Voisko joku kertoo kokemuksiaan ns. neurolepteista ja niiden vaikutuksista mielenterveyteen. Minkä niminen lääke auttoi jos?
Kokemuksia ns. neurolepteista?
jake
14878
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
paljonhan niitä käytetään psyk.sairaanhoidossa ja hyvä niin. Sun ei kannata kysellä muilta onko joku hyvä/huono lääke, koska vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä.
Jos haluat kaalisi oikein kypsään kuntoon niin vedä niitä vaan.
Todella hullu oot,jos sellasista haaveilet.Ne on kaikkein pahimpia lääkkeitä koko maailmassa.
Itselläni ei ollut vaihtoehtoa. Syöttivät pakolla.
Mutta jos olisin arvannut kuinka
pahoin ne pään sekoittaa, olisin tappanut itseni mieluummin kuin syönyt niitä. Luulin että ei ne sen kummempaa voi olla kuin vetästä vaikka nyt sitte kossu naamaan. Mutta ne siis todella sekoittavat aivot.
Viimeksi aloittaessani (tammikuussa) taas neurolepti-kuurin (rispertal) taivas laskeutui maanpäälle tai ainakin päähäni. Ennen lääkitystä minusta tuntui, että ruumiinikin, sielusta nyt puhumattakaan, oli repeillyt yksittäisiksi paloiksi, lihamöykyiksi ja minua särki julmetusti kaikkialle (henkisesti). Minussa ei ollut mitään ehjää, mutta lääke liimasi palat paikoilleen ja tunnnen nyt oloni suorastaan terveeksi. Helpotus oli valtava.
Mutta sama harmi kuin edellisillä kerroilla, siitäkin huolimatta, että lääke oli taas eri, toistui. Lihon ponnisteluista huolimatta yli kilon kuussa.
Samankaltaisia järkeviä vastauksia toivon.
Miksi vaivauduit kirjoittaan ja kysymään koska olit jo päätöksesi tehnyt ja haluat uskoa vain sen mikä sinua miellyttää?
Luulen kyllä,että pieni epäilyn poikanen alkoi jo mielessäsi kasvaa kun oikeaa vastausta ei ihan heti tullut.
No,hyvät viimeiset ajat,tuskin enää netillä tavataan.Surffailu(eikä mikään muukaan) ei nimitäin mahdu samaan päähän kuin neuroleptit.
onko tää lääkejuttu sulle jokin aatteiden taistelu?
Ehkäpä hänellä on aitoa auttamisenhalua.
Toisin kuin teillä lääkkeitten tyrkyttäjillä. Joitten tarkoitus taitaa olla mahdollisimman suuren mielipahan aiheuttaminen, saamalla viattomat ihmiset lääkekurimukseen josta ei pääse eroon. Tuollaiset kysymykset paljastavat muuten paljon esittäjästään. Usko omaan uskontoon on niin suuri, ettei ole edes mahdollisuutta nähdä säälittävän rajoittuneen maailmankäsityksensä yli.
olen töissä "mielisairaalassa". Ja tiedän että lääkkeet ovat välttämätön osa mielisairaanhoitoa. On totta että lääkkeitä käytetään liian paljon varsinkin sairauden akuuttivaiheessa. Miksikö? No siksi, ettei tällä hoitajamäärällä pystytä muilla keinoilla teitä hulluja hengissä pitämää.
Hei,
miten kauan meni että apua lääkkeestä sait? Oliko pahoja sivuvaikutuksia alkuvaiheessa?
Itselläni ainakin ensimmäiset lääkkeet ovat aiheuttaneet aivan päinvastaiset hyödyt kuin mitä pitäisi. Aivan pihalla olo!
sun työpaikkas.taidat olla pomo.ja suosittelet sähköhoitoa,sh
Otin illalla ensimmäiset lääkkeet. Yöllä nukuin levottomasti ja hikoilin vuodevaatteet märiksi. Aamulla olo tuntui kuitenkin jo huomattavasti paremmalta kuin edellisenä aamuna. Hikoilu jatkui joitakin öitä, mutta hävisi sitten.
Alussa annokseni oli yksi tabletti iltaisin, viikon kuluttua annos oli tarkoitus nostaa kahteen tablettiin, mutta silloin oloni muuttui "sumuiseksi". Kun otin sitten välillä yhden ja välillä kaksi, niin seuraavalla käynnillä psykiatri ehdotti puoltatoista pilleriä illalla ja se on ollut ihan hyvä.
En osaa tuon alun epämääräisen lääkkeiden ottamisen takia oikein sanoa sivuoireista. Kahdessa viikossa olo tasaantui, kun annoskin muuttui säännölliseksi.
Erityisen pahaa oloa ei ollut, mutta ne kaksi viikkoa oli sellainen nälkä, että kädet (kuvainnollisesti) tärisi.
Niin kuin täällä on moneen kertaan sanottu, ihmiset on yksilöllisiä. Jos olet kovin sairas, niin ei kannata itseään turhaan piinata. Toisaalta sivuoireet lievenevät ajan kanssa. Sain jopa orgasmin ensimmäisen kerran lääkkeiden aloittamisen jälkeen eli kahteen kuukauteen!
Sen sanon vielä, että olen kärsinyt erilaisista oireista, väsymyksestä, masennuksesta, ahdistusesta aina psykoottisia tiloja lähenteleviin oireisiin - "lieviä häiriöitä todellisuudentajussa". Vaikeina aikoina kuvittelen kaikkilla olevan jotakin minua vastaan ja saatan saada helposti raivokohtauksia. Tunteidenpurkaukset tekevät elämästä sietämätöntä ja ajan mittaan koko psyyke tuntuu hajoavan.
Olen vuosia käyttänyt erilaisia lääkkeitä ja siksi en välttämättä enää tiedä, mikä on sivuoire ja minkä oireen kroppani tuottaa itse. Välillä olen jättänyt lääkkeet kokonaan pidemmäksikin aikaa, mutta ennemmin tai myöhemmin oloni vaikeutuu niin, että on turvauduttava taas lääkkeisiin.
Tuolla ylempänä on toinenkin 'sairaanhoitaja'.
Näköjään käskee hullujen pitää turpansa kiinni.
Eihän ne voi tietää millaista mielisairaalassa on kun ovat hulluja.
Jos sitten ei ole tuo aivan sama.
Sen ainakin unohdin mainita, että alussa oli paljon lihaskipuja, mm. vasemman nilkan ympärystö oli kosketusarka, samoin polvitaive. Olo oli kuin lihakset olis krampannu; ne oli jännittyneet ja kovat, ei niin kuin maitohapoilla ollessa.