Uusi mies - mahdollinen uusperhe - lapset päättää

Niin sinun tapasi on, mutta ei kaikilla ole samaa tapaa kuin sulla. Tajuutko??? Älä yritä tehdä itsestäsi täydellistä ja mollata miehen perhettä ja lapsia, se tekee susta ääliön. On kumma että naikkosten mielestä on aina oma tapa se paras ja muiden tapa on huono.
Jos miehen perheessä tehdään hänen tavalla niin sulla ei ole mitään siihen sanomista. Miehen lapset päättää isän naisista niin se on heille paras, sinä voit tehdä mitä itse haluat.

Älä alivta jos ole rikoneut perheen. Sun ei kuulu puuttua kenenkään asioihin, pidä omista huoli.

KYLLÄ SAA, LAPSET SÄÄ PÄÄTTÄÄ KENEN KANSSA HE HALUAVAT OLLA TEKEMISISSÄ. Tyydy siihen tai lähde lätkimään.

Sun tapa ei ole heille oikee tapa, tyydy siihen. Kun rikkoo toisten perheen, niin varmasti tietää mitä siitä seuraa.

Sinä vaan et halua ottaa lapsiasi huomioon, et välitä heidän sanomisista vaan haluat tehdä kuin itse haluat, jätät lapset huomiotta. Niin se on että aikuisen onni on ensimmäisenä, vaikk amuuta sanotaan etttä lapset on tärkeimmät, sulle ei ole kun et välitä heidän samonisistaan.

Älä puutu toisten perhe elämään kun itse olet noin ailahtelevainen ja itsekäs.

Ymmärsin että et ole rikkonut liittoa, vaan miehen vaimo läksi? Surullista sinänsä, että naiset lähtevät liian heppoisin perustein etsimään itseään ja vain se oma elämä on kaikista tärkein ja oma hyvinvointi. En nyt tarkoita sinua vaan yleinen trendi tuntuu olevan tämä.
Suomalaiset miehet ovat yleisesti ottaen aika yksioikoisia ja vähään tyytyväisiä. Pahaa oloaan saattavat lääkitä alkoholilla. Mistä sitten perheiden paha olo kumpuaa?? Kun vanhemmilla on paha olo siirtyy tunnetila lapsiin ja kaikki perheenjäsenet voivat huonosti, lapset ja (aikuisetkin) kiukuttelevat ei lapset osaa seikkaperäisesti eritellä tunteitaan mistä mikin johtuu kun ei aina aikuinenkaan osaa.
Lapset ja aikuiset tarvitsevat ymmärtämistä huomioonottamista ja yhteistä aikaa läheisten ihmisten kanssa. Sitä kai vanhemmatkin perimmillään etsivät hyväksyntää ja rakkautta.
Neljä kuukautta on hyvin lyhyt aika saada lasten luottamus ja kiintymys. Älä tivaa, älä kysele, älä moiti. Etsi lapsista hyvää ja keskustele ystävällisesti ja huomioi lasta. Ole johdonmukainen, mutta lempeä. Suuremmat päätökset jätä lasten isälle. Sinä olet vastuussa omasta lapsestasi, huolehdi, että hän voi hyvin eikä jää huomiotta hänkään. Kun on ystävällinen toiselle lapselle ei se ole toiselta pois vaan positiivinen ilmapiiri täyttää miljöön.
Uusioperheen arki soljuu lasten hyvinvoinnin ehdoilla. Onnen hippusia voi kerätä arjesta ja yhteisestä tekemisestä lasten kanssa. Omat onnenhetket syntyy onnistumisesta suurperheen ihmissuhteissa. Oma unelma paremmasta vaatii työtä ja sitoutumista, mikään ei tule ilmaiseksi. Niitä kahdenkeskisiä hetkiä uuden rakkaan kanssa tulee enemmälti hetkellisesti kun lapset lähtevät omilleen. Kun lapsenlapset syntyvät alkaa sitoutuminen lapsiin ja lasten lapsiin uudestaan.

Tuo 4kk seurustelua on vielä häviävän lyhyt aika. Ei kannata juurikaan tehdä yhtään mitään päätelmiä mistään tuossa ajassa. Siinä asiassa teet oikein, että otatte toisillenne ja kaikille yhdessä aikaa pieninä pätkinä, tutustutte askel kerrallaan.

Sanoit että myös oma lapsesi on mustasukkainen. Välillä lapset ovat... Samoin tuntuu olevan miehen lapset, ja siksi pelkäävät isän seurustelua. Pelkäävät vain menettävänsä isänsä. Samoin ovat voineet haaveilla vanhempien yhteen paluusta, ja kokevat että menevät sen haaveen, jos isä alkaa seurustella... Nämä asiast täytyy ymmärtää, vaikka tokikaan lapset eivät päätä. Lapset vaan tarvitsevat vahvistusta sille, että heidän pelkonsa ovat turhia, ja että rakkaus vain lisää rakkautta heidän elämässään. Pätee siis sekä sinun että miehen lapsiin.

Itse olen puolisoni kanssa elänyt jo useita vuosia, ja koen että vasta vuoden jälkeen alkoi nähdä, miten palaset loksahtavat. Vaikka meillä meni varsin hyvin alusta saakka, kun lapset oli niin pieniä. Esimerkiksi koululaisillahan menee paljon pidempään tottua perheen muutoksiin.

Sanotaan että lapsi tottuu uuteen aikuiseen vanhempansa puolisona vasta siinä vaiheessa, kun hänen ikänsä on tuplaantunut. Eli 1v tottuu jo vuodessa. 4v tottuu 4 vuodessa. 10v tottuu siinä vaiheessa kun muutaa omilleen... Mutta jos kunnioitatte ja rakastetta lapsia, niin heidän on kuitenkin hyvä olla, vaikka muutos tuntuukin haastavalta.

Kyllä on mukava lukea järkeviä kommentteja :) Kiitos