En pääse millään tästä eteenpäin. Kaipaan sitä yhteyttä mikä meillä oli kun juteltiin. Autoit minut aika synkkien vesien yli silloin. Olet todella hyvä ja kiltti ihminen. Ehkä kiltein kenet olen koskaan tavannut. Minua suututtaa että asiat meni näin vaikeaksi. Syytän siitä itseäni ja itsehän minä ajoin tämän umpikujaan. Paljastin ehkä liian aikaisin tunteeni sinulle ja sinä säikähdit sitä. En ikinä halunnut tuottaa sinulle mitään harmia tai pahaa mieltä. En vain voi näille tunteille mitään. En pysty enkä halua näitä kieltää. Nyt näyttää siltä että minun on vain aika luovuttaa ja toivoa että pääsen joskus tästä eteenpäin. Suututtaa kun en löydä itsestäni rohkeutta asettua uudestaan siihen haavoittuvaiseen asemaan että kertoisin sinulle suoraan tunteistani koska aikaisemminkin vähättelit ja kyseenalaistit ne eikä sydämeni toista kertaa särkymättä kestä. Halusin vain sinut, en ketään muuta. Kunpa asiat olisi olleet toisin tai olisit tuntenut samalla tavalla. Nyt sillä ei enää ole mitään merkitystä. Olen tehnyt kaiken minkä voin tämän asian eteen eikä minulla ole keinoja jatkaa tästä. Silti sydämeni jää jossittelemaan......tämä mieheltä naiselle!
Kaipaan sinua!
Me_lomailijat
241798
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Minä ainakin koen niin että ei ole mitään liian aikaista tunteiden paljastamista sillä idioottikin tajuaa sanomattakin usein selviä siirtoja tekevästä mitkä ne takaa-ajatukset ovat. Ei tule yllätyksenä
Siitä taasen voi ottaa etäisyyttä jos ei tunne samoin eikä halua liikaa kiusata sinua liialla läsnäololla ruokkien sinun yksipuolisia tunteita
Minä sain töissä tänään aika vieraalta mieheltä tunteiden tunnustuksen. Toivoi että näkisimme useammin ja muualla kuin töissä tai sattumalta kadulla.
Vaikkei tunteet molemminpuolisia olleet ja sydämeni on jo toisella niin kyllä se kivalta tuntui että minulla on yllättäviä ihailijoita jotka laittanut minut merkille. Ei se yhtään säikäyttänyt
Itse säikähdän enemmän ja peräännyn jos toinen alkaa ilmaisemaan joko liikaa mustasukkaisuutta ja kontrollointia taikka että on vähän uskoton ja ailahteleva luonne joka ei oikein itsekään tiedä kenestä mikäkin päivä tykkää ja kenet haluaa
Se laittaa varuilleen ja ottaa roimasti takapakkia ja painaan jarrua
Voi mitä paskapuhetta. Minä en kestä pelkkää kirjeystävyyttä
Ihana viesti sinun *hänelle*
Toivottavasti te saatte yhteyden vielä takaisin!
Hoidan peukkuja 👍
Kenelle
Naiselle pääkaupunkiseudulle. Ikää 31 vuotta.....
En tunnistanut sinua ja tilannettasi, joten tuskinpa olen kaivattusi.
Tietämättä mitään sinusta epäilen,
että 80-vuotiaana tulet katumaan enemmän lausumatta jätettyjä
rakkaudentunnustuksia, kuin lausuttuja. (Nyt jos päätät
katsoa loppuun tuon, oman ihastuksesi eikä siitä tule sittenkään
sen kummempaa, sinun ei tarvitse enää jossitella. Sen sijaan, jos
että varovaisestikaan mitään kokeile, voit jossitella aina ns.
"heikkona hetkenä" lopun elämäsi.)
Sinun tunteidesi ja tunnustustesi aiempi vähättely on voinut
johtua siitäkin, että olette tunteneet toisenne niin vähän aikaa,
ettei toinen osa puoli ole voinut uskoa korviaa, jos olet yhtäkkiä
töräyttänyt: "Mä rakastan sua." (Monen mielestä sellaisia tunnustuksia
on sopivaa tehdä, vasta kun on tunnettu vähintään 1/2 vuotta. Muu aiempi
on jotain järjetöntä huumaa ja hullantumista, joka voi haihtua yhtä pian
kuin on syntynytkin.)
Mutta itsepähän päätät jäätkö jossittelemaan, vai kokeiletko vielä jotakin.
Kyllä sinä pääset eteenpäin. Olet koko ajan ottanut määrätietoisia askelia sisäisen äänesi ohjaamana, ja vaikka hetkittäin epäröit, se ei näy ulospäin. Sinulla on sisäinen vahva kompassi ja sen mukaan sinä menet tiukasti. Hyvin hämmästyttävän tiukasti. Eihän se ole paha asia ollenkaan, määrätietoisuus ja omien rajojen tiedostaminen ei ole pahasta. Et ole mikään lastu laineilla, tosiaankaan.
Jos olisit hän, niin sillä ja sinulla tosiaankin on merkitystä... enemmän kuin uskotkaan.
Toivon että löydät yhteyden häneen. Ja jos sydämesi jossittelee, tiedät, ettet ole tehnyt kaikkea minkä voit. Vielä myöhemminkään, et tule antamaan itsellesi anteeksi sitä, ettet tehnyt kaikkea minkä voit silloin kun...
Tämä ystävällisenä neuvona vain.
Se tässä onkin. Järki käskee mutta sydän ei anna periksi. Tiedän että jään jossittelemaan koska en ole tähän mennessä päässyt irti tästä. Minulla ei vain ole rohkeutta koska toinen niin selkeästi ilmaisi että ei ole molemmin puolista. Pitkään toivoin että hänen etäisyyden ottaminen olisi johtunut siitä että pelkää mutta välimme on muuttuneet vähän liian asialliseksi ja kylmäksi. Olen yrittänyt keskustelua saada aikaiseksi vaikka mistä tikusta mutta hän kääntyy keskustelemaan muiden kanssa samasta aiheesta. Mitä enemmän puen tätä sanoiksi niin sen selvemmin näen että tässä on selkeät merkit siitä että se oli yksipuolista tunnetta.
KIRJOITIT: "Tämän jälkeen kommentoimme kilpaa toistemme julkaisuja sosiaalisessa mediassa monta kuukautta."
Ihanaa! Anteeksi, että koen ihanana, että kyseessä en voi olla minä. (Kukaan, saati miespuolinen ei ole kommentoinut julkaisujani somessa ahkerasti. Eipä niitä julkaisuja ole hirveästi ollutkaan.) Kommentoin siis "vain" jonakuna naisena.
Vaihtoehdot naisen vetäytymiselle:
1) Nainen säikähti suoruuttasi. Torjui sinut ja vetäytyi. Nyt häntä jo kaduttaa oma paniikinomainen reagointinsa, ja hän toivoo sinulta uutta aloitetta.
2) Nainen näkee sinut sukulaissielunaan mielipiteiltään, kiinnostuksen kohteiltaan
ja ajatustavaltaan, muttei tunne sinuun minkäänlaista fyysistä vetoa. Olet kuin veli, serkku, pikkuserkku tai miespuolinen kaveri hänelle.
3) Sinussa, tai menneisyydessäsi on jotakin, jota naisen on vaikea hyväksyä: Liittyykö tämä erilaisuutenne elämäntapoihin vai aatteisiin? Käytätkö reippaasti alkoholia? Tupakoitko? Oletko ollut huumeiden kanssa tekemisissä ? Oletko ateisti/ääriuskovainen? Oletko porvari/ kommunisti?
4) Naisessa itsessään tai hänen menneisyydessään on jotakin, mitä hän ei arvele sinun voivan hyväksyä. (Hän esim. on homoseksuaali.)
5) Hänen elämäntilanteensa on sellainen, ettei hän halua vakavaa ihmissuhde kehenkään mieheen? ( Hän esim. aikoo muuttaa koko paikkakunnalta pois? Hänellä on eroprosessi kesken?)
Anteeksi, aivan ilkeilemättä kysyn eikö todellakaan ole mitään mahdollisuutta, että juttelisit ko. naisen kanssa? Jos te kerran noin paljon näette toisianne, että tuijottelette toistenne suuntaan vähän väliä, niin miksi on niin vaikea jutella(?)
Jos olet noin varma siitä, että vain sinä olet ihastunut, niin kai sinun on sitten luovutettava.
Suosittelen fyysisen etäisyyden ottamista ko. naiseen.
Jos olet maantieteellisestikin ihan muualla (toisella paikkakunnalla),
sinun on varmaan helpompi unohtaa!
Se mitä ei näe, kuule eikä havainnoi jatkuvasti, unohtuu helpoimmin.
1. 2. 3. JA 3. Varteen ottettavat vaihtoehdot.
Milloin viimeksi puhuit kaivattusi kanssa? Niin toivon, että olisit se minun!
Viestin laitoin perjantaina 3. elokuuta. Jotain kommenttia olen myös sosiaalisessa mediassa laitellut.
Jos joku on vastikään kuunnellut huoliasi, ja sinä kerrot hänelle pian tämän jälkeen rakastavasi häntä, on tunnustustasi kenties vaikea ottaa todesta. Huoliasi kuunnellut mies/nainen tulkitsee helposti, että sekoitat mielessäsi kiitollisuuden ja arvostuksen
rakkauteen. Oletko nyt ap. itse aivan varma tunteistasi(?) Oletko todellakin rakastunut kuuntelijaasi/ ymmärtäjääsi/ tukijaasi - vai onko todellisuudessa kyse kiitollisuudesta, arvostuksesta ihmisenä/ystävänä - ja takertumisen halusta(?)
Kysyn ylle kirjoittamani, koska en tiedä kuka ja millainen ihminen olet ap. Vielä vähemmän osaan arvata, mitä todella tunnet. (Onko sinulla taipumusta tuntea jotakin rakkauden kaltaista sinua ymmärtäneitä ja auttaneita henkilöitä kohtaan? Ja häipyvätkö nämä hempeät ja lempeät tuntemukset yhtä nopeasti kuin ovat syntyneetkin?)
Olen aika pitkään ollut kiinnostunut hänestä. Olen aika intohimoinen ja temperamenttinen ihminen. Puhun asioista aika suoraan silloin kun koen että on väärin pitää ne sisällään. Ehkä en ole niin hirveän helposti lähestyttävä koska pidän yleensä rakoa muihin ihmisiin ja viihdyn omissa oloissa. En todellakaan ihastu helposti ja aluksi kun tämä tuntui olevan pelkkää ihastumista niin sain pidettyä ajatukseni kurissa. Sitten yhdessä tilaisuudessa juttelimme ja se oli jotain aivan muuta. Molemmat täydensivät toistensa lauseita ja koin että ensimmäinen kerran joku oikeasti ymmärtää mistä puhun ja mitä tarkoitan. Tämän jälkeen kommentoimme kilpaa toistemme julkaisuja sosiaalisessa mediassa monta kuukautta. Kun sitten rohkenin puhua tunteista suoraan niin kaikki meni mönkään. Olemme tämän jälkeenkin vaihtaneet vähän liian pitkiä katseita ja olen huomannut että hän myös tuijottaa minua silloin kun en katso suoraan häneen. Jotenkin homma vain kuivui kokoon.
Kauniisti kirjoitat kelle sitten on laita hänelle tuo viestinä
En vaan pysty vaikka kuinka haluaisin. Se ei minusta enää ole sopivaa koska toinen ei vastannut tunteisiin. Myöhemmätkään viestittelymme eivät johtaneet mihinkään. Ehkäpä toinen haluaa olla vaan kaveria ja sen kyllä ymmärrän.
Minusta ko. naiselle ei enää kannata laittaa mitään ylitsevuotavia tai -vuotamattomia rakkaudentunnustuksia. Laita hänelle nyt vain lyhyt viesti:
Kysy häneltä, mahtoiko hän ahdistua, kun kerroin hänelle tunteistani. Kerro, että koet hänen välttelevän sinun kohtaamistasi. Kysy tuntuuko ko. naisesta, että olet jotenkin muuten loukannut häntä puheillasi tai tekemisilläsi? Kerro, että tällainen loukkaaminen, mikäli sitä on tapahtunut, on ollut täysin tahatonta. Kysy ko. naiselta kannattaako teidän, hänen mielestään jatkaa FB yms. kaveruutta? Lopuksi pyydä häntä vastaamaan viestiisi tai keskustelemaan asiasta kanssasi kasvotusten.
Jos nainen jättää tyystin vastaamatta sinulle, hän tuskin on enemmän huomion arvoinen. Silloin sinun kannattaa jo alkaa katsella muita ystävällisempiä naisia, jotka arvostavat sinua edes viestiisi vastaamisen verran!
Mikä sinä olet kenenkään tunteita priorisoimaan, tiedätkö edes mitä rakkaus on? Et ph- miehesi ei koskaan rakastanut sinua kun et edes tiedä onko hän täällä vai, jos joku oikeasti jotain rakastaa niin se menee tietämättään sinne missä se toinen on. Hän ei ilmeisesti ole täällä! Valitse katukulttejä, voi vittu sanon minä 😃
Nimimerkki "Me_lomailijat", sen verran sinulla on oikeus odottaa itsellesi arvostusta
ihmisenä, että hän edes vastaa sinulle - selittäen jotenkin tilannetta! Sinähän kirjoitit,
että kommentoitte ennen kilvan toistenne FB-julkaisuja, ja että jatkoitte keskusteluissa toistenne lauseita!
Jos nainen/mies ei kommunikoi kanssasi sanallisesti (FB:ssa, sähköpostein, tekstiviestein, puhelimessa, kasvotusten), niin olivatpa hänen syynsä omaan
"mykkyyteensä" mitkä tahansa, sinun on syytä alkaa katsella sillä silmällä muita
naisia/ miehiä!
K u u l e t k o, hän ei ole aikasi eikä huomiosi arvoinen, ellei vastaa sanallisiin
kommunikointiyrityksiisi! Y R I T Ä unohtaa hänet!
Rauhoitu!
Mikä ihmeen "ph"-mies?
Vai tarkoitatko "puolijohde_miestä"?
Olen nyt yksityisesti, jutellut
"Puolijohde_miehen" kanssa.
Käy hän joskus täälläkin.
Mutta ei siitä sen enempää,
koska asia ei kuulu sinulle, räyhääjä!
Kyllä minusta aloittaja on ihmisenä
aivan yhtä arvokas kuin kaikki me muutkin;
hänellä on oikeus kysyä ko. naiselta,
mihin keskinäinen FB-keskustelu tyssähti tai kuivahti,
ja mitäs nyt?
Ihan mielenkiinnosta kysyn sinulta ap.
oletko kenties palstalla nimimerkeillä
OTM71 ja realOTM71 kirjoitellut mies?
Jos olet, niin ihan sivusta seuranneena,
olen ollut huomaavinani, että sinulla on enemmän kuin
yksi nainen kiikarissasi! Jos näin on, niin miksi ihmeessä
annat itsesi jumittua ihmiseen, joka ei pidä sinua
edes vastauksen arvoisena, vaan heittäytyy mykäksi
sinua kohtaan?! Eihän siinä ole mitään järkeä.
Koeta unohtaa, tämä kommunikaatiokykynsä
sinun suuntaasi menettänyt tuppisuu!
En ole kumpikaan noista nimimerkeistä. Enkä muutenkaan hirveästi täällä yleensä kirjoittele.
Yritän kokoajan saada tämän omalta osaltani kuriin. Pyrin aina kaikessa tasapainoon ja yleensä olenkin sellainen rauhallinen tasapainoinen ihminen. Jotenkin tämä henkilö vain pääsi läpi kaikista muureista mitä yleensä pidän yllä. Vaikka nyt tuntuu että en
tällä hetkellä pääse takaisin siihen tasapainoon joka elämässäni joskus oli niin tiedän että saan tämän kuriin lopulta urheilemalla ja luonnossa liikkumalla. Niin olen aina sen tasapainon hakenut. Tiedän myös että loppujen lopuksi minulle jää tästä pelkkä surullisuus päällimmäiseksi joka sekin lopulta haihtuu ja unohtuu. Yritin vain antaa tälle mahdollisuuden ja toivoin. Tavallaan sain tästä rauhan koska tunnen että tein kaiken voitavani tämän eteen. Puhuin tunteistani hänelle suoraan ja se ei tuottanut tulosta. Ei sille vaan mitään voi. Näemme aina silloin tällöin ja kuka ties ehkä välimme lämpiävät vielä joskus. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin että annan tämän olla ja jätän hänet rauhaan.
"kuka ties ehkä välimme lämpiävät vielä joskus"
Minusta tuollaista välien lämpiämistä eli soutamista ja huopaamista ei kannata toivoa.
Olen taipuvainen uskomaan, että jos ihmiset on riittävän samalla aaltopituudella,
kanssakäyminen sujuu helposti ja mutkattomasti. Ja suhde syvenee kuin itsestään.
Jos joku on jo kerran lyönyt "jarrut pohjaan" ja torjunut sinut,
mikä takaa, ettei hän tee sitä sinun kohdallasi uudestaankin. Mikäli kyseessä on täysin
vapaa ihminen, on hänessä, sinussa tai tilanteessa täytynyt olla jotakin torjunnan aiheuttavaa. Nyt kun et edes tiedä (varmaa) syytä naisen käytökseen, et voi myöskään tietää onko tämä "syy" yhä olemassa, jos nainen ottaa sinut uudelleen "armoihinsa".
Ennen kuin lähdet "lämmittelemään välejä uudelleen" ko. naiseen, pyydä ystävällisesti häntä kertomaan syy naisen aiempaan vetäytymiseen ja torjuntaan.
Päätä vasta syyt ja selitykset kuultuasi, haluatko enää "aloittaa uudelleen".
Et kai ainakaan halua olla mikään "varma-ville" tai "varma-vilma", jonka seura ja
flirtti kelpaavat ihastuksellesi, kun hänellä ei ole parempaakaan seuraa näköpiirissään?