Jos tulisin näiden vuosien jälkeen eteesi kertomaan kuinka paljon sinua rakastankaan...
...katsoisit minua kuin tärähtänyttä. Eipä paljon huvita nöyryyttää itseään. SIKSI kirjoitan tunteistani täällä enkä SINULLE.
...katsoisit minua kuin tärähtänyttä. Eipä paljon huvita nöyryyttää itseään. SIKSI kirjoitan tunteistani täällä enkä SINULLE.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Et voi tietää varmaks ennen ku kokeilet.
Kyllä sen tietää.
niin sen tietää kunnes viimein huomaa että väärässä oli.
Itsellesikö asiaa noin perustelet. Jos todella rakastaisit, niin uskaltaisit kertoa sen hänelle seurauksista piittaamatta. Ja mitä jos hän odottanut sinua jo vuosia...
Melkein loukkaannuin miten aliarvioit minua. Minä en tuommoisella asialla naura vaikka sanaton saattaisin hetken aikaa olla.
0 vastausta tähän kiitos
no en katsoisi :) tykkäisin vaan
ajatteletko minua koskaan kun tyydytät itseäsi ? :)
Vaikka jokin kirjoituksessa herättää... siinä on jotain tuttua. Mutta minun tapauksessa ei ole kyse vuosista. Harmillista että aloittajalle on käynyt noin.
Ei kannata mennä jos hän ei ole empaattinen eikä yleesäkään omaa käytöstapoja. Jos on niin sinulla ei ole mitään hätää.
Tätä komppaan. Jos se ihminen kuka aloittajalla on mielessä on sellainen ettei koskaan haluaisi lytätä häntä niin ei aloittajalla ole mitään pelättävää yhteydenoton/tapaamisen suhteen.
Hän oli sellainen, lämpimän oloinen ihminen mutta en tiedä miten vuodet ovat muuttaneet häntä. Todennäköisesti hän on kovettunut vuosien mittaan työ-ja yrityselämässä. Mietityttää. Kun pääsisin juttelemaan hänelle asia kyllä selviäisi.
Olisin iloinen jos hän tulisi luokseni ja saisimme vihdoin kohdata ja jutella yhdessä. Oon tuntenut itseni niin nollaksi ja ajatellut etten ole edes sen tapaamisen arvoinen...Aikani jaksoin etsiä niitä yhteystietoja, enää en ole jaksanut.
Työelämä -ja henk.koht.elämän haasteet ovat vieneet voimani. Olen ehkä jollain lailla kovettunutkin kun oon joutunut suojelemaan itseäni ja psyykeäni. Silti sisimmässäni oon pikku tyttö joka kokee ja aistii herkästi. Itkee ja nauraa yhtäaikaa.
No mene höpöttelemään Timpalle!
Minä en mene.
P.S. Osallistun tähänkin keskusteluun vain KIRJAUTUNEENA,
rekisteröidyllä nimimerkillä.
Yritä tosiaan päästä juttusille. Huomaat varmasti, jos saatte jutella kahden kesken. Huomaa, että se on tärkeää. Saatatte kumpikin peitellä liikaa tunteitanne, jos lähellä on muita.
Jospa mun kokemukseni rohkaisis sua. En ollut kovin lämmin ihminen ennen kuin tapasin hänet (kuvittele siis nyt, että sut). Se puoli oli jotenkin piilossa. Hän sai sen minusta esiin. Sitten vuosien aikana elämä kovetti, aika pahasti. Mut aina kun hänet nään, vaikkei juteltaisi edes, hän saa minusta sen toisen puolen esiin. Nykyään saatan jo osata välillä säilyttääkin sen. Ikä ja kolhut kai tekee sen. Mutta selkeästi hänellä (sulla) on se vaikutus minuun, että on jotenkin helpompi olla sellainen lämmin ihminen. Ja olen sitä silloin kaikille. Teet minusta paremman. Eli ei se elämä ole onnistunut kovettamaan. Sama sisin on kuin silloinkin. Niin varmaan sunkin hänellä.
Näin se on nähtävä juu
Uskoisin kyllä
Joo, minulla on ollut vaikeaa hillitä itseäni. Joskus olen pelännyt että tulen ovellesi huutamaan ja räyhäämään tuskaani -onko nyt kivaa muiden kanssa. Jos huomiota ja aikaa en ole saanut muuten. Olisitko silloin katsonut minua kuin tärähtänyttä? Paras ja ainut keino oli paeta.
Jos omisi minulle niin vastaus on en. Tuollaisessahan tilanteessa ihminen jotenkin ilmaisee ja sanottaa tunteensa.
Montako vuotta siitä on?
Samaistun aloittajan kirjoitukseen. Ajattelen siis samoin. Mutta mitä jos se kaivattukin ajattelee samoin?
Ja ehkä siinä tulisikin liikaa ja liian nopeasti. Voisi olla melko shokki, jos tuollainen tunnustus tulisi ihan yhtäkkiä. Olisiko parempi, olisiko mahdollista, edetä pienin askelin? Kumpikin vuorotellen ottaisi pienen askeleen. Voihan sitä edetä niinkin. Sitä minä toivon.
Tuo on hyvä ehdotus, pienin askelin eteenpäin.
Olen itsekin hyvin varovainen ja ilman muuta etenisin pienin askelin. Tietäähän sen itsekin, että liian paljon kerralla aiheuttaa ahdistusta ja pakoreaktion.
Tuohan riippuu ihmisestä. Jos ihminen on sellainen nooea ja shokeerava toiminnasssaan niin hissuttelu ja hidasyelu olus epäaitoa ja kertoos epävatmuudesta, ei hyvä.
Onko sulle aloittaja siis käynyt niin? Että on tullut jotain liikaa ja liian nopeasti, ja olet paennut? Miten toimit silloin?
Aloitus ei sitten ollut minulta.
Näin.
Oheisessa videossa voitte ihailla rauhallista, perheellistä miestä,
jolla on kauniit eli älykkäät ja lempeät ruskeat silmät.
Tuollaisen katseen alla on varmasti hyvä elää.
Itse asiassa kokoihminen huokuu kiltteyttä,
muistuttaa ällistyttävästi erästä verisukulaistani:
https://www.youtube.com/watch?v=fI3Dc01Vsms