pelkkää himoahan lie se.. Näin ihanan miehen, joka katsoi ihanasti huoneen poikki, en voinut uskoa sitä todeksi, ikäerokin valtava. 5 ihanaa päivää rakastin intohimoisemmin kuin ketään unelmissani. En ole ikinä kokenut mitään niin ihanaa ja intensiivistä, sekä todentuntuista. Edes "oikeissa" suhteissa jotka ovat kyllä olleet kaikki tavalla tai toisella harmaita vailla mitään yhteyttä kehenkään. Tämä psykoosi auttoi jaksamaan kun harkitsin masikseni takia itsemurhaa ja olin totaalisen burn out ylityöstä. Kuvittelin sielunyhteyden jota en ole koskaan ennen kokenut. Koin kuvitteellista telepatiaa. Mutta kaiken järjen mukaan mitään tallaista ei ole olemassa. Pelkkä katse teki tämän.
Edessä synkeä kouluvuosi vanhana kyynisenä opiskelijana, harkitsen koulun lopettamista koska en enää jaksa yksinäisyyttäni. Olen sosiaalinen ulospäin, mikä kirkuva valhe. Sisällä on vain yksinäistä paskaa ja valtavaa epävarmuutta. Kaikki lienee luulee että olen itsevarma, se on pelkkää näyttelyä, En tiedä enää mitään, koska kaikki on vain samaa teeskentelyä ja esittämistä vailla tosiystäviä. Joka tulee jatkumaan. Koska kukaan ei puhu todellisista asioista, tai välitä kenestäkään. Kaikki yrittävät vain päteä. Minäkin. Vittu mitä paskaa. Elämällä pitäisi olla jokin syvempikin tarkoitus.
Edessä synkeä kouluvuosi vanhana kyynisenä opiskelijana, harkitsen koulun lopettamista koska en enää jaksa yksinäisyyttäni. Olen sosiaalinen ulospäin, mikä kirkuva valhe. Sisällä on vain yksinäistä paskaa ja valtavaa epävarmuutta. Kaikki lienee luulee että olen itsevarma, se on pelkkää näyttelyä, En tiedä enää mitään, koska kaikki on vain samaa teeskentelyä ja esittämistä vailla tosiystäviä. Joka tulee jatkumaan. Koska kukaan ei puhu todellisista asioista, tai välitä kenestäkään. Kaikki yrittävät vain päteä. Minäkin. Vittu mitä paskaa. Elämällä pitäisi olla jokin syvempikin tarkoitus.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Telepatiaa ei ole olemassa? Ei sitä ole kukaan todistanut... toiseksi eikös sinun aivoissa virtaa sähköä niin kauan kuin elät? Ja eikös einstein sanonut että energia = materia? Toisin sanoen... kaikki on energiaa. Joten miten se olisi mahdotonta?
kaikella on jokin syvempi tarkoitus.
Ei ole. Millään ei ole mitään "syvempää" tarkoitusta ellet sitä itse etsi ja kehitä.
Elämälle ei ole olemassa käsikirjoitusta ja kohtaloa.
Aloittaja...et ole yksin.
On meitä muitakin. Tänäänkin kävin kävelyllä ja samankaltaisia ajatuksia oli päässä. Vaikka sain jotain aikaiseksi tänään niin tuntuu siltä että tarvon ympyrää lumessa.
Asioilla ei tunnu olevan merkityksiä ja tuntuu että kaikki johtaa aina samaan paikkaan.
Olen joskus päässäni huomannut kehittäväni vaikka mitä tarkoituksia ja merkityksiä jopa hieman paranoideja sellaisia jaksaeksani vain eteenpäin.
Joskus vertailin itseäni muihin ja kuvittelin että muut ovat tajunneet jotain mitä minä en ole. Ei ole edes kauan aikaa kun ajattelin että olin jotenkin poikkeava, mutta kun tajuat että osa ihmisistä toistaa samoja kuvioita vuodesta ja päivästä toiseen sen ihmeempiä ajattelematta niin huomaat että olet ehkä jos sillä että kysyt itseltäsi kysymyksen "mitä järkeä tässä on?" saavuttanut jotain.
Rakkaudessa se ongelma on että joskus se tosiaan on vain peiteltyä himoa. Joku lähettyvillä on juuri sopivan näköinen ja sopivasti katsoo silmiin, yhtäkkiä olet jonkinlaisessa psykoosissa, elämäsi tai ajatuksesi pyörii hänen ympärillä koska hän luo tunteet elämän merkityksellisyydestä ja että on joku ulkopuolellasi oleva tarkoitus. Sitten kun tajuat että toista ei kiinnosta tai ehkä vielä pahempaa tajuat että kiinnostaa, mutta se ei luo elämääsi sen parempaa olotilaa (himo tai tunteet voi ohjata ihmisen luokse joka vain satuttaa tai ei oikeasti väliä) niin huomaat putoavasi taas tyhjyyteen.
Kaipaat kovasti toista ihmistä joka ymmärtäisi. Itse vaikka tässä rohkaisevasti sinulle juttelen olen jo tavallaan luopunut toiveesta. AInahan voisin löytää jonkun naisen, mutta sellaisen joka oikeasti ymmärtäisi minua? Epäilen syvästi ja sitä paitsi ne naiset jotka vähänkään ovat tuntuneet sellaisilta ovat olleet varattuja. Lisäksi sinkkunaisten vaatimukset ja jatkuva oman epävarmuutensa tai toisaalta kylmän ylpeytensä säteily saa minut hyvin varautuneeksi. Tiedän myös että miehenä minulla ei ole niin paljon tarjottavaa kuin monilla muilla ja nimenomaan olen kamalan huono näyttelemään sitä haluttua yhteisöllis-sosiaalismiestä jota naiset aina lopulta kaipaavat.
Olen minäkin väsynyt tietyllä tavalla näyttelemään. Toisaalta tajunnut ettäs e on osa ihmisluonnetta ja meidänn yhteistä teatteria osana yhteisöä. Monet ihmisistä ovat typeriä ja tarvitsevat päivittäisen annoksensa näyttelyä jotta ovat tyytyväisiä.
Hymyni on tietyllä tavalla ivallinen monille koska sen takana tiedän sen mitä he eivät tiedä: he elävät petoksessa.
Valitettavasti elämän syvemmän tarkoituksen etsimisessä minulla ei ole ohjeita, se kun meistä jokaisen täytyy löytää ihan itse tietoisuudellamme todellisuutta tutkien.
Itsemurha ei ole muuten mikään ratkaisu, tai onhan se. Kaikki vain loppuu ja se on se helpoin tie. Tiedän koska sen äärellä olen joskus ollut ja tuska jota aiemmin joskus koin pakotti minut uudestaan ja uudestaan elämään se mahdollisuus läsnä. Nykyään tajuan paremmin elämän raadollisuuden ja että itsemurhan ajattelu on tietynlainen luksustuote koska minulla eiole paljon ihmisiä jotka välittäisivät poismenostani. Kuitenkin muutama tärkeä ja uteliaisuuteni sekä sisuni saa vain aina palaamaan perusasioihin sekä jatkamaan tätä loputonta kamppailua merkityksettömyyttä vastaan.
-On meitä muitakin. Tänäänkin kävin kävelyllä ja samankaltaisia ajatuksia oli päässä.-
Tähän piti lisätä että törmäsin kävelyllä muutamaan mieheen ja naiseen. Varsinkin pari naista vaikutti olevan syvällä omissa ajatuksissa ja mietin ovatko he samanlaisessa tilanteessa kuin itsekkin olen, loputtoman eksyksissä tässä labyrintissa.
Minun elämän tarkoitus on rakastaa niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat minua. Ottaa opiksi virheistä, eikä toistaa niitä, yrittää olla parempi ihminen. Minulle elämän tarkoitus on myös kulkea syvempää totuutta kohti.
Elämän tarkoitus on myös jaksaa vetää tämä elämä läpi, loppuun asti, silloinkin kun on vaikeaa.
Kaikkea kokee aina sen ensimmäisen kerran, kunnon rakkauspdykoosikin on mielestäni mahdollinen vain kerran.
Ja olen sen syvemmän totuuden löytänyt, kulkenut lähemmäs itseäni ja Jumalaa. Enkä puhu tässä uskoon tulosta.
Pitäisi ehkä määritellä että totuus, se on paljon ja riittävästi.