerin mukaan…:
jos Eurooppa aikoo toimia menestyksekkäästi poliittisena toimijana, sen jäsenet tarvitsevat tietyt yhteiset kriteerit sille, mitä eurooppalaisuus on , mistä se alkaa ja mihin se loppuu. Mortimer kuitenkin huomauttaa, että jos tämän määrittelyn hintana on, että jokainen muslimi Euroopassa tuntee olevansa korkeintaan siedettävä muukalainen, ja jos siitä johtuu, että islamilainen maailma katsoo Eurooppaa vihollisenaan, on hinta silloin liian korkea. Tällöin on syytä löytää rakentavampi tapa Euroopan ja eurooppalaisuuden määrittelemiseksi."
(s.81)