Ihana elämä muuttui ahdistushelvetiksi

miksi_minä kirjoitti:

Tapasin nykyisen kumppanini reilu vuosi sitten. Rakastan häntä koko sydämestäni. Viime syksynä emme olleet vielä yhdessä mutta olin ihastunut korviani myöten. Silloin minulla alkoivat pakkoajatukset. Päähäni tuli tyhjästä lause "se nainen on huora". Tiedostin samalla sekunnilla että tämä ei ollut minun oma ajatukseni. Mutta se ei lähtenyt päästä vaan jouduin pakonomaisesti toistelemaan sitä yhä uudelleen. Aikaa kului ja meistä tuli pari. Rakastamme toisiamme. Olemme onnellisia yhdessä. Hän on minulle maailman tärkein ihminen enkä koskaan ajattelisi hänestä mitään pahaa. En vain ole päässyt eroon lauseiden toistelusta. Niitä tuli lisää. "Olet arvoton". "En rakasta sinua oikeasti". Ne ovat täysin järjenvastaisia ja äärimmäisen ahdistavia. Mutta kun ne palaavat mieleeni, ne on vain pakko toistaa ääneen pään sisällä. Jos toistamista pidättelee, ahdistus kasvaa kunnes olen toistanut vastenmielisen ja järjettömän lauseen. Alle kaksi kuukautta sitten nämä ajatukset alkoivat täyttää lähes kaiken valveillaoloaikani. Ahdistus on fyysistä. Olen hermostunut, sydän hakkaa, normaali hengittäminen ei onnistu, koko keho on jännittynyt. Olen yrittänyt alkaa hyväksymään näitä ajatuksia. Tiedän, ettei niistä tarvitsisi ahdistua koska en oikeasti ajattele niin. Mutta en osaa olla ahdistumatta koska ne ovat päässäni melkein joka hetki. Toistelu pitää aloittaa heti kun herään aamulla. Viime päivinä tilanne on pahentunut entisestään. Ei ole enää vain tiettyjä lauseita kuten ennen. Jos esimerkiksi kumppanini on myöhästymässä junasta ja yritän auttaa häntä keräämään tavaroita jotta hän ehtisi, minun on toistettava lause "toivon että myöhästyt". Eilen sain aamupäivällä todella pahan ahdistuskohtauksen ja päähäni ihmestyi lause "vihaan sinua ja toivon että kuolet". Olen kertonut kumppanilleni. Olen jutellut psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Olen henkisesti lopussa. Nämä ajatukset täyttävät valveillaoloaikani kokonaan enkä pääse niitä enää minnekkään pakoon. Olen ihmisraunio enkä kykene enää normaaliin elämään.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä