Mietin että löytyyköhän paljon ihmisiä kuten minä, jotka kokee että hoidoista on ollut enenmän haittaa ja selkeästi tehty enenmän vahinkoa kuin saavutettu hyötyä?
Ainainen kehoitus terveyskeskuksissa että pitäisi mennä mielenterveyspalveluiden piiriin ym mutta kun olen paljon masentuneempi ja vihaisempi kun saan hoitoa. Itse olen kokenut mm paljon henkistä väkivaltaa, vähättelyä, kiristämistä ja ihan suoranaista valehtelua, epäilyjä ja useammalta taholta toki joukosta löytyy myös parempia ammattilaisia mutta en oikein ikinä ole kokenut saavani juuri minkäänlaista apua hoidoista ja toisinaan tuntuu että halvemmaksi tulisi vaikka terapia koira kuin tälläinen systeemi mikä vallitsee.
Tiedän että moni palveluista hyötyy mutta heiltä en nyt kaipaa komentteja.
Ainainen kehoitus terveyskeskuksissa että pitäisi mennä mielenterveyspalveluiden piiriin ym mutta kun olen paljon masentuneempi ja vihaisempi kun saan hoitoa. Itse olen kokenut mm paljon henkistä väkivaltaa, vähättelyä, kiristämistä ja ihan suoranaista valehtelua, epäilyjä ja useammalta taholta toki joukosta löytyy myös parempia ammattilaisia mutta en oikein ikinä ole kokenut saavani juuri minkäänlaista apua hoidoista ja toisinaan tuntuu että halvemmaksi tulisi vaikka terapia koira kuin tälläinen systeemi mikä vallitsee.
Tiedän että moni palveluista hyötyy mutta heiltä en nyt kaipaa komentteja.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Samanlaisia kokemuksia. Itse käyn ns hoidossa mutta apu tulee muualta. Luonnosta, ruokavaliosta, liikkumisesta, eläimistä, ystävistä ja vertaistuesta. Terapiakoira ei olisi ollenkaan huonompi idea :)
Käyn hoidossa vain koska en ole vielä työkykyinen. Lääkkeitä en käytä, kokeiltu on. Diagnoosikartoitukset tuntuvat uuvuttavilta ja pahimmillaan jos joku diagnoosi löytyy, se voi käydä painolastiksi. Tuntuu välillä, että hoito on ottanut enemmän kuin antanut. Mitään sieltä ei ole jäänyt käteen. Kovasti vaan kartoitetaan, mikä vialla, ja siihen keskitytäänkin.
Tuo johtuu ihan sitä, että psykiatria on ah niin ylikuormittunut, että heillä ei ole varaa kohdella ihmisiä asiallisesti. Heillä ei ole varaa olla tuputtamatta lääkkeitä jokaiseen inahdukseen ja medikalisoimatta jokaista inhimillistä tunnetilaa. Jos vain rahaa löytyisi, niin potilaita kohdeltaisiin ihmisinä ja heille oltaisiin rehellisiä siitä, miten tehokkaita lääkkeet ovat ja miten tehokkaita eivät ole. Kokemukseni mukaan psykiatrit ovat henkisesti äärimmäisen köyhiä, mutta taloudellisesti varsin vaurasta sakkia. Henkinen köyhyys on heidän vaurautensa peruste, joten sitä on mahdotonta korjata, vaikka kuinka paiskaisi rahaa näiden jälkijättöisten käytettäväksi. Siksi suosittelen välttämään heitä viimeiseen saakka ja hakemaan apua vaikka ystäviltä tai kolmannelta sektorilta.
Tuo henkinen köyhyys on aika puhutteleva kannanotto. Eikä se välttämättä riitä. Luonnehäiriöt ja fantasiat ovat monen psykiatrin ongelma. Niitä sitten korjataan potilailla ja psykiatrin sairaus vain pahenee ja psykiatrian potilaiden tipahdellessa. Näinhän se tiedekkin korjailee itseään ja on häiriintynyttä jonkun kustannuksella.
Samaa mieltä.
Niin paitsi että ei se ole rahasta kiinni, se inhimillisesti kohteleminen. Niihin turhiin ja nöyryyttäviin "diagnoosikartoituksiin" uppoaa aikaa ja rahaa. Helpommalla päästäisiin ja apuakin tulisi annettua jos kohdattaisiin ihminen keskustelemalla ja kysyttäisiin miten voidaan auttaa.
Eräs julkisessakin mt-huollossa toimiva psykoterapeutti on kritisoinut järjestelmää siitä että niin monet apua hakevat eivät sitä saa vaan joutuvat kokemaan häpeää, pelkoa ja traumatisoituvat. Kirjoitus on potilasyhdistys Disson sivuilla. Kokeneen ammattilaisen ytimekäs kirjoitus mt-hoidon arjesta:
Jonna Södervall: Havaintoja palvelujärjestelmästä vuonna 2018
http://www.disso.fi/tietoa_traumasta_ja_dissosiaatiosta/kirjoituksia-ammattilaisilta/havaintoja-palvelujarjestelmasta-vuonna-2018/
No ei kai sinne hoitoon ole pakko mennä, jos ei hoitoa halua tai arvosta. Pakkohoito on sitten asia erikseen.
Olet ilman ja hanki vaikka se terapiakoira, joka on ihan hyvä vaihtoehto sekin. Se, että ei ole sairaudentuntoa, on osa problematiikkaa, sairaus siis sekin ja todella vaikeahoitoinen. Mutta jos et ole ympäristöllesi vaaraksi, niin ole toki kotonasi poissa ruuhkauttamasta terveydenhuoltoa ja rasittamasta hoitohenkilöstöä viisivuotiaan tasoisella inttämisellä.
Toivottavasti lopetat lääkärissä ravaamisen ja erilaisten tutkimusten ja hoitojen vaatimisen tähän paikkaan.