miksi erotaan

Mitäs tunteilet , vedä kovaa linjaa ja tunteet helvet.....

Entäpä jos toinen on vätys tai jonkun äiti on ilkeä, joku pitää vankina tms. Monestihan se on niin, että jos normisti asian tuot esille niin toinen ei välttämättä lotkauta asialle korvaansakaan ja syystäkin osin eihän se sille toiselle välttämättä ole ongelma. Mutta standardien mukaan on sallittu erota noista syistä, jos ei vaan oo ketään uutta ja mielellään ei löydykään ketään uutta. Oikeesti ihmiset, te ette tee mitään noille ongelmille edes eron jälkeen, kpska syy löytyy aina mualta ja helpoin syy on joku ulkopuolinen, mielellään se kolmas. Mutta morjentes, onneks ite käsittelen asioita asiantuntijoiden kanssa eikä täällä yksisilänusten palstalla.

Ainankin omassa lähipiirissä eron syy on yleensä salarakkaussuhteen kierouttama parisuhde.

Ilman salarakkaita näyttää pitkät suhteet kestävän hyvin.

Toinen asia on "eroperhearki". Tätä ei varmaan tajua ennenkuin kokee. Yleensä ihmiset voivat paremmin siinä ensimmäisessä pitkässä suhteessaan kuin "uudessa onnessa". Tätäkään ei varmaan tajua ennenkuin kokee..

Ehkä sullakin lähipiirin ihmiset ei kerro sulle todellista eron syytä, tai ehkä ne ei edes tiedä, tai halua tietää. Mä tiedän lukuisia toimivia eron jälkeisiä toimivia perheitä. Mutta tottahan se on, että monet ei eroa kun lapset on pieniä, osa eroaa sitten kun lapset on suurempia ja osa ei sitten enää eroa koskaan, sillä tietävät olevansa jo niin vanhoja ettei kunnon kumppaniehdokkaita, jotka osaisi rakastaa ja sitoutua enää oo olemassakaan on vaan tuollaisia jännejennyjä tai jännämatteja.

Jännäjenny kirjoitti:

Ainankin omassa lähipiirissä eron syy on yleensä salarakkaussuhteen kierouttama parisuhde.

Ilman salarakkaita näyttää pitkät suhteet kestävän hyvin.

Toinen asia on "eroperhearki". Tätä ei varmaan tajua ennenkuin kokee. Yleensä ihmiset voivat paremmin siinä ensimmäisessä pitkässä suhteessaan kuin "uudessa onnessa". Tätäkään ei varmaan tajua ennenkuin kokee..

Lue lisää

Eron todellisia syitä on monia eikä niistä useinkaan hiiskuta edes lähipiirille. Ehkä sellaiselle luottamukselliselle läheiselle, jonka arvelee kykenevän ottamaan asian vastaan ilman sen kummempia kannanottoja, arvioita ja arviointeja. Draamaa rakastavat ihmiset ovat tietysti erikseen, mutta minä puhun normaaleista ihmisistä.

"Ilman salarakkaita näyttää pitkät suhteet kestävän hyvin."

Tämä nauratti. Kuten eron syistä harvoin hiiskutaan edes lähipiirille, niin vielä sitäkin vähemmän kerrotaan salarakkaista. Parisuhde voi kestää hyvinkin pitkään ja kestää aina vaan, vaikka toisella tai peräti molemmilla on salarakkaita. Enkä puhu nyt ns. avoimista liitoista. Monien hämmästykseksi vakiparisuhde on tismalleen juuri sellainen millainen se on, riippumatta salarakkaista, syrjähypyistä sun muista, tietääkö puoliso niistä, tai onko niitä ollenkaan.

" Yleensä ihmiset voivat paremmin siinä ensimmäisessä pitkässä suhteessaan kuin "uudessa onnessa".

Ei voi tosiaan yleistään! Riippuu myös aikatavalla siitä millaisista ihmisistä on kyse, mikä historia. Itselläni on ollut pidempi parisuhde ja pitkä liitto ( nykyinen suhde). Exexän kanssa pidän yhteyksiä vieläkin. Molemman kerran olen eronnut siltä pohjalta, etten voi jatkaa suhdetta. Erottuani ei ole edes teoriassa mitään syytä jäädä miettimään, että vanhassa suhteessa voi paremmin. Tosiasioiden sulkemista silmiltä se olisi. Liiton pituus ei myöskään kerro sen sisällöstä yhtään mitään. Sitä kuitenkin ihmettelen, miksi niin monet ihannoivat pitkiä suhteita, eivät hyviä suhteita?! En koe eroakaan sillä tavalla negatiivisesti, että harmittelisin koko suhdetta.

Kyllä mä ymmärrän miksi ihmiset ihannoi pitkiä suhteita. Niissä monesti on sellainen, kiintymys, turva, sitoutuminen mitä lyhyissä suhteissa ei edes voi saavuttaa eli kyllä lyhyestä suhteesta on paljon helpompi lähtee ihan vaan hetken mielijohteesta. Lisäksi pitkä suhde kyllä kertoo ihmisen pitkäjänteisyydesttä ja kyvystä yrittää ratkoa ongelmia. Eli vaikka puolustuspuheen avioerolle pidin niin ite arvostan pitkiä suhteita siksi lähteminen toimimattomasta suhteesta on vaikeaa, mutta toisen toimintaa ei voi muuttaa.

Vanhempien ongelmat heijastuvat väistämättä lapsiin, aina.

Puhuit liian suurista unelmista, mutta kertomasi alkoholinhuuruisen tarinan äitien baari-illoista yhden yön pokineen kuulostaa surkealta ja epätoivoiselta ihmiselolta. Vanhempien erilaiset riippuvuudet, pelot, omat traumat johtuvat aivan muusta kuin suurista unelmista. Eikä ne tosiaan ole hoidettavissa kuntoon toteamalla yksioikoisesti "kasvakaa järkeviksi aikuisiksi".

Vielä tällä hetkellä lasten isillä on suurempia ongelmia alkoholin kanssa kuin äideillä. Sen lapset kokevat vähintään jokatoinen vkl kun ovat isällään. Vanhemman juoppous ei kuitenkaan yksin tuhoa lasten mielenterveyttä ja aiheuta automaattisesti suuria traumoja. Paljon riippuu siitä mitä riippuvuuden takana on, miten kohtelee lapsiaan ja millainen käytös on heitä ja muitakin ihmisiä kohtaan. Hyvin usein pahimmillakin juopoilla on ajatus, ettei lapsen aikana juoda. Monet jopa noudattavat sitä. pääosin ainakin.

kggh kirjoitti:

Vanhempien ongelmat heijastuvat väistämättä lapsiin, aina.

Puhuit liian suurista unelmista, mutta kertomasi alkoholinhuuruisen tarinan äitien baari-illoista yhden yön pokineen kuulostaa surkealta ja epätoivoiselta ihmiselolta. Vanhempien erilaiset riippuvuudet, pelot, omat traumat johtuvat aivan muusta kuin suurista unelmista. Eikä ne tosiaan ole hoidettavissa kuntoon toteamalla yksioikoisesti "kasvakaa järkeviksi aikuisiksi".

Vielä tällä hetkellä lasten isillä on suurempia ongelmia alkoholin kanssa kuin äideillä. Sen lapset kokevat vähintään jokatoinen vkl kun ovat isällään. Vanhemman juoppous ei kuitenkaan yksin tuhoa lasten mielenterveyttä ja aiheuta automaattisesti suuria traumoja. Paljon riippuu siitä mitä riippuvuuden takana on, miten kohtelee lapsiaan ja millainen käytös on heitä ja muitakin ihmisiä kohtaan. Hyvin usein pahimmillakin juopoilla on ajatus, ettei lapsen aikana juoda. Monet jopa noudattavat sitä. pääosin ainakin.

Lue lisää

Vanhempien ongelmat heijastuvat väistämättä lapsiin, aina.

Puhuit liian suurista unelmista, mutta kertomasi alkoholinhuuruisen tarinan äitien baari-illoista yhden yön pokineen kuulostaa surkealta ja epätoivoiselta ihmiselolta. Vanhempien erilaiset riippuvuudet, pelot, omat traumat johtuvat aivan muusta kuin suurista unelmista. Eikä ne tosiaan ole hoidettavissa kuntoon toteamalla yksioikoisesti "kasvakaa järkeviksi aikuisiksi".

ON HELPPOA KERTOA MITEN EI SAA TEHDÄ, MUTTA KOKEILE KERTOA MITEN KANNATTAISI TEHDÄ, SIIS MITEN ASIAA VOITAISIIN KORJATA.

Vielä tällä hetkellä lasten isillä on suurempia ongelmia alkoholin kanssa kuin äideillä. USKALLAN VÄITTÄÄ ETTÄ TILANNE ON MELKO TASAN TÄLLÄHETKELLÄ Sen lapset kokevat vähintään jokatoinen vkl kun ovat isällään. ON VAARALLISTA YLEISTÄÄ ONGELMAN KOSKEVAN KAIKKIA ISIÄ Vanhemman juoppous ei kuitenkaan yksin tuhoa lasten mielenterveyttä ja aiheuta automaattisesti suuria traumoja. Paljon riippuu siitä mitä riippuvuuden takana on, miten kohtelee lapsiaan ja millainen käytös on heitä ja muitakin ihmisiä kohtaan. Hyvin usein pahimmillakin juopoilla on ajatus, ettei lapsen aikana juoda. Monet jopa noudattavat sitä. pääosin ainakin.
KIRJOITIT ILMEISESTI ALKOHOLI ONGELMAISESTA PERHEESTÄ, ET NORMAALISTA PERHEESTÄ

y15 kirjoitti:

Vanhempien ongelmat heijastuvat väistämättä lapsiin, aina.

Puhuit liian suurista unelmista, mutta kertomasi alkoholinhuuruisen tarinan äitien baari-illoista yhden yön pokineen kuulostaa surkealta ja epätoivoiselta ihmiselolta. Vanhempien erilaiset riippuvuudet, pelot, omat traumat johtuvat aivan muusta kuin suurista unelmista. Eikä ne tosiaan ole hoidettavissa kuntoon toteamalla yksioikoisesti "kasvakaa järkeviksi aikuisiksi".

ON HELPPOA KERTOA MITEN EI SAA TEHDÄ, MUTTA KOKEILE KERTOA MITEN KANNATTAISI TEHDÄ, SIIS MITEN ASIAA VOITAISIIN KORJATA.

Vielä tällä hetkellä lasten isillä on suurempia ongelmia alkoholin kanssa kuin äideillä. USKALLAN VÄITTÄÄ ETTÄ TILANNE ON MELKO TASAN TÄLLÄHETKELLÄ Sen lapset kokevat vähintään jokatoinen vkl kun ovat isällään. ON VAARALLISTA YLEISTÄÄ ONGELMAN KOSKEVAN KAIKKIA ISIÄ Vanhemman juoppous ei kuitenkaan yksin tuhoa lasten mielenterveyttä ja aiheuta automaattisesti suuria traumoja. Paljon riippuu siitä mitä riippuvuuden takana on, miten kohtelee lapsiaan ja millainen käytös on heitä ja muitakin ihmisiä kohtaan. Hyvin usein pahimmillakin juopoilla on ajatus, ettei lapsen aikana juoda. Monet jopa noudattavat sitä. pääosin ainakin.
KIRJOITIT ILMEISESTI ALKOHOLI ONGELMAISESTA PERHEESTÄ, ET NORMAALISTA PERHEESTÄ

Lue lisää

Voi y15. Valitettavasti alkoholi- ja muut päihderiippuvuudet ovat lapsiperheissä erittäin tavallisia, siis "normaaleja". Usein ne kuten muutkin riippuvuudet vain pystytään pitämään salassa muilta. Myös läheisiltä, saati ei-niin-läheisiltä.

Tuossa edellä sanottiin selkeästi:
"Vanhempien ongelmat heijastuvat väistämättä lapsiin, aina."
ja näin se juuri on, oli ongelma mikä tahansa. Myös kaikenlaiset ongelmat ovat normaaleja parisuhteissa. Harvalla on kaikkia kuitenkaan ;). Mutta etenkin riippuvuuksista johtuvia ongelmia on todella hankala korjata. Ne ovat kapulana suhteen välissä, loitontavat paria toisistaan, hiljalleen, jopa aluksi huomaamatta. Samalla lapsistaan. Kukaan vanhempi joka keskittyy pohtimaan suhteensa tilaa, ja tekemään korjausliikkeitä ei kykene keskittymään lapsiinsa täysipainoisesti, se on selvää. Riippuvuus on kuin suhteen "kolmas pyörä" joka on aina paikalla ja saa aina suurimman huomion, vähintään tunteiden ja ajatusten kautta. Usein myös käytännön seikoissa.

"USKALLAN VÄITTÄÄ ETTÄ TILANNE ON MELKO TASAN TÄLLÄHETKELLÄ Sen lapset kokevat vähintään jokatoinen vkl kun ovat isällään."

Kaikki lapset eivät ole isällään vähintään joka toinen viikonloppu. Ei tosiaankaan. On hyvin paljon lapsia, jotka tapaavat isäänsä satunnaisesti tai ei ollenkaan. Erittäin paljon on äitejä, jotka ovat yksin vastuussa lapsistaan aina 24/7. Jos tai kun äiti saa ehkä muutaman kerran vuodessa lapset toisaalle hoitoon, heitä ei huvita käyttää latautumisaikaansa baareissa notkumiseen. Ja jos vaikka käyttävätkin, niin entä sitten? Pelkästään se, että joskus käy baarissa ei tee kenestäkään alkoholistia.

Edellä kirjoitettiin myös"Vanhemman juoppous ei kuitenkaan yksin tuhoa lasten mielenterveyttä ja aiheuta automaattisesti suuria traumoja. "

Tämä on erittäin hyvä pointti. Korostan vielä sitä, että kaikki lapset ovat erilaisia, kuten me aikuisetkin, persoonaltaan, geeneiltään. Monet lapset ovat erityisen herkkiä kaikelle ja imuroivat etenkin negatiivisina kokemiaan asioita itseensä, toiset eivät niinkään. Vaikka vanhempi olisi alkoholisti tai suurkuluttaja, niin hänen luomansa suhde lapseen ratkaisee kuitenkin vanhempi/lapsi -suhteen laadun.

Ikävä kyllä me emme täällä kykene korjaamaan toisten ihmisten pari- ym. suhteita ja parantamaan riippuvuuksista kärsiviä vanhempia. Jokaisen on toimittava ihan itse siten miten parhaaksi näkee, tuntee ja kokee. Hyvin usein kyllä on liian myöhäistä toimia enää mitenkään muuten kuin eroamalla. Johtuu siitä, että ihminen valehtelee usein miten itselleen pahiten tai pikemminkin "parhaiten". Niin inhimillistä yrittää vain sopeutua ja kestää "ei tässä mitään, kaikki ok". Aina siihen saakka kunnes herää todellisuuteen.

delilah1 kirjoitti:

Voi y15. Valitettavasti alkoholi- ja muut päihderiippuvuudet ovat lapsiperheissä erittäin tavallisia, siis "normaaleja". Usein ne kuten muutkin riippuvuudet vain pystytään pitämään salassa muilta. Myös läheisiltä, saati ei-niin-läheisiltä.

Tuossa edellä sanottiin selkeästi:
"Vanhempien ongelmat heijastuvat väistämättä lapsiin, aina."
ja näin se juuri on, oli ongelma mikä tahansa. Myös kaikenlaiset ongelmat ovat normaaleja parisuhteissa. Harvalla on kaikkia kuitenkaan ;). Mutta etenkin riippuvuuksista johtuvia ongelmia on todella hankala korjata. Ne ovat kapulana suhteen välissä, loitontavat paria toisistaan, hiljalleen, jopa aluksi huomaamatta. Samalla lapsistaan. Kukaan vanhempi joka keskittyy pohtimaan suhteensa tilaa, ja tekemään korjausliikkeitä ei kykene keskittymään lapsiinsa täysipainoisesti, se on selvää. Riippuvuus on kuin suhteen "kolmas pyörä" joka on aina paikalla ja saa aina suurimman huomion, vähintään tunteiden ja ajatusten kautta. Usein myös käytännön seikoissa.

"USKALLAN VÄITTÄÄ ETTÄ TILANNE ON MELKO TASAN TÄLLÄHETKELLÄ Sen lapset kokevat vähintään jokatoinen vkl kun ovat isällään."

Kaikki lapset eivät ole isällään vähintään joka toinen viikonloppu. Ei tosiaankaan. On hyvin paljon lapsia, jotka tapaavat isäänsä satunnaisesti tai ei ollenkaan. Erittäin paljon on äitejä, jotka ovat yksin vastuussa lapsistaan aina 24/7. Jos tai kun äiti saa ehkä muutaman kerran vuodessa lapset toisaalle hoitoon, heitä ei huvita käyttää latautumisaikaansa baareissa notkumiseen. Ja jos vaikka käyttävätkin, niin entä sitten? Pelkästään se, että joskus käy baarissa ei tee kenestäkään alkoholistia.

Edellä kirjoitettiin myös"Vanhemman juoppous ei kuitenkaan yksin tuhoa lasten mielenterveyttä ja aiheuta automaattisesti suuria traumoja. "

Tämä on erittäin hyvä pointti. Korostan vielä sitä, että kaikki lapset ovat erilaisia, kuten me aikuisetkin, persoonaltaan, geeneiltään. Monet lapset ovat erityisen herkkiä kaikelle ja imuroivat etenkin negatiivisina kokemiaan asioita itseensä, toiset eivät niinkään. Vaikka vanhempi olisi alkoholisti tai suurkuluttaja, niin hänen luomansa suhde lapseen ratkaisee kuitenkin vanhempi/lapsi -suhteen laadun.

Ikävä kyllä me emme täällä kykene korjaamaan toisten ihmisten pari- ym. suhteita ja parantamaan riippuvuuksista kärsiviä vanhempia. Jokaisen on toimittava ihan itse siten miten parhaaksi näkee, tuntee ja kokee. Hyvin usein kyllä on liian myöhäistä toimia enää mitenkään muuten kuin eroamalla. Johtuu siitä, että ihminen valehtelee usein miten itselleen pahiten tai pikemminkin "parhaiten". Niin inhimillistä yrittää vain sopeutua ja kestää "ei tässä mitään, kaikki ok". Aina siihen saakka kunnes herää todellisuuteen.

Lue lisää

Voi y15. Valitettavasti alkoholi- ja muut päihderiippuvuudet ovat lapsiperheissä erittäin tavallisia, siis "normaaleja". TUO EI PIDÄ PAIKKAANSA, KUN OTETAAN HUOMIOON KAIKKI LAPSIPERHEET Usein ne kuten muutkin riippuvuudet vain pystytään pitämään salassa muilta. Myös läheisiltä, saati ei-niin-läheisiltä. MINUN YSTÄVÄ TAI TUTTAVAPIIRISSÄ EI OLE YHTÄÄN PÄIHDERIIPPUVAISTA, TUNNISTAN KYLLÄ ONGELMAN MUTTA SEN YLEISYYDESTÄ OLEN ERIMIELTÄ.

Tuossa edellä sanottiin selkeästi:
"Vanhempien ongelmat heijastuvat väistämättä lapsiin, aina."
ja näin se juuri on, oli ongelma mikä tahansa. Myös kaikenlaiset ongelmat ovat normaaleja parisuhteissa. Harvalla on kaikkia kuitenkaan ;). Mutta etenkin riippuvuuksista johtuvia ongelmia on todella hankala korjata. Ne ovat kapulana suhteen välissä, loitontavat paria toisistaan, hiljalleen, jopa aluksi huomaamatta. Samalla lapsistaan. Kukaan vanhempi joka keskittyy pohtimaan suhteensa tilaa, ja tekemään korjausliikkeitä ei kykene keskittymään lapsiinsa täysipainoisesti, se on selvää. Riippuvuus on kuin suhteen "kolmas pyörä" joka on aina paikalla ja saa aina suurimman huomion, vähintään tunteiden ja ajatusten kautta. Usein myös käytännön seikoissa. KYSYMYS EI OLE NORMAALISTA PERHEESTÄ, VAAN ONGELMA PERHEESTÄ, JOS TILANNE ON KIRJOITUKSESI KALTAINEN

"USKALLAN VÄITTÄÄ ETTÄ TILANNE ON MELKO TASAN TÄLLÄHETKELLÄ Sen lapset kokevat vähintään jokatoinen vkl kun ovat isällään."

Kaikki lapset eivät ole isällään vähintään joka toinen viikonloppu. Ei tosiaankaan. On hyvin paljon lapsia, jotka tapaavat isäänsä satunnaisesti tai ei ollenkaan. ON MYÖS PALJON LAPSIA JOTKA EIVÄT SAA TAVATA ISÄÄ LAINKAAN TAI ERITTÄIN VÄHÄN, KOSKA ÄITI HALUAA TOIMIA NÄIN Erittäin paljon on äitejä, jotka ovat yksin vastuussa lapsistaan aina 24/7. Jos tai kun äiti saa ehkä muutaman kerran vuodessa lapset toisaalle hoitoon, heitä ei huvita käyttää latautumisaikaansa baareissa notkumiseen. Ja jos vaikka käyttävätkin, niin entä sitten? Pelkästään se, että joskus käy baarissa ei tee kenestäkään alkoholistia. MINKÄ VUOKSI SINUN PITÄÄ SELITELLÄ JUOMISTASI ?

Edellä kirjoitettiin myös"Vanhemman juoppous ei kuitenkaan yksin tuhoa lasten mielenterveyttä ja aiheuta automaattisesti suuria traumoja. "

Tämä on erittäin hyvä pointti. Korostan vielä sitä, että kaikki lapset ovat erilaisia, kuten me aikuisetkin, persoonaltaan, geeneiltään. Monet lapset ovat erityisen herkkiä kaikelle ja imuroivat etenkin negatiivisina kokemiaan asioita itseensä, toiset eivät niinkään. Vaikka vanhempi olisi alkoholisti tai suurkuluttaja, niin hänen luomansa suhde lapseen ratkaisee kuitenkin vanhempi/lapsi -suhteen laadun.

Ikävä kyllä me emme täällä kykene korjaamaan toisten ihmisten pari- ym. suhteita ja parantamaan riippuvuuksista kärsiviä vanhempia. ON KYETTÄVÄ EROTTAMAAN MIKÄ ON NORMAALIA JA MIKÄ EPÄNORMAALIA. KUN PERHEESSÄ ON TODELLISIA ONGELMIA (MIELENTERVEYS, RIIPPUVUUS TAI RIKOLLISUUTTA) ON KYETTÄVÄ TUNNISTAMAAN NÄMÄ JA HAETTAVA APUA. ON TURHA JULISTAA ETTÄ NÄMÄ NORMAALEJA PARISUHDE ASIOITA Jokaisen on toimittava ihan itse siten miten parhaaksi näkee, tuntee ja kokee. Hyvin usein kyllä on liian myöhäistä toimia enää mitenkään muuten kuin eroamalla. Johtuu siitä, että ihminen valehtelee usein miten itselleen pahiten tai pikemminkin "parhaiten". Niin inhimillistä yrittää vain sopeutua ja kestää "ei tässä mitään, kaikki ok". Aina siihen saakka kunnes herää todellisuuteen. KYSYMYS ON OMAN HYVINVOINNIN VAALIMISESTA JOS EI SIIHEN KYKENE OLLAAN MELKO HUKASSA JA SIIHEN EI AUTA KUIN PEILI.

y15 kirjoitti:

Voi y15. Valitettavasti alkoholi- ja muut päihderiippuvuudet ovat lapsiperheissä erittäin tavallisia, siis "normaaleja". TUO EI PIDÄ PAIKKAANSA, KUN OTETAAN HUOMIOON KAIKKI LAPSIPERHEET Usein ne kuten muutkin riippuvuudet vain pystytään pitämään salassa muilta. Myös läheisiltä, saati ei-niin-läheisiltä. MINUN YSTÄVÄ TAI TUTTAVAPIIRISSÄ EI OLE YHTÄÄN PÄIHDERIIPPUVAISTA, TUNNISTAN KYLLÄ ONGELMAN MUTTA SEN YLEISYYDESTÄ OLEN ERIMIELTÄ.

Tuossa edellä sanottiin selkeästi:
"Vanhempien ongelmat heijastuvat väistämättä lapsiin, aina."
ja näin se juuri on, oli ongelma mikä tahansa. Myös kaikenlaiset ongelmat ovat normaaleja parisuhteissa. Harvalla on kaikkia kuitenkaan ;). Mutta etenkin riippuvuuksista johtuvia ongelmia on todella hankala korjata. Ne ovat kapulana suhteen välissä, loitontavat paria toisistaan, hiljalleen, jopa aluksi huomaamatta. Samalla lapsistaan. Kukaan vanhempi joka keskittyy pohtimaan suhteensa tilaa, ja tekemään korjausliikkeitä ei kykene keskittymään lapsiinsa täysipainoisesti, se on selvää. Riippuvuus on kuin suhteen "kolmas pyörä" joka on aina paikalla ja saa aina suurimman huomion, vähintään tunteiden ja ajatusten kautta. Usein myös käytännön seikoissa. KYSYMYS EI OLE NORMAALISTA PERHEESTÄ, VAAN ONGELMA PERHEESTÄ, JOS TILANNE ON KIRJOITUKSESI KALTAINEN

"USKALLAN VÄITTÄÄ ETTÄ TILANNE ON MELKO TASAN TÄLLÄHETKELLÄ Sen lapset kokevat vähintään jokatoinen vkl kun ovat isällään."

Kaikki lapset eivät ole isällään vähintään joka toinen viikonloppu. Ei tosiaankaan. On hyvin paljon lapsia, jotka tapaavat isäänsä satunnaisesti tai ei ollenkaan. ON MYÖS PALJON LAPSIA JOTKA EIVÄT SAA TAVATA ISÄÄ LAINKAAN TAI ERITTÄIN VÄHÄN, KOSKA ÄITI HALUAA TOIMIA NÄIN Erittäin paljon on äitejä, jotka ovat yksin vastuussa lapsistaan aina 24/7. Jos tai kun äiti saa ehkä muutaman kerran vuodessa lapset toisaalle hoitoon, heitä ei huvita käyttää latautumisaikaansa baareissa notkumiseen. Ja jos vaikka käyttävätkin, niin entä sitten? Pelkästään se, että joskus käy baarissa ei tee kenestäkään alkoholistia. MINKÄ VUOKSI SINUN PITÄÄ SELITELLÄ JUOMISTASI ?

Edellä kirjoitettiin myös"Vanhemman juoppous ei kuitenkaan yksin tuhoa lasten mielenterveyttä ja aiheuta automaattisesti suuria traumoja. "

Tämä on erittäin hyvä pointti. Korostan vielä sitä, että kaikki lapset ovat erilaisia, kuten me aikuisetkin, persoonaltaan, geeneiltään. Monet lapset ovat erityisen herkkiä kaikelle ja imuroivat etenkin negatiivisina kokemiaan asioita itseensä, toiset eivät niinkään. Vaikka vanhempi olisi alkoholisti tai suurkuluttaja, niin hänen luomansa suhde lapseen ratkaisee kuitenkin vanhempi/lapsi -suhteen laadun.

Ikävä kyllä me emme täällä kykene korjaamaan toisten ihmisten pari- ym. suhteita ja parantamaan riippuvuuksista kärsiviä vanhempia. ON KYETTÄVÄ EROTTAMAAN MIKÄ ON NORMAALIA JA MIKÄ EPÄNORMAALIA. KUN PERHEESSÄ ON TODELLISIA ONGELMIA (MIELENTERVEYS, RIIPPUVUUS TAI RIKOLLISUUTTA) ON KYETTÄVÄ TUNNISTAMAAN NÄMÄ JA HAETTAVA APUA. ON TURHA JULISTAA ETTÄ NÄMÄ NORMAALEJA PARISUHDE ASIOITA Jokaisen on toimittava ihan itse siten miten parhaaksi näkee, tuntee ja kokee. Hyvin usein kyllä on liian myöhäistä toimia enää mitenkään muuten kuin eroamalla. Johtuu siitä, että ihminen valehtelee usein miten itselleen pahiten tai pikemminkin "parhaiten". Niin inhimillistä yrittää vain sopeutua ja kestää "ei tässä mitään, kaikki ok". Aina siihen saakka kunnes herää todellisuuteen. KYSYMYS ON OMAN HYVINVOINNIN VAALIMISESTA JOS EI SIIHEN KYKENE OLLAAN MELKO HUKASSA JA SIIHEN EI AUTA KUIN PEILI.

Lue lisää

Katsoin peiliin ja kauhistuin, tukka kuiva ja kulunut , naama veltto ja ryppyinen, ei kun luuri käteen ja tilasin ajat kampaajalle , kosmetologille , hierojalle ja kuntosalikorttikin tuli hankittua , nyt alko oman hyvinvoinnin korjaaminen.
Baarissakin käyn, ja tanssiravintolassa, mutta omalla autolla, minä en käytä alkoholia.

y15 kirjoitti:

Voi y15. Valitettavasti alkoholi- ja muut päihderiippuvuudet ovat lapsiperheissä erittäin tavallisia, siis "normaaleja". TUO EI PIDÄ PAIKKAANSA, KUN OTETAAN HUOMIOON KAIKKI LAPSIPERHEET Usein ne kuten muutkin riippuvuudet vain pystytään pitämään salassa muilta. Myös läheisiltä, saati ei-niin-läheisiltä. MINUN YSTÄVÄ TAI TUTTAVAPIIRISSÄ EI OLE YHTÄÄN PÄIHDERIIPPUVAISTA, TUNNISTAN KYLLÄ ONGELMAN MUTTA SEN YLEISYYDESTÄ OLEN ERIMIELTÄ.

Tuossa edellä sanottiin selkeästi:
"Vanhempien ongelmat heijastuvat väistämättä lapsiin, aina."
ja näin se juuri on, oli ongelma mikä tahansa. Myös kaikenlaiset ongelmat ovat normaaleja parisuhteissa. Harvalla on kaikkia kuitenkaan ;). Mutta etenkin riippuvuuksista johtuvia ongelmia on todella hankala korjata. Ne ovat kapulana suhteen välissä, loitontavat paria toisistaan, hiljalleen, jopa aluksi huomaamatta. Samalla lapsistaan. Kukaan vanhempi joka keskittyy pohtimaan suhteensa tilaa, ja tekemään korjausliikkeitä ei kykene keskittymään lapsiinsa täysipainoisesti, se on selvää. Riippuvuus on kuin suhteen "kolmas pyörä" joka on aina paikalla ja saa aina suurimman huomion, vähintään tunteiden ja ajatusten kautta. Usein myös käytännön seikoissa. KYSYMYS EI OLE NORMAALISTA PERHEESTÄ, VAAN ONGELMA PERHEESTÄ, JOS TILANNE ON KIRJOITUKSESI KALTAINEN

"USKALLAN VÄITTÄÄ ETTÄ TILANNE ON MELKO TASAN TÄLLÄHETKELLÄ Sen lapset kokevat vähintään jokatoinen vkl kun ovat isällään."

Kaikki lapset eivät ole isällään vähintään joka toinen viikonloppu. Ei tosiaankaan. On hyvin paljon lapsia, jotka tapaavat isäänsä satunnaisesti tai ei ollenkaan. ON MYÖS PALJON LAPSIA JOTKA EIVÄT SAA TAVATA ISÄÄ LAINKAAN TAI ERITTÄIN VÄHÄN, KOSKA ÄITI HALUAA TOIMIA NÄIN Erittäin paljon on äitejä, jotka ovat yksin vastuussa lapsistaan aina 24/7. Jos tai kun äiti saa ehkä muutaman kerran vuodessa lapset toisaalle hoitoon, heitä ei huvita käyttää latautumisaikaansa baareissa notkumiseen. Ja jos vaikka käyttävätkin, niin entä sitten? Pelkästään se, että joskus käy baarissa ei tee kenestäkään alkoholistia. MINKÄ VUOKSI SINUN PITÄÄ SELITELLÄ JUOMISTASI ?

Edellä kirjoitettiin myös"Vanhemman juoppous ei kuitenkaan yksin tuhoa lasten mielenterveyttä ja aiheuta automaattisesti suuria traumoja. "

Tämä on erittäin hyvä pointti. Korostan vielä sitä, että kaikki lapset ovat erilaisia, kuten me aikuisetkin, persoonaltaan, geeneiltään. Monet lapset ovat erityisen herkkiä kaikelle ja imuroivat etenkin negatiivisina kokemiaan asioita itseensä, toiset eivät niinkään. Vaikka vanhempi olisi alkoholisti tai suurkuluttaja, niin hänen luomansa suhde lapseen ratkaisee kuitenkin vanhempi/lapsi -suhteen laadun.

Ikävä kyllä me emme täällä kykene korjaamaan toisten ihmisten pari- ym. suhteita ja parantamaan riippuvuuksista kärsiviä vanhempia. ON KYETTÄVÄ EROTTAMAAN MIKÄ ON NORMAALIA JA MIKÄ EPÄNORMAALIA. KUN PERHEESSÄ ON TODELLISIA ONGELMIA (MIELENTERVEYS, RIIPPUVUUS TAI RIKOLLISUUTTA) ON KYETTÄVÄ TUNNISTAMAAN NÄMÄ JA HAETTAVA APUA. ON TURHA JULISTAA ETTÄ NÄMÄ NORMAALEJA PARISUHDE ASIOITA Jokaisen on toimittava ihan itse siten miten parhaaksi näkee, tuntee ja kokee. Hyvin usein kyllä on liian myöhäistä toimia enää mitenkään muuten kuin eroamalla. Johtuu siitä, että ihminen valehtelee usein miten itselleen pahiten tai pikemminkin "parhaiten". Niin inhimillistä yrittää vain sopeutua ja kestää "ei tässä mitään, kaikki ok". Aina siihen saakka kunnes herää todellisuuteen. KYSYMYS ON OMAN HYVINVOINNIN VAALIMISESTA JOS EI SIIHEN KYKENE OLLAAN MELKO HUKASSA JA SIIHEN EI AUTA KUIN PEILI.

Lue lisää

"Valitettavasti alkoholi- ja muut päihderiippuvuudet ovat lapsiperheissä erittäin tavallisia, siis "normaaleja". TUO EI PIDÄ PAIKKAANSA, KUN OTETAAN HUOMIOON KAIKKI LAPSIPERHEET

Miksi yrität ummistaa silmäsi todellisuudelta? Lapsiperheissä alko-ongelmat (puhutaan kauniimmin "riskikäytöstä") ovat todella yleisiä. Arviolta 33,33% perheissä vähintään toinen vanhempi juo liikaa. Tämäkin on vanha arvio. Kukaan ei nykyisin edes uskalla tutkia asiaa. Asia on tabu. Varmasti suurimpia Suomessa, insestin ja pedofilian lisäksi.

"ON TURHA JULISTAA ETTÄ NÄMÄ NORMAALEJA PARISUHDE ASIOITA "
Emme julista noita normaaliksi parisuhdeasioiksi, vain yleiseksi parisuhteen ongelmiksi. Kaikki riippuvuudet lasketaan niihin.

Sinulla on epätoivoinen tyyli lokeroida ihmisten ongelmia normaaliksi/epänormaaliksi haluamallasi tavalla. Sellainen ei käy laatuun. Et voi tietää tosiasioita, et myöskään lasten (et aikuistenkaan) omaa kokemusta perheissään. Kirjoituksistasi olen myös päätellyt, ettet paljon perusta tunteista, vaan yrität vältellä ja mitätöidä niitä (välttelet omia, mitätöit muiden, sehän siitä usein seuraa). On käytännön kannalta aivan sama, onko esim yksittäisten perheiden aikuisten alkoholin kulutus sinun mielestä normaalia vai ei. Vain sillä on merkitystä mitä kunkin perheen sisällä tapahtuu, mitä lapsi perheessään kokee ja tuntee. Tosiasia on se, että vain lapset tietää. Heidät saadaan usein miten hiljennettyä. Lasten ainoa toivo on muut läheiset (ei ole kaikilla).

KUN PERHEESSÄ ON TODELLISIA ONGELMIA (MIELENTERVEYS, RIIPPUVUUS TAI RIKOLLISUUTTA) ON KYETTÄVÄ TUNNISTAMAAN NÄMÄ JA HAETTAVA APUA.

Niinikään hakoteillä olet tämän suhteen, sinisilmäinen suorastaan. Riippuvuusongelma on KOUKKU. Ko. riippuvuus esim. alkoholi vaikuttaa mielihyväsysteemiä aktivoiden. Aina pitäisi juoda enemmän tai useammin, että saisi kokea mielihyvää. Pelkästään ongelman TUNNISTAMISEEN saattaa kulua vuosia. Salailu, selittely, ne ovat arkea. Ja koukussa olevalle erittäin tyypillistä on ettei hän halua hakea apua. Tuskinpa itsekään haluaisit hakea apua, koska se tarkoittaisi, ettet enää koskaan kokisi mielihyvää koukuttavasta asiasta. Se tarkoittaa luopumista. Myös monista muista mielen kokoista.

Uusissa elämäntaito- ja parisuhdeoppaissa (yms) on muuten nykyisin hyvin kerrottu miten erilaisissa ongelmatilanteissa voisi menetellä ja toimia. Heti perään on laitettu lisäys "älä tee näin, jos puolisollasi on jokin riippuvuus, suhteessanne on väkivaltaa." "ohje ei koske suhteita joissa päihde- tai muu riippuvuus". Myös sen vuoksi tuo apua hakemisen ohjeesi on näihin perheen yleisiin vaikeisiin ongelmiin ongelmallista, sinisilmäinen vaatimus. Johtuu juuri siitä, ettei kukaan halua luopua riippuvuudestaan, ei edes tunnistaa ongelmaansa. Puoliso sen sijaan tunnistaa toisen ongelman paljonkin aiemmin kuin ongelmainen itse. Mutta puoliso ei voi pakottaa toista tunnistamaan sitä, eikä edes hakemaan apua. Ihminen, jolla on riippuvuusongelma, häntä ei voida auttaa, ei hoitaa mitenkään ennenkuin ihminen itse haluaa auttaa itseään, ja hoitaa itseään.

nupa kirjoitti:

"Valitettavasti alkoholi- ja muut päihderiippuvuudet ovat lapsiperheissä erittäin tavallisia, siis "normaaleja". TUO EI PIDÄ PAIKKAANSA, KUN OTETAAN HUOMIOON KAIKKI LAPSIPERHEET

Miksi yrität ummistaa silmäsi todellisuudelta? Lapsiperheissä alko-ongelmat (puhutaan kauniimmin "riskikäytöstä") ovat todella yleisiä. Arviolta 33,33% perheissä vähintään toinen vanhempi juo liikaa. Tämäkin on vanha arvio. Kukaan ei nykyisin edes uskalla tutkia asiaa. Asia on tabu. Varmasti suurimpia Suomessa, insestin ja pedofilian lisäksi.

"ON TURHA JULISTAA ETTÄ NÄMÄ NORMAALEJA PARISUHDE ASIOITA "
Emme julista noita normaaliksi parisuhdeasioiksi, vain yleiseksi parisuhteen ongelmiksi. Kaikki riippuvuudet lasketaan niihin.

Sinulla on epätoivoinen tyyli lokeroida ihmisten ongelmia normaaliksi/epänormaaliksi haluamallasi tavalla. Sellainen ei käy laatuun. Et voi tietää tosiasioita, et myöskään lasten (et aikuistenkaan) omaa kokemusta perheissään. Kirjoituksistasi olen myös päätellyt, ettet paljon perusta tunteista, vaan yrität vältellä ja mitätöidä niitä (välttelet omia, mitätöit muiden, sehän siitä usein seuraa). On käytännön kannalta aivan sama, onko esim yksittäisten perheiden aikuisten alkoholin kulutus sinun mielestä normaalia vai ei. Vain sillä on merkitystä mitä kunkin perheen sisällä tapahtuu, mitä lapsi perheessään kokee ja tuntee. Tosiasia on se, että vain lapset tietää. Heidät saadaan usein miten hiljennettyä. Lasten ainoa toivo on muut läheiset (ei ole kaikilla).

KUN PERHEESSÄ ON TODELLISIA ONGELMIA (MIELENTERVEYS, RIIPPUVUUS TAI RIKOLLISUUTTA) ON KYETTÄVÄ TUNNISTAMAAN NÄMÄ JA HAETTAVA APUA.

Niinikään hakoteillä olet tämän suhteen, sinisilmäinen suorastaan. Riippuvuusongelma on KOUKKU. Ko. riippuvuus esim. alkoholi vaikuttaa mielihyväsysteemiä aktivoiden. Aina pitäisi juoda enemmän tai useammin, että saisi kokea mielihyvää. Pelkästään ongelman TUNNISTAMISEEN saattaa kulua vuosia. Salailu, selittely, ne ovat arkea. Ja koukussa olevalle erittäin tyypillistä on ettei hän halua hakea apua. Tuskinpa itsekään haluaisit hakea apua, koska se tarkoittaisi, ettet enää koskaan kokisi mielihyvää koukuttavasta asiasta. Se tarkoittaa luopumista. Myös monista muista mielen kokoista.

Uusissa elämäntaito- ja parisuhdeoppaissa (yms) on muuten nykyisin hyvin kerrottu miten erilaisissa ongelmatilanteissa voisi menetellä ja toimia. Heti perään on laitettu lisäys "älä tee näin, jos puolisollasi on jokin riippuvuus, suhteessanne on väkivaltaa." "ohje ei koske suhteita joissa päihde- tai muu riippuvuus". Myös sen vuoksi tuo apua hakemisen ohjeesi on näihin perheen yleisiin vaikeisiin ongelmiin ongelmallista, sinisilmäinen vaatimus. Johtuu juuri siitä, ettei kukaan halua luopua riippuvuudestaan, ei edes tunnistaa ongelmaansa. Puoliso sen sijaan tunnistaa toisen ongelman paljonkin aiemmin kuin ongelmainen itse. Mutta puoliso ei voi pakottaa toista tunnistamaan sitä, eikä edes hakemaan apua. Ihminen, jolla on riippuvuusongelma, häntä ei voida auttaa, ei hoitaa mitenkään ennenkuin ihminen itse haluaa auttaa itseään, ja hoitaa itseään.

Lue lisää

Jees. Riippuvuudet ja muut perskohtaiset häiriöt ovat perheiden suurimpia ongelmia. Yhden riippuvuudesta/häiriöstä kärsii koko perhe, ja etenkin MUU perhe. Ei riippuvainen itse. Hän kärsii vain tai eniten jos jää ilman riippuvuusjuttuaan.

"häntä ei voida auttaa, ei hoitaa mitenkään ennenkuin ihminen itse haluaa auttaa itseään, ja hoitaa itseään. "

Se on tismalleen näin. Kumppanin saa usein järkevän ajan sisällä hakemaan apua fyysiseen vaivaan. Mutta auta armias jos on tuo riippuvuus tai pään sisäinen häiriö. Parin riippuvuudet myös tukevat toisiaan. Normaali ihminen ei kauan katsele kumppaninsa alkoholin kanssa läträämistä. Sen sijaan läheisriippuvainen jää roikkumaan itselleen (ja lapsille) haitalliseen suhteeseen. Mitä tästä opimme? Emme mitään. Tai sen ettei riippuvuudet ole nimensä veroisesti kenenkään "hanskassa". Riippuvuudet ohjaavat tuhansien ja tuhansien perheiden elämää, ei vanhemmat. Ne siirtyvät sosiaalisen perinnön kautta myös lapsille. Mahdollisesti ja usein hautaan asti.

Eli entinen naitattava ei enää naitata lapsen/lasten saannin jälkeen koska römpsä on löystynyt? Miehet "ajattelevat" vain alapäällään, tulipa taas todistetuksi. Hyvä tietää ettei onnistuneeseen parisuhteeseen ja perhe-elämään muuta vaadita.

Toivottavasti sinun ajatusmalliin ei kuulu lapset, koska heidän kannalta tilanne on hankala.

y15 kirjoitti:

Toivottavasti sinun ajatusmalliin ei kuulu lapset, koska heidän kannalta tilanne on hankala.

Kuka nyt lapsia tekee tähän liikakansoittuneeseen maailmaan.

y15 kirjoitti:

Toivottavasti sinun ajatusmalliin ei kuulu lapset, koska heidän kannalta tilanne on hankala.

Mikä sinua tuossa edellisessä ajatusmallissa risoi? Liian hyväksyvä suhtautuminen? Pitäisi kiristellä ja kärsiä, uhrautua?

Lasten kannalta vanhempien ero ei ole niin hankala kuin liitto, joka ei toimi. Parisuhde on perheen tärkein suhde. Vanhemmat luovat kodin ilmapiirin keskinäisellä suhteellaan ja heidän luottamukselliset välit tuovat perheeseen hyvinvointia, jota jakavat luonnollisesti myös lapsille. Ilmapiiri, luottamus vanhempien välillä on tärkeintä, muuten ei ole mitään. Etenkin lasten kannalta on vain hyvä, etteivät vanhempansa jatka liitossa hammasta purren. Ero myös auttaa lapsia kohtaamaan tosiasian, että elämässä tapahtuu aina muutoksia. Mikään ei ole niin varmaa kuin muutos. Mm curlingvanhempien lapset eivät osaa aikuisenakaan osallistua omaan elämäänsä, ei huolehtia itsestään, koska eivät kykene toimimaan ja ovat avuttomia muutosten kanssa. Vanhempien tapa ja tyyli toimia ongelmatilanteissa siirtyy lapsille. Kaikkein haitallisinta on, että jäädään siihen ongelmatilanteeseen (toimimattomaan, tasapainottomaan liittoon). Näin lapsista helposti tulee oman elämänsä uhreja. "tilanne huono, ei voi mitään. olen avuttomana tumput suorassa yhä aikuisenakin". He eivät ole oppineet vanhemmiltaan ratkaisemaan ongelmia, koska vanhempansa ovat kykenemättömiä siihen itsekin. Hyvin tyypillisesti monet odottavat aikuisenakin jotain ihmettä, joka tekee heidän elämästä siedettävämpää. He tyytyvät elämään sitkuelämää, pending -elämää (tulossa olevaa). Tai murehtivat menneitä. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt. Juuri sellaisena joksi sen tekee. Omaan elämäänsä voi suurelta osalta vaikuttaa ihan itse.

problemsolved kirjoitti:

Mikä sinua tuossa edellisessä ajatusmallissa risoi? Liian hyväksyvä suhtautuminen? Pitäisi kiristellä ja kärsiä, uhrautua?

Lasten kannalta vanhempien ero ei ole niin hankala kuin liitto, joka ei toimi. Parisuhde on perheen tärkein suhde. Vanhemmat luovat kodin ilmapiirin keskinäisellä suhteellaan ja heidän luottamukselliset välit tuovat perheeseen hyvinvointia, jota jakavat luonnollisesti myös lapsille. Ilmapiiri, luottamus vanhempien välillä on tärkeintä, muuten ei ole mitään. Etenkin lasten kannalta on vain hyvä, etteivät vanhempansa jatka liitossa hammasta purren. Ero myös auttaa lapsia kohtaamaan tosiasian, että elämässä tapahtuu aina muutoksia. Mikään ei ole niin varmaa kuin muutos. Mm curlingvanhempien lapset eivät osaa aikuisenakaan osallistua omaan elämäänsä, ei huolehtia itsestään, koska eivät kykene toimimaan ja ovat avuttomia muutosten kanssa. Vanhempien tapa ja tyyli toimia ongelmatilanteissa siirtyy lapsille. Kaikkein haitallisinta on, että jäädään siihen ongelmatilanteeseen (toimimattomaan, tasapainottomaan liittoon). Näin lapsista helposti tulee oman elämänsä uhreja. "tilanne huono, ei voi mitään. olen avuttomana tumput suorassa yhä aikuisenakin". He eivät ole oppineet vanhemmiltaan ratkaisemaan ongelmia, koska vanhempansa ovat kykenemättömiä siihen itsekin. Hyvin tyypillisesti monet odottavat aikuisenakin jotain ihmettä, joka tekee heidän elämästä siedettävämpää. He tyytyvät elämään sitkuelämää, pending -elämää (tulossa olevaa). Tai murehtivat menneitä. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt. Juuri sellaisena joksi sen tekee. Omaan elämäänsä voi suurelta osalta vaikuttaa ihan itse.

Lue lisää

Sinä puhut pelkästään omasta hyvinvoinnista, lapsilla on aina isä ja äiti, oli ne sitten tympeitä tai kuormittavia. Vanhempien on kyettävä hoitamaan lastensa asiat sovussa, oli toinen miten tympeä tahansa.

Melko harva kykenee oikeasti toimimaan kuten kirjoitit, jos miettii edes hiukan lasten etua.

y15 kirjoitti:

Sinä puhut pelkästään omasta hyvinvoinnista, lapsilla on aina isä ja äiti, oli ne sitten tympeitä tai kuormittavia. Vanhempien on kyettävä hoitamaan lastensa asiat sovussa, oli toinen miten tympeä tahansa.

Melko harva kykenee oikeasti toimimaan kuten kirjoitit, jos miettii edes hiukan lasten etua.

Lue lisää

Vanhempien ongelmat, ristiriidat, ml. tympeät, kuormittavat ym. tunteet toisiaan kohtaan kuormittavat väistämättä AINA myös lapsia, enemmän tai vähemmän. Vaikka vanhemmat teeskentelisivät tai näyttelisivät sopuisia, olisivat pintapuolisesti "sovussa" niin lapset vaistoavat hyvin herkästi, ettei sopua ole. Vanhemmat vain esittävät. Tämä taas ei ole lasten kannalta hyvä ratkaisu, esittäminen. Lasten kannalta tärkeintä on vanhempien aitous. He osaavat kuvata ja kertoa tunteistaan ottaen huomioon lapsen iän ja kehityksen. Asiallisesti, luonnollisesti hyviä käytöstapoja noudattaen. Pääasia, että vanhempi kertoo sen miten asia oikeasti on, eikä miten sen pitäisi olla. Esim. "minulla on isäsi kanssa hyvin paljon erimielisyyksiä, joista emme pääse millään sopuun, ehkä ikinä. Aika näyttää. Se on raskasta, meidän molempien, mutta myös teidän lasten kannalta. Erimielisyytemme ei johdu teistä mitenkään, vaan monista syistä, jotka ovat minun ja isänne välisiä, ne eivät kuulu teille."

Tosin, "tarkkatunteisimmat" lapset kyllä tietävät tuon edellisen esimerkin sanomattakin - erimielisyyksiä on eikä niistä ole päästy sopuun. Lapset tietävät myös hyvin usein asian mistä ja miksi vanhemmat eivät ole päässeet sopuun. Juuri sen tähden vanhemmat ovat eronneetkin etteivät pääse sopuun asioista, ristiriitoja ei voi ratkaista. Miksi sinun on niin vaikea ymmärtää tätä? Ja ylipäänsä tunteiden vaikutusta ihmispolojen elämässä? Tunteet ja se miten vanhemmat niitä käsittelee on myös tärkein kasvatustyökalu. Lapselle haitallista on juuri tuo esittäminen jotain muuta mitä on, se ettei vanhemmat huomioi omien tunteiden vaikutusta toisiin ihmisiin, ei edes lapseensa. Siinä he tekevät karhunpalveluksen lapsilleen. Vaikka lapset huomaavatkin vanhempansa esittävän, niin se ei herätä luottamusta, ei turvaa, vaan antaa epäselkeän ja epävarman kuvan todellisesta tilanteesta. Loppupeleissä kuitenkin aina tunne miten asia on "voittaa", ei se mitä esitetään ja mitä yritetään teeskennellä.

No, sinun on ehkä mahdoton ymmärtää tätä, koska - näin olen käsittänyt - sinulla ei ole minkäänmoisia tunnetaitoja. Niitä voi kyllä harjoitella. Se ei tapahdu niin, että kertoo jankuttaa muille mitä pitää tehdä ja mihin kyetä. Vaan ottamalla jokaisen ihmisen yksilönä huomioon, samoin hänen tunteensa. Se että kykenee aidosti kuuntelemaan toista ihmistä tuputtamatta omia arviointejaan ja analyysejään asiasta ja ihmisestä itsestään on ehdoton edellytys vuorovaikutukselle.

oyu8 kirjoitti:

Vanhempien ongelmat, ristiriidat, ml. tympeät, kuormittavat ym. tunteet toisiaan kohtaan kuormittavat väistämättä AINA myös lapsia, enemmän tai vähemmän. Vaikka vanhemmat teeskentelisivät tai näyttelisivät sopuisia, olisivat pintapuolisesti "sovussa" niin lapset vaistoavat hyvin herkästi, ettei sopua ole. Vanhemmat vain esittävät. Tämä taas ei ole lasten kannalta hyvä ratkaisu, esittäminen. Lasten kannalta tärkeintä on vanhempien aitous. He osaavat kuvata ja kertoa tunteistaan ottaen huomioon lapsen iän ja kehityksen. Asiallisesti, luonnollisesti hyviä käytöstapoja noudattaen. Pääasia, että vanhempi kertoo sen miten asia oikeasti on, eikä miten sen pitäisi olla. Esim. "minulla on isäsi kanssa hyvin paljon erimielisyyksiä, joista emme pääse millään sopuun, ehkä ikinä. Aika näyttää. Se on raskasta, meidän molempien, mutta myös teidän lasten kannalta. Erimielisyytemme ei johdu teistä mitenkään, vaan monista syistä, jotka ovat minun ja isänne välisiä, ne eivät kuulu teille."

Tosin, "tarkkatunteisimmat" lapset kyllä tietävät tuon edellisen esimerkin sanomattakin - erimielisyyksiä on eikä niistä ole päästy sopuun. Lapset tietävät myös hyvin usein asian mistä ja miksi vanhemmat eivät ole päässeet sopuun. Juuri sen tähden vanhemmat ovat eronneetkin etteivät pääse sopuun asioista, ristiriitoja ei voi ratkaista. Miksi sinun on niin vaikea ymmärtää tätä? Ja ylipäänsä tunteiden vaikutusta ihmispolojen elämässä? Tunteet ja se miten vanhemmat niitä käsittelee on myös tärkein kasvatustyökalu. Lapselle haitallista on juuri tuo esittäminen jotain muuta mitä on, se ettei vanhemmat huomioi omien tunteiden vaikutusta toisiin ihmisiin, ei edes lapseensa. Siinä he tekevät karhunpalveluksen lapsilleen. Vaikka lapset huomaavatkin vanhempansa esittävän, niin se ei herätä luottamusta, ei turvaa, vaan antaa epäselkeän ja epävarman kuvan todellisesta tilanteesta. Loppupeleissä kuitenkin aina tunne miten asia on "voittaa", ei se mitä esitetään ja mitä yritetään teeskennellä.

No, sinun on ehkä mahdoton ymmärtää tätä, koska - näin olen käsittänyt - sinulla ei ole minkäänmoisia tunnetaitoja. Niitä voi kyllä harjoitella. Se ei tapahdu niin, että kertoo jankuttaa muille mitä pitää tehdä ja mihin kyetä. Vaan ottamalla jokaisen ihmisen yksilönä huomioon, samoin hänen tunteensa. Se että kykenee aidosti kuuntelemaan toista ihmistä tuputtamatta omia arviointejaan ja analyysejään asiasta ja ihmisestä itsestään on ehdoton edellytys vuorovaikutukselle.

Lue lisää

Mitenkä tämä liittyy minun kommenttiin??

Miksi sinun on niin vaikea ymmärtää tätä? MITÄ IHMETTÄ TARKOITAT EN EDELLEENKÄÄN OLE ENNUSTAJA Ja ylipäänsä tunteiden vaikutusta ihmispolojen elämässä? TARKENNA


No, sinun on ehkä mahdoton ymmärtää tätä, koska - näin olen käsittänyt - sinulla ei ole minkäänmoisia tunnetaitoja. PERUSTELE MISTÄ OLET SAANUT TÄMMÖISEN KUVAN, ELLET KYKENE PERUSTELEMAAN SANASI OVAT TÄYSIN TURHIA Niitä voi kyllä harjoitella. Se ei tapahdu niin, että kertoo jankuttaa muille mitä pitää tehdä ja mihin kyetä. MITEN ON MAHDOLLISTA ETTÄ VANHEMMAT EIVÄT HYVÄKSY TOSIASIOITA VAAN PYRKIVÄT VETÄYTYMÄÄN VASTUUSTAAN TEKOSYILLÄ ( Vanhempien on kyettävä hoitamaan lastensa asiat sovussa, oli toinen miten tympeä tahansa.) LAPSET EIVÄT MAHDA OMALLE SYNTYMÄLEEN MITÄÄN, SEN PÄÄTÖKSEN TEKEE AINA VANHEMMAT JA TÄMÄNVUOKSI VANHEMMILLA ON MORAALINEN VASTUU JÄLKELÄISISTÄÄN KUN OVAT IHMISIÄ. (eläimet toimivat eritavalla) Vaan ottamalla jokaisen ihmisen yksilönä huomioon, samoin hänen tunteensa. Se että kykenee aidosti kuuntelemaan toista ihmistä tuputtamatta omia arviointejaan ja analyysejään asiasta ja ihmisestä itsestään on ehdoton edellytys vuorovaikutukselle. EI OLE OLEMASSA MITÄÄN LAPSI PARKKIA JONNE LAPSET VOIDAAN HEITTÄÄ KUN VANHEMMAT MIETTIVÄT ELÄMÄN TARKOITUSTA, VANHEMMUUTTA EI VOI ULKOISTAA. MEIDÄN YHTEISKUNNASSA EI OLE ONNEKSI LAITOKSIA MIHIN LAPSET SIOITETAAN, VAAN VASTUU LASTENHYVINVOINNISTA ON ANNETTU LAINKIN MUKAAN VANHEMMILLE.

KÄSITTÄMÄTÖNTÄ VASTUUN PAKOILUA, ILMAN JÄRJEN HÄIVÄÄ