Salaliittoteorioita

Vahvat näytöt lääkkeiden tehokkuudesta. Psykiatriassa. :D Anna mun nauraa :D on tullut jopa ristiriitaisia tutkimuksia psyykenlääkkeisiin mitkä eivät kaikki näytä todeksi sitä että varsinkaan pitkällä tähtäimellä lääkitykset olisivat täysin turvallisia terveydelle ja hyvinvoinnille ja elämänlaadulle saatika tehokkaita. Jos perustaa näytöt tehokkuudesta muutaman viikon tutkimuksiin ja lääkitsee ihmisiä vuosia tai jopa kymmeniä vuosia niin mitä nämä lääkärit sitten ovat ja mitä he tekevät? Tai kylvävät niitä alaikäisille? Tai koktailina? Täysin tieteen tuella toimivia vahvan näytön perusteella toimivia? Psykiatriassa todellakaan kaikki toimenpiyeet eivät ole vahvaan näyttöön perustuvia ja tietämys "sairauksien" biologisesta puolesta ontuu. Mitään biologista testiä heidän sairauksiensa näyttämiseksi ei ole heidän potilaillaan.nada. silti he hoitavat sairauksia biologisesti operoiden tieteessään viallisten aivojen maailmassa, jossa ikäänkuin jotain vikaa koetaan olevan potilaan aivoissa jota muka korjaa lääkkeet. Lääkkeet kylläkin ovat usein enemmän tai vähemmän fysiologista riippuvuutta aiheuttavia, fysiologiseen tottumukseen johtavia jossa neuronit tottuvat ja mukautuvat toimimaan lääkkeen alla, vieroitusoireita sisältäviä ja usein enemmän tai vähemmän haitallisia aivoille, varsinkin pitemmällä tähtäimellä. Ja korjaavuutta aivoille voi kritisoida monien tutkimusten perusteella joissa potilaat mitä pitempään lääkettä käyttävät, alkavat saada yhä enemmissä määrin lääkkeiden toksisia ja kehon toimintaa sekoittavia vaikutuksia. Ja kenties jopa ovat enemmän kroonikoita?

Ja he kehtaavat syyttää kriitikoita salaliittoteoreetikoiksi?

Entä potilaat joita on tullut satutettua psykiatrisilla hoidoilla - mitä he on? Mitä on potilaat jotka ovat kokeneet diagnoosi- ja lääkekeskeisen hoidon haitalliseksi? Salaliittoteoreetikkoja? Skientologeja? Kertoo paljon että psykiatria saa eniten vastustusta lääketieteen puolella. Psykiatrialla ei useinkaan ole tapana kuunnella lääkkeillä satutettujen ihmisten kokemuksia vaan usein mitätöidä ne ja pitää sormia korvilla ja kritisoivat ammattilaiset pyritään hiljentämään

Psyykenlääkkeet eivät ole läheskään kaikki olleet olemassa kuuttakymmentä vuotta. Ne osa joka on olleet on todettu mm aiheuttavan voimakasta riippuvuutta ja kovia vieroitusoireita (bentsot) (ei alkuun vaan vuosikymmeniä myöhemmin) ja kemialliseksikin lobotomiaksi kutsuttuja neuroleptejä jotka myöhemmin todettiin aiheuttavan mm pakkoliikkeitä ja parkinsonismin kaltaisia oireita, tardiivia dyskinesiaa. Yleensä aina uusi sukupolvi pääsee uuden lääkeryhmän koekaniiniksi. Viimeiset vuosikymmenet psykiatria on massiivisella buumila kylvänyt SSRI lääkkeitä, joita ei ole koko elinikäänsä vielä käyttänyt kukaan nuoresta vanhaksi, vaikka jotkut niitä aikovat käyttää koko elämänsä. Aika näyttää mitkä ovat kaikenkaikkinensa seuraukset massiivisen määrän ihmisiä ssri lääkityksistä kansanterveydellisesti. Aina on käyty läpi sama.prässi - lääkkeet on tuotu markkinoille turvallisina.ja haitattomina.ja haitallisia piirteitä on jälkijunassa alkanut löytyä. Pitkäaikaisen käytön osalta potilaat ovat koekaniineja.

Näitä "salaliittoteorioita" tulee kun psykiatria sulkee silmänsä haitoilta mitä aiheuttaa ja on jumiutunut biologiseen paradigmaan. On nähtävissä ilmiö, jossa lääkkeillä satutetut potilaat jakavat tietoa kokemuksistaan Diagnoosit ovat olleet ja tulevat olemaan psykiatriassa jatkossakin tulkinnanvaraisia, ja vaikka hoito on biologiskeskeistä, näyttö biologisesta ongelmasta puuttuu. Lisäksi vastakkaista näyttöä on olemassa, näyttöä lääkkeettä pärjäävistä potilaista ja näyttöä hyvin vähälääkkeisen ja jopa lääkkeettömän dialogipohjaisen hoidon tehosta.

On olemassa toisenlaisia paradigmoja ihmisten auttamiseksi kuin biologiset ja diagnoosikeskeiset, joihin siis sisältyy monenlaisia ongelmia. Jos psykiatria haluaa toitottaa omaa biologiskeskeistä, usein vaihtoehdotonta malliaan potilaille, ja sulkea silmänsä vastustukselta ja kritiikiltä ja haukkua kritisoijat salaliittoteoreetikoiksi, niin siitä vaan. Mutta ei he saa näitä kyteviä "tulipaloja" sammutetuksi haukkumalla kriitikkoja, sori vaan. Ei toimi.

Suomessa keskustelukulttuuri psykiatrian puolella ja psykiatrian biologis-diagnoosikeskeisyyden suhteen on vielä sangen olematonta ja näkymätöntä, monessa maassa vastustus ja kritiikki on isoäänisempää kuten Britanniassa

Psykiatria ei myöskään syyttäsuotta saa vihaa niskaansa..useat potilaat eivät tee kunnolla informoitua päätöstä lääkkeiden käytöstä, ja haitat ja oikea vaikutusprofiili selviää jälkikäteen. Lääke jonka piti hoitaa masennusta, viekin seksuaalisuuden, tai leikkaa tunnekokemuksia. Mikä on sellainen masennuksen hoitoon käytettävä lääke?

https://yle.fi/uutiset/3-10346260

Tuossa linkki kys uutiseen.

Minä en ikinä ole ollut niin huonossa kunnossa kuin syötyäni neuroleptiä 3 kk. Jokainen päivä ilman lääkkettä oli parempi.

Ketäköhän nämä lääketieteen puolella olevat salaliittoteoreetikot kyseisen professorin mukaan ovat? 😁

Haastetellun psykiatrin jutuissa ei ollut mitään uutta. Puolustuspuhe jo murenevalle pseudotieteelle, jonka luonteen yhä useamman lääkisalokkaat tietävät tai tunnistavat.

Totuutta puhuvia on ollut alalla tapana leimata milloin miksikin ja leimata antipsykiatreiksi. Huomatkaa, että niin sanotut 60-70-luvun antipsykiatrit, kuten Cooper ja Laing, olivat itse samanlaisia huijareita ja alistajia kuin "kritiikkinsä" kohteet, psykiatrit.

Psykiatria ei ole lääketiedettä, ei mitään tiedettä. Ei ole koskaan ollut, ei ole nyt eikä tietenkään tule koskaan olemaankaan. Psykiatria toimii valtion sosiaalikontrollin välineenä, aseena erilaisuutta vastaan, naamioituneena lääketieteeksi ja praktiikka lääketieteelliseksi hoitamiseksi.

Mitä vähemmän psykiatreja on, sitä parempi yhteiskunnalliselle tasa-arvolle ja vapaudelle. Toisin kuin Kampman uskottelee, todellisuudessa häviäjiä eivät ole psykiatrian "potilaat", eli oikeammin uhrit ja alistetut, vaan psykiatria itse.

Psykiatrien mielestä

Psykiatriaa tai psyykenlääkkeitä kritisoivat tai niistä haittaa saaneet potilaat ovat hulluja ja mt ongelmaisia tai höpöhöpöjuttuja googlaavia,tahi salaliittoteoreetikkoja (ei siis vakavastiotettavia). Hys hys.

Psykiatriaa tai psyykenlääkkeitä kritisoivat ammattilaiset ovat salaliittoteoreetikkoja tai vähintäänkin skientologeja tai kamalia antipsykiatrian edustajia (ei siis vakavastiotettavia)

Psykiatrit jotka julkisesti kritisoivat lääkkeitä tai psykiatriaa ovat epäpäteviä, potilaiden hyvinvoinnin riskeeraavia, kun potilaat lopettavat lääkkeensä ja täten kärsivät vieroitusoir.., anteeksi siis heidän sairautensa pahenee. Psykiatrien aiheuttama potilaiden hyvinvoinnin heikkeneminen vain kuuluu tilastoihin, kaikkia ei voi auttaa.

Psykiatrian ammattilaiset jotka tietävät totuuden ovat tieteilijöitä jotka auttavat potilaitaan kylvämällä lääkkeitä ja noudattanalla visusti Käypähoitosuositusta. He ovat ylin totuus ja heidän totuuttaan ei voi arvostella koska tällöin hyökkää potilaisen hyvinvointia ja suurta ja mahtavaa biologisen psykiatrian oppeja vastaan. Pyhät neuroleptit ja sähköhoito ja masennuspillerit, teihin uskokaamme.

Häh, yritätkö kritisoida psykiatriaa? Kyllä psykiatreilta argumentit löytyy. Salaliittoteoreetikko! Harhaluuloinen! Väärän alan edustaja, ei ymmärrä psykiatriaa. Antipsykiatri! Skientologi! Näitä kun viljelee niin eihän vastapuolta voi enää vakavasti ottaa ja psykiatrit on sentään tieteilijöitä. Lol.

Yksi tällaisista "salaliitteoteoreetikoista" on Yhdysvalloissa tiedetoimittaja Robert Whitaker, joka aikaisemmin uskoi kuin tuo lääkäri, että neuroleptit ovat tehokkaita lääkkeitä, jotka ovat yhtä tärkeitä skitsofreenikoille kuin insuliini diabeetikoille. Sitten hän törmäsi WHOn tutkimuksiin, joiden mukaan skitsofrenian ennuste oli systemaattisesti parempi niissä maissa, joissa ei ollut resursseja hoitaa potilaita lääkityksellä. Hän alkoi ihmetellä tätä ristiriitaa ja tutustui kyseisen hoidon ja tutkimusten historiaan ja oivalsi, että neuroleptien kuuluisa "teho" on suuri myytti -ne eivät keskimäärin paranna skitsofreenikoiden ennustetta, vaan lisäävät huomattavasti psykoosien uusiutumisriskiä ja laskevat potilaiden toimintakykyä pitkällä aikavälillä. Tämän johdosta jo 70-luvulla eräät tutkijat kehittivät dopamiinisupersensitiivisyys-hypoteesin, jolla yritettiin selittää, miksi lääkkeiden käyttäjillä tuoli huomattavan usein relapsi etenkin, kun he yrittivät lopettaa lääkityksen. Syyt miksi, tätä ei haluta tunnustaa, ovat lähinnä poliittisia ja taloudellisia. Psykiatrian ja lääkeyhtiöiden liitto tavallaan pelasti kyseisen alan, joka kärsi 1970-luvulla vakavista uskottavuusongelmista. Esim. Rosenahl-tutkimuksissa tehtiin melko rankkaa pilaa skitsofrenian luotettavuudesta. Tutkimuksen mukaan jopa potilaat olivat parempia tunnistamaan skitsofreenikot näyttelijöistä, kuin psykiatrit. Koko tutkimusnäyttö noiden lääkkeiden tehosta on lääkeyhtiöiden käsissä ja perustuu lähinnä muutaman kuukauden kokeisiin. Robert Whitaker onkin saanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja . Esimerkiksi vuonna 2010 hän voitti kirjastaan Anatomy of an Epidemic IREN (Investigate Reporters and Editors) palkinnon parhaasta tutkivasta journalismista.

Toinen melko kuuluisa "salaliittoteoreetikko" Irvin Kirch, psykologian professori, teki vahingossa erään tohtoriopiskelijan kanssa 1990-luvun lopussa masennuslääkkeillä tutkimuksen tarkoituksenaan tutkia plasebon vaikutusta lääkehoidon tehoon. Vahinko oli siinä, että hänen tutkimustuloksensa olivat establishmentin mielestä vääriä ja myös vastoin hänen omia uskomuksia. Hän oli koko ikänsä elänyt uskossa, että masennuslääkkeet ovat tehokkaita ja ohjannut myös omia potilaitaan psykiatrien luokse hankkimaan lääkitystä. Hänen virheensä taisi olla se, että hän ei nauttinut lääkeyhtiön rahoitusta eikä osannut varoa täten vääriä tuloksia. Hän oli vain naiivi tutkija, joka teki tiedettä, ei rahaa. Media tarttui hänen ja hänen kumppaneidensa meta-analyysien tuloksiin, ja hän sai osakseen jatkuvaa kritiikkiä psykiatrian taholta. Milloin potilaat eivät olleet riittävän masentuneita, milloin he olivat liian masentuneita. Tutkimustensa pohjalta hän ei vain kyennyt tekemään johtopäätöstä, että masennuslääkkeet olisivat tehokkaampia kuin plasebo tai että ne perustuisivat mihinkään spesifiin vaikutukseen aivoissa, koska sama vaste saatiin myös päin vastoin vaikuttavilla lääkaineilla. Hän tuli johtopäätökseen, että SSRI-lääkkeet on päästetty markkinoille vain sen vuoksi, että FDA on hövelö ja päästää markkinoille lääkkeitä, joista on osoitettavissa yhteensä kaksi tilastollisesti merkitsevää tulosta lääkkeen eduksi. Ihan sama, kuinka monta tutkimusta ennen sitä on epäonnistunut tuottamaan EDES tilastollisesti merkitsevää, saati sitten kliinisesti merkitsevää, tulosta. Tämän johdosta suurin osa masennuslääkekokeista salataan, eikä lääkärit koskaan lue niiden tuloksista lääkeyhtiöiden mainosrahoituksella tuotetuissa lääketieteellisistä julkaisuissaan.

Kolmas salaliittoteoreetiko on Peter Gotzche, joka itse aloitti uransa lääke-esittelijänä ja lääkeyhtiön tuotepäällikkönä. Hän ei pitänyt työstään. Hän onkin myös yksi lääketieteellisen näytön luotettavuutta tutkivan Cohcrane-verkoston perustajajäsenistä. Hänellä on näin ollen mittava ura lääketieteellisen näytön arvioinnissa ja hän tietää, miten tutkimukset tehdään ja millaisia ongelmia lääketieteelliseen tutkimukseen liittyy. Hän vertaakin kirjassaan Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus lääketeollisuutta järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja harmittelee, että lääketieteellinen tutkimus on järjestäytyneen rikollisuuden rahoituksen varassa. Hänen mukaansa lääketieteelliset tutkimukset eivät yleensä ole luotettavia ja siksi niiden pohjalle perustuvien hoiotokäytäntöjen ansiosta lääkkeitä määrätään usein aivan turhaan ja ne aiheuttavat huomattavan paljon kustannuksia ja terveyshaittoja. Hän jopa väittää, että reseptilääkkeet ovat kolmanneksi yleisin syy länsimaissa.

Näiden salaliittoteoreetikoiden yhteinen piirre on tietynlainen lahjomattomuus ja suorastaan naivistinen usko tieteelliseen tutkimukseen ja sen voimaan. Heitä häiritsee suunnattomasti, että heidän edistysuskoaan ja tiedeuskoaan häpäistään järjestelmällä, jossa tieteellinen tutkimus valjastetaan poliittisten ja taloudellisten intressien edistämiseksi sen sijaan, että haluttaisiin edistää jaloja periaatteita, kuten kansanterveyttä ja totuutta.

"Psyykelääkkeet ovat olleet käytössä 60 vuotta ja meillä on vahvat näytöt lääkehoidosta ja psykoterapiosta. Siitä huolimatta vielä tänäkin päivänä jopa lääketieteenalan ammattilaiset julkisesti kehittelevät erilaisia salaliittoteorioita esimerkiksi psykiatrisen diagnostiikan vääräoppisuudesta tai lääkkeiden tehottomuudesta. Tällainen kommentointi koituu viime kädessä potilaiden vahingoksi, Kampman katsoo"

Lääkäri Kapman ei ole ilmeisesti lukenut yhtäkään kriitikon argumenttia, koska he ovat todennäköisesti paljon syvemmin perehtyneet lääketieteellisen näyttöön psyykenlääkkeiden takana, kuin tämä puoskari. He ovat käyneet usein järjestelmällisesti läpi juuri ne tutkimukset, joilla lääkehoitoa perustellaan ja kertoneet ihmisille, miten ne tehdään ja millaisia puutteita niissä on. He ovat myös tuoneet esille tutkimuksia, jotka eivät miellytä tohtoreita, koska ne ovat niin radikaalisti ristiriidassa heidän maailmankuvansa ja elinkeinonsa kanssa. He tekevät tämän julkisesti osin siksi, koska ala on niin syvästi korruptoitunut, ettei sitä voi muuttaa mitenkään sisältä käsin. Psykiatrit ovat aidosti niin korruptoituneita ja aivopestyjä, etteivät he pysty tulkitsemaan oman alansa tieteellistä näyttöä rationaalisesti ja johdonmukaisesti.

Esimerkiksi eräs YouTubessakin julkaistu keskustelutilaisuus biopsykiatrien ja psykososiaalista ulottuvuutta korostavien psykiatrien välillä tuo hyvin esille sen, miten harhaisille teorioille biopsykiatria perustuu -kuten eräs tilaisuuden osallistujista sanoi, että on todella kummallista hoitaa psykiatrisia häiriöitä aivan kun ne olisivat lääketieteellisiä kun tiedetään vallan hyvin, että ne eivät ole. Mukana oli myös tiedetoimittaja Robert Whitaker, jota tilaisuuden puheenjohtaja vertasi Donald Trumpiin ja puolusti skitsofrenian lääkehoitoa tutkimuksella, jota Whitakeria itseään oli pyydetty arvioimaan Lancet-julkaisuun, ja jonka puutteet hän näin ollen tunsi läpikotaisin. Sitä käytetään ilmeisesti Suomessa edelleen käypä-hoidon pohjana, mutta Whitaker kehotti Lancetia olemaan julkaisematta tällaista luokatonta tutkimusta, jonka mukaan diabetesta ja sydänsairauksia aiheuttavat lääkkeet todella pidentäisivät skitsofreenikkojen elinikää. Hänen mukaansa tutkimus oli rakennettu niin, että esimerkiksi 20 vuotta neuroleptejä syönyt potilas, joka kuoli kaksi viikkoa lääkkeiden lopetuksen jälkeen sydänsairauteen, merkittiin kuuluvan "ei-lääkittyyn" ryhmään. Toisaalta kun dataa tarkasteltiin toisin, eli kun tutkittiin kuolleisuuden yhteyttä lääkehoidon pituuteen, kaikkein pienin kuolleisuus oli alle kuusi viikkoa neuroleptejä käyttäneillä potilailla. Tätä ei kuitenkaan tuotu esille tutkimuksen tuloksissa. Ei yllättävää, että Tiihonen et al. (2009) tutkimuksen toteuttajilla on massiivisia yhteyksiä lääketeollisuuteen. Myös skitsofrenian pitkäaikaisia tuloksia ja niiden yhteyttä lääkehoitoon tutkineen Harrowin tulokset olivat niin vääriä, että häntä kehotettiin olemasta julkaisemasta tutkimusta, koska se vahingoittaisi psykiatrian mainetta. Näyttö psyykelääkkeiden tehosta perustuukin pikemminkin tutkijoiden ja lääkeyhtiöiden toiveunille, kuin empiiriselle näytölle. Jokainen tieteestä jotain ymmärtävä utelias ihminen pystyy helposti osoittamaan, että keisarilla ei ole vaatteita ja jokainen normaaliälyinen, johdonmukaisia argumentteja seuraava ihminen ymmärtää tämän jälkeen, että keisarilla ei tosiaan ole vaatteita. Ihan sama mitä se keisari itsestään uskoo ja jos hän todella kuvittelisi osallistuvansa johonkin salaliittoon, niin hän pahasti liiottelisi tosiaan älyään ja tietotasoaan suhteessa hänen kanssaan eri mieltä oleviin ihmisiin.
https://www.youtube.com/watch?v=XLS2o-cObPg

Duodecim julkaisi artikkelin skitsofrenia potilaiden kuolleisuudesta. Eliniänodote on yli kymmenen vuotta vähemmän kuin keskiverto väestöllä.

Artikkeli ei ole julkinen. Miksi ei?

Onko joku lukenut tämän?

Mitä siellä oikeasti sanotaan lääkityksen merkityksestä?