Etten saa nähdä, enkä näyttää, en koskea, enkä kokea, ja siitä saan, syyttää itseäni, vaikka kuinka tahtoisin, osoittaa muualle, syyttävän sormen, se ei muualle osoita, kuin minuun.
Meni niin pitkälle
tiedäntämän
1283359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 128
Vanhimmat
Luovuttaa vielä,
vaan mun on,
jatkettava matkaa,
koska olen varma,
sinun pitävän,
tätä hetkeä,
mahdottomana,
ja minä,
en voi tuhlata,
enää aikaani.
Niin pahasti,
että unohdin ympäristön,
unohdin todellisuuden,
unohdin tekojen merkityksen,
sanoja hakiessa,
enkä tajunnut,
ettei niitä,
olisi tarvinnut,
niin miettiä,
vaan sanoa.
P.S. Tein virheen taas.
Siinä samalla,
tajusin kuinka,
olen pettänyt itseäni,
pitkän aikaa,
kun sinä,
pikkuhiljaa katosit.
Kuinka kauan menee,
kuinka monta kertaa,
joudun kantapään,
kautta menemään,
kunnes opin?
Menin paljon syvemmälle,
kuin mitä koskaan,
osasin kuvitella,
enkä edes tiedä,
vielä kaikkea,
mitä tapahtuisikaan,
jos tietäisin?
Tiedän vain,
pintaa raapaisseeni.
Oikeastaan,
ihan hyvä,
etten tiedä enempää,
koska en kuitenkaan,
voi saada sinua.
Olisi varmasti,
vielä pahempaa,
jos tietäisin.
Oikeastaan olen tiennyt,
jo pitkään missä,
teen väärin,
kesti vain pitkään tajuta,
miten vaikeaa,
on asian,
oikaiseminen.
Vaikka vastaus,
oikaisemiseen,
on hyvinkin,
simppeli.
Ehkä se ei ole niin vaan henkilö itse haluaa olla yksin, koska ei pysty kahteen isoon muutokseen samanaikaisesti, mikä tarkoittaa sitä että hän ei halua ketään elämäänsä vaan haluaa olla yksin kaiken ajan työajan jälkeen.
Siis missä lukee jotain muutoksista? Työstä?
Tuo on tainnut jo pidemmän aikaa höpistä jostain työ jutuista.
ja niin taitaa tulla tekemään vielä kauan.
Viisaat tietäjät taas arvuuttelemassa ja kertomassa omia totuuksia.
Fariseusten kommentit ovat aina samanlaisia hän ei pysty hänestä ei ole vittuako te kenestäkään mitään tiedätte.
ja sitten on niitä nerokkaita fariseuksia, jotka kuvittelevat aivan autuaasti, että duuniin pääsee takaisin vaikka olisi minkälaisen hulabaloon saanut aikaan
Liian vakava,
syntymästä lähtien,
enkä tiedä,
olisinko erilainen,
jos olisi,
mennyt toisin,
tätä kysymystä,
pohdin usein.
Enkä osannut etsiä,
oikeaa tukiverkkoa,
vaikka vastaus oli,
ja on,
suoraan edessäni,
miten ihminen,
voi olla,
niin sokea,
ettei vieläkään,
näe eteensä?
Kadoksissa,
vaikka osa vihjeistä,
on löydetty,
todellinen määränpää,
on vielä tietämättä,
mutta onko sitä,
tarkoitus tietää?
Ehkä ei,
haluaisin tietää,
haluaisitko sinä?
Todellista minulle,
kun kuvittelin,
että määränpää,
olisit sinä,
mutta kuvitelmat,
on kuitenkin,
turhia.
Kuinka pitkälle pitää joustaa?
Kuinka pitkälle vaadit joustamista?
Kuinka pitkälle olet valmis joustamaan?
Vaaditko ehkä liikaa?
Tai liian vähän?
Oletko tarkkaan pohtinut,
tätä kysymystä?
Onko tämä kysymys,
tai siis nämä kysymykset,
meille molemmille?
Tai kenties kaikille?
Vai vain minulle?
Kun voisin olla miettimättä,
pelkään kai,
mitä tapahtuu,
jos en mieti,
liika miettiminen,
vain pahentaa,
mutta miten sitten,
löydän keinon,
toteuttaa itseäni,
jos en mieti?
Kaivettiin kuoppa eteen,
kun tänne tulin,
ja johon on helppo astua,
kuopalla on syvyyttä,
niin paljon,
että tuntuu siltä,
kuin putoaisin vieläkin,
saisi pohja jo tulla,
jotta selviäisi,
kuinka pitkä,
köysi tarvitaan,
päästäkseni sieltä ylös,
en voi kun toivoa,
että ei ole,
niin syvä kuoppa,
jonka pohjalta nousemiseen,
ei riittäisi,
jäljelle jäävä aika.
niin jos vielä yhden ihmisen löytäis livessä ketä kusettaa tuhannen ja yhden yön tarinoilla
Ketä olen kusettanut tuhannen ja yhden yön tarinoilla?
Päästä toki ap. irti,
jos toinen sinulle on kerran noin
sanonut!
T:Ei-ap.
Onko se neutraalia?
Kun on vain,
eikä tiedä,
haittaako vai ei,
kun on välittänyt,
ja menettänyt,
ja on vain,
neutraali,
olenko,
turtunut?
Etten se ole minä. Kyllä se olen minä.
Hoitaa asioita.
Eikä ole,
mitään sanottavaa,
jäljellä,
niin mitä,
sitten?
Ovat pahoja,
silloin jos on,
tunne että,
pitäisi vielä,
sanoa jotain :(
Ei vain löydy,
on vain,
tyhjä kohta,
joka kysyy,
mitä haluat,
kuulla?
Tyhjyydestä,
joka valtaa mielen,
kun olet poissa,
tai kun se luulee,
ettei koskaan,
ollutkaan oikeassa,
se on,
tyhjää.
En osaa sanoa mitä teen kun rakastan paljon ,mutta kun en tee hänelle enään käsin, niin häneltä paloi pinna ja sanoi että en voi koskaan olla kanssasi niinkuin ennen normaalisti, silloinj luulin että kaikki on ohi , en tiiä miten jaksan, eteenpäin, katsotaan päivä kerrallaan,
Niin sinulla,
kuin minullakin,
olisin voinut,
mutta en kuitenkaan,
olisit voinut,
mutta et kuitenkaan,
en tajunnut,
enkä uskonut,
usko on kai,
se joka on,
minulla vajavainen,
koska kuitenkin,
aavistelin,
mutta en,
halunnut uskoa,
toisin sanoen,
tajuta.
Liian myöhässä,
silti mietin,
voiko se syy,
olla niin pieni,
vai onko sen,
takana jotain,
suurempaa,
nolostun,
kun kerron,
pohtivani,
voiko se syy,
olla niin pieni.
Joillekkin,
jonkun syy,
sille miksi,
tekee jotain,
voi olla,
toiselle,
mitätön,
siksi,
olen nolona,
kun kerron,
pohtivani,
syytä.
Lopeta. Sano. Jos oot vain huumeidesí kanssa. Anna minullekin mahdollisuuus
Hänelle on mahdollisuus.
Miksi niitä oli,
jo heti alussa,
kysymyksiä,
joita ei,
osaa kysyä,
ja joihin ei,
osaa vastata,
ja miksi jäin,
miettimään,
pelkkiä,
kysymyksiä.
En tiedä,
mitä sanoa,
olen vain,
sanaton.
Väärään aikaan,
niin se oli tarkoitettu,
niin se oli kirjoitettu,
sitä ei voi muuttaa,
niin se vain oli,
tarkoitettu,
tapahtuvan.
Vähän huono.
Oikeaan aikaan,
onko siitä hyötyä,
vaikka olisikin vetovoimaa,
jos ilmassa on,
liikaa negatiivisuutta,
osapuolien,
magneettisuudesta,
huolimatta,
voiko vetovoima,
koskaan voittaa?
Siihen ei auta kuin aika. Kun on kauan ollut stressiä se tasaa tunteita. Jos jää odottamaan sitä, että stressivaikutus häviää se voi viedä kauan. Ehkä ainoa keino on ruveta jossain vaiheessa viettämään aikaa yhdessä ja katsomaan muuttuuko tilanne.
En oikein nyt tiedä mitä tarkoitat.
Oikeaan aikaan,
monta kertaa,
monta paikkaa,
monta aikaa,
ja silti,
kuitenkin,
kaikki väärin.
Miten,
se voi olla,
mahdollista?
Tiedän vastauksen,
sitä ei tarvitse kertoa,
hahmotan vain,
vastauksen,
kertomaa,
sanomaa.
Jos haluaa uuden ystävän.
Ne vain jäävät,
pienestä mieleen,
joku viisas,
joskus aikaa sitten,
tämän minulle,
kertoi esimerkein,
asian sisäistämiseen,
meni vain,
pitkä aika.
Ihmisistä.
Niitä ei kovin,
montaa ole,
jotka jäävät,
mieleen pienestä,
se saa miettimään,
käynkö liian,
vähän ulkona?
Vai olenko vain,
niitä ihmisiä,
kehen on,
vaikea tehdä,
vaikutusta.
Ihmisistä. Osa 2.
Niitä kun on,
niin vähän,
se saa,
miettimään,
olenko minä,
väärässä seurassa?
Läheisimmistä,
en saa,
tätä vaikutelmaa,
mutta luulen,
että en vain,
osaa etsiä,
oikeaa seuraa.
Ihmisistä. Osa 3.
Onko niiden tarkoitus,
muuttaa meitä,
opastaa meitä?
Kun jättävät,
osan itsestään,
kuin ohimennen.
Ja miksi osa,
heistä vain,
kulkee ohi,
eikö osan,
kuuluisi jäädä,
varsinkin,
jos ovat,
hyvällä tavalla,
vaikuttaneet,
näin olen,
ymmärtänyt,
ja ympärillä nähnyt,
miksi minun,
kohdallani,
menevät vain,
ohi.
Menen kuin,
flipperipallo,
kun kohtaan,
eri ihmisiä,
ne aina,
tönäisevät,
eri suuntiin,
onko elämä,
kuin flipperi?
Vai olenko,
se vain minä?
hauskinta tässä,
flipperipallossa,
on se,
ettei se ole,
liikkunut mihinkään,
vaan jäänyt paikoilleen,
olenko viallisessa,
flipperissä?
Tää o vähä huono taas. Nyt öitä.
Kun luin tässä näitä läpi :-o onko se tämä palsta? Vai onko se sinä? Taidan luulla... että ainakin suurin osa, tästä kallistuu, sinun puoleen :/
Mun pitää alkaa kirjottaa ajatuksii ylös. Ihan tosissaa tarkoitan tätä. Ennen aina vieroksunut tällaista ajatusten kirjoittelua.. mutta nyt on eri juttu. Olis pitäny melkeinpä aikasemmin alottaa tää..
Tekee mieli kirjottaa lisää. Mut nyt on aihe hukassa... eli flow kadoksissa. Pitäisi kai nukkumaan suunnata... yö unet vaan tuppaavat hävittämään ideoita jos niitä tulee :/ on jo monta kirjoitusta hukkunut siinä.
T:ap
Aloittaja on kirjoittanut muutamaa kommenttia lukuunottamatta kaiken tähän ketjuun.
On soinut koko illan. Se kai inspiroi. Onneksia bluesia on monenlaista. Meinasin jo kirjoittaa vain yhdestä näkökulmasta mutta tajusin pohtiessa että sitähän on monenlaista. Siihen kuoli yksi teksti mutta ei se mitään.
Moi
Osaan kyllä pitää näppinni erossa
osaan kyllä pitää ajatukseni kasassa
Jos haluat olla kaverini
niin sano vaan
ettei meijän välillä mitään oo
mut haluaisit olla paras ystäväni
kun kerran rakastitkin minua
niin haluamme toisiamme
tukien kaikissa arkisissa asioissa
lailla siskon ja veljen vaikka
ei seksuaalisesti
vaan kavereina
parhaimpina
anominen tää
tuntuis hyvältä
usko vaa
Tarkoitat anomisella,
kenties anonyymiä?
Jos sitä,
niin en halua.
Anonyymi yhteys,
on kuluttava,
kaveruus,
ehkä,
mutta luulen,
etten pysty siihen,
ainakaan vielä.
Onko muita,
vaihtoehtoja?
Anominen=
Suulla kertominen
vastausten ääneen kertominen
jotta emme kysymysmerkeiksi jäisi
Monesti ja useasti aloita keskustelu
Kysy vaikka hiekkakakkujen rakenteesta
Tässäpä tää
nyt tällä kertaa
En saa sua etsiä
siin on mun vika
Enää valvoa,
tai vatvoa,
kun tiedän,
etten sinua saa,
haluaisin vain,
unohtaa,
mutta keinot,
ovat vähissä,
se tekee,
tästä tuskaista,
kun en voi,
tällä hetkellä,
tehdä,
yhtään mitään.
Olen muutenkin,
vatvonut liikaa,
muitakin asioita,
jotka eivät,
häneen liity,
se on ollut,
todella väsyttävää,
taidan olla,
väsynein,
tämän ikäinen,
ihminen,
joka tältä,
pallolta,
löytyy.
Toivoisin,
saavani virtaa,
jaksamiseen,
mutta,
apuvirtakaapelit,
ovat hukassa,
samoin kun,
apuvirran,
antaja.
Niin ei voi mitään. Elämä sellaista. Koko kesä oli jotain säpinää, ja nyt suunnaton tyhjyys. Oli ok että hän oli rehellinen, petyimme siihen ettei haluttu samaa.
Sellaista sattuu. Ihmettelen vain miten molemmat pettyivät teidän tapauksessa? Ei tarvitse kuitenkaan vastata.
Varattu
Eihän varatun tarvitse muuta kuin erota niin kumpikaan ei pettyisi... taisit olla vain... pelinappula?
Joku sellainen taisin olla. En ollut innostunut kiihkeästä suhteesta, johon kuului myös hänen vaimonsa
En yhtään ihmettele.
Niin sitä miettii,
kuinka haluaisi,
vain seuraa,
silloin,
sitä harkitsee,
jopa sellaiseen,
paikkaan menemistä,
jonne,
ei pitäisi,
koskaan mennä.
Tätä kautta,
ymmärrän,
miten ihminen,
voi elämässään,
tehdä,
täysin vääriä,
valintoja.
On olemassa,
seuraa sekä,
paikkoja,
joista ei,
koskaan pääse,
irti,
kun sinne,
kerran menee.
Alakuloisuutta,
se on varjostanut,
koko elämäni ajan,
varjo on vain,
kasvanut joka vuosi,
enkä tiedä,
lähteekö se yltäni,
koskaan pois,
tämä taitaa,
olla ainoa asia,
jota vihaan.
Kuin mun ajatuksista ja elämästä :D
En haluaisi,
vihata mitään,
tämänkin,
myöntäminen,
hävettää,
mutta onneksi,
tämä on,
sellaista vihaa,
jota ei voi,
muualle kohdistaa,
kuin itseensä.
En vihaa,
toista ihmistä,
jos näen,
siinä alakuloisuutta,
vaan sen sijaan,
ymmärrän häntä.
Toivottavasti elämäsi on hyvillä raiteilla.
Jotenkin
kaikki nämä ajatukset,
tai toteamukset
istuvat tuntemaani
tyttöön.
tyttöön johon
olen syvästi
ihastunut. en
tietenkään tunteistani
ole uskaltanut avautua.
kaipaan
kosketustasi kipeästi.
Ikäväksesi,
joudun todeta,
että en ole,
tuo mielessäsi,
oleva tyttö.
Sen sijaan,
olen mies,
jota tuskin,
olet koskaan,
tavannut.
Niin paljon minäkin tunnen Sinua kohtaan.....
Olen tajunnut etten vaan pysty olemaan ilman sinua, yritin taistella vastaan.
Voisitko ajatella olevasi rohkea ja kertoa tunteistasi minulle suoraan?
Miten sitä voi,
tuntea olonsa,
yksinäiseksi,
vaikka ympärillä,
olisi seuraa?
Oikeassa seurassa,
tätä ei,
kuitenkaan tapahdu,
onneksi sitäkin,
on olemassa.
Kiitos,
ystäville.
Minä katosin itseltänikin.
Olen ollut kadoksissa jo pitkään.
Olen katsellut kuvaasi sivulta,
jotta löytäisin itseni,
mutta kuva on jäänyt menneeseen.
En löydä itseäni, en silmiä,
jotka katselivat minua.
Tapaaminen,
olisiko se muuttanut mitään.
En halunnut pettyä.
Petyin silti,
olen ollut pettynyt monta vuotta.
Kaipaus ei mennyt mihinkään.
Elämäni lakkasi tuntumasta.
Lakkasin olemasta,
se tapahtui jossain vaiheessa.
Ehkä silloin, kun toivo näkemisestä hiipui lähes kokonaan.
Jokainen ilon hetki täällä,
oli katseesi hakemista.
Olinko löytänyt silmäsi ja elossa sittenkin.
Miksi kaikki turha välillämme.
Niin paljon turhia asioita,
...Jatkan vielä, en ole ap, en tiedä kuka on ap, sinä-muodossa kirjoitan vain...
Se oli pettymyksen pirulainen,
ylpeästi pettynyt, joka päätti
elää ilman toista.
Päätti elää ilotonta elämää.
Pettynyt katseli vain omaa oloaan,
unohti toisen ulos sateeseen.
Käveli ohi, katsoi ohi.
Pettyneen iholta puuttui tunto,
olisiko palannut silittämällä,
lempeästi katsomalla.
Mene vain,
tekee mieleni sanoa.
Mitä meillä on jäljellä,
emme osaa toisiamme kohdata,
pelkkää kipua ja tuskaa.
Etsi lohduttajasi,
minulla on omani.
En ole silti lohdutettu.
Ehkä minua on vaikea lohduttaa.
Ei varmaankaan kuitenkaan kannattaisi olla sellaisen kanssa joka ei lohduta.
Todella sanattomaksi.
Kuin häntä.
Aina siihen asti,
kunnes sai pettyä,
silloin kääntyi katse,
tai ainakin yritti kääntyä,
siitä ei vain,
mitään tullut.
Sen sijaan,
se kääntyi muistoihin,
ja pää tajusi,
kuinka harvinaisia ne ovat,
joiden kanssa,
voisi olla.
Olisin halunnut,
poistaa pettymyksen,
mutta kuten totesit,
se oli pettymyksen pirulainen.
Tajusin myöhässä,
miten ajoissa,
menetin toivon näkemisestä,
löysit kyllä silmäni,
ja elossa ne olivat.
Miksi kaikki turha onkin hyvä kysymys.
Olisi kai pitänyt,
lisätä että,
eniten petyin,
itseeni.
Petyin minäkin itseeni, käytökseni oli enemmän kuin arvaamatonta ja muutenkin vaikealukuista... tai sitten se oli täysin selvää hänelle, en tiedä.
Kuitenkin ehkä se oli lopulta sitä, mitä hän halusikin. Ehkä olet ihminen, ehkä hänkin oli sellainen, joka tahtoo pitää oven avoimena kaikille mahdollisuuksille. Tahtoo etsiä aina jotain uutta, uusia ihmisiä.
Joskus joku tapa toimia ihmisellä osuu toisen heikkoon kohtaan ja tuo tapansa toimia osui siihen omaani. Luulen, että oma tapani toimia osui samoin hänen arkaan kohtaansa (näin ajattelen, jos hän hetkeäkään edes välitti toimintatavoistani).
Mitä se sitten oli kaiken kaikkiaan? En tiedä. Miksi sitä vastausta hakee edelleen. Sinä ehkä suhteessa useisiin ihmisiin, minä mietin tätä yhtä tapausta.
Ehkä se oli lavastettu esitys. Luulin, että oli tärkeää saada näyttämään jollekin toiselle, että hänestä välitetään, olin hyvä kohde sitten, kun satuin vain olemaan.
Yksi ongelma tässä on, uskon hänen vilpittömyyteensä. Uskon, että hän haki minusta jotain aitoa, mutta olin pelkkää teatteria itse. Näin monia tekijöitä, jonka vuoksi toimin niin. Näin tilauksen roolille, johon tartuin kokonaisuuden vuoksi. Halusin nähdä rakastuisiko hän minuun silti. Ei hän tainnut rakastua.
Käytän nyt edellistä nimimerkkiä.
Itse olen todennut oman käytöksen olevan erilaista kun hullaannun jostain.
Ja vaikealukuista se oli. Monet kerrat olin viemässä asiaa eteenpäin kunnes jokin sitten aina jarrutti.
En ole tuollainen joka etsii aina uusia ihmisiä... jos olisin niin minulla varmaan olisi sitten myös erittäin paljon ystäviä.
En tiennyt osuvani heikkoon kohtaan jos niin hänen kohdallaan tein. Olin täysin varjossa tältä asialta. Hänen toimintatapansa kyllä osui minuun.
En ole suhteessa useisiin ihmisiin (tällä hetkellä kyllä toivon sitä koska minulla ei ole häntä). Harmillisinta tässä on se että siitä lähtien kun aloin hänestä pitämään ei ole uusilla ihmisillä ollut merkitystä... ajattelen jostain kumman syystä vain enemmän häntä mitä useampaan eri ihmiseen tutustun. Kai se oli vain suuria turhia tunteita? Omasta puolestani voin todeta näin.
Noin minäkin ajattelen :D koen olleeni vain lavastuksen kohde.
En tiedä mitä sanoa muuta kuin että vilpitön olen hänen suhteensa.
Minä vain jäin jumiin siihen tosiasiaan, etten pystynyt mitenkään ohittamaan häntä, yritin kovasti kyllä. Jopa se hiljaisuus oli niin hyvältä tuntuvaa.
Olen tosi pahoillaan siitä näytelmästä. Se oli typerintä, mitä mieleeni juolahti. En yhtään tiennyt, miten selviäisin tunteistani ja yritin epätoivoisesti kaikkea.
Olisipa hyvä jos hänkään ei olisi sellainen, että etsii koko ajan jotain uusia kokemuksia. Minä tahtoisin olla hänelle hyvä ihminen, tahtoisin, että hän kuuluisi minulle. Minä olen
Haaveilen siitä, olen haaveillut koko ajan. Harmillisinta tässä on se, että siitä asti, kun hänet tapasin, olen ajatellut, että olisi ihanaa olla yhdessä ja olen kantanut mielessäni häntä kaikkialle. Näin on ollut, vaikka tilanne onkin ollut, mikä on.
Aamulla aikainen herätys, tuntui silti hyvältä kirjoittaa, kaikki häneen liittyvä on sellaista :)
Lause näkyy jääneen kesken tuolla, uni on silmässä jo ;-)
Aamulla kaikki näyttää jälleen selkeämmältä. Kaikki oli ja on mahdotonta. Meitä ei ollut tarkoitettu toisillemme. Häntä ajattelen loppu elämän, mutta ei se haittaa. Jospa hänkin muistelee joskus <3
Diipsa taalaa koko juttu
Sitä on monenlaista,
on varmasti helppoa,
yrittää jos on,
varma visio,
ja suunnitelma on selvä,
tiedetään että,
tuotteelle on kysyntää,
sellainen voi onnistua,
täysin yksinkin,
koska työntekijöitä,
jo pelkästään,
varmasti löytyy,
sitä voi yrittää,
myös ylittää itsensä,
ja saavuttaa jotain muuta,
vaikka kunnioitusta,
vaikka jonkin,
hyvän urheilusuorituksen,
kautta,
mutta parisuhteissa,
ja niiden muodostamisessa,
ei yksin yrittäminen,
mielestäni riitä,
se on käsittääkseni,
kahden summa,
vai onko joku,
erimieltä?
Tiedän jarruttelevani,
mutta sen syvin tarkoitus,
on vain tahto olla,
loukkaamatta,
en vain ole,
vieläkään löytäny,
oikeaa tapaa,
ilmaista itseäni,
sellaisille joista,
välitän eniten.
Tässä miettiessä,
tajusin että,
olen tehnyt,
tätä aika monelle,
muullekkin,
ihan ystävistä lähtien.
Syksy jos mikä,
saa kaipaamaan,
toisen ihmisen vierelle,
enemmän kuin,
muina vuodenaikoina,
en kai taida olla,
syksyn ihminen.
Kylminä vuodenaikoina,
sitä muutenkin,
haluaa enemmän,
kuin lämpiminä,
vuodenaikoina.
Johtuuko se vain,
kylmyydestä?
Pidän kuitenkin,
talvesta melkein,
yhtä paljon kuin,
kesästä.
Ehkä siinä kesässä,
on vain se lämpö,
minkä takia ei,
välttämättä halua,
olla ihan,
kiinni toisessa,
mutta ei sitäkään,
kuitenkaan ole,
kiva viettää,
yksin.
Hienosti kirjoitat mutta puhu henkilölle, jota kohtaan sinulla on voimakkaita tunteita.
Ei se taida auttaa asiaa.
Miksei auta?
Ei se koskaan johdu pelkästään yhdestä ihmisestä. Nyt on ollut liikaa ihmisiä mukana heille kuulumattomassa tilanteessa. Hän ei koskaan hyväksy sitä tapaa millä kaikki on toteutettu.
💔💔😢😢
Hänkin on.
En halua luopua sinusta.. 💔😢
En halua tämän loppuvan ennenkuin se edes alkoi... en tiedä miten pystyn pääståmään sinusta irti?
Surua vain, raskas matka takana ja edessä raskaampi😢.
En minäkään haluaisi luopua sinusta jos hän olet.
Mutta luovut silti...?
En tahtoisi luopua sinäkö tahdot?
💙...
Oletko mies vai nainen? Minun kaivattuni on kaukana K alkavassa paikassa.
Nainen
💙...
Aanteeksi, korjaan olin menossa filadelfiaan, muttaa päässeekö tätää kautta tunteetstudiolle...
Raflaan vaa , Ole hyvä:)
Etsi hänet. Elämä on lyhyt yksin oloon jos on joku, josta välittää.
Olen löytänyt jo. Mutta mitään ei voi olla :( minun on vain kaikessa hiljaisuudessa hyväksyttävä se ja käännettävä katse muualle.
Näette siis toisianne.
Ihmettelinkin, miksi et kommentoinut enää mitään ylemmäs, odotin jotain kommenttia, vaikka tuuleen täällä kaikki meneekin. Vaikutit ihan häneltä.
Voimia sitten.
Näkemisen voi ajatella vertauskuvana tässä asiassa. En kommentoinut tuolla ylempänä koska en jaksa enää tätä turhaa jaarittelua tällä palstalla. Saattaa olla että olen tai saattaa olla että en ole hän. Sinäkin saatat hyvin olla hän jota miettiessä olen näitä tänne kirjoitellut.
Jos olet hän niin <3
Ei mulla muuta.
Niin on, väsyttävää...
Älä pelkää. Mitään ei ole tapahtunut, ei sinun tarvitse kätkeytyä ja muuttaa kirjoitustyyliä. Saat olla vastaamatta jos haluat. En tahdo mitään väkisin yrittää. En todellakaan, en jaksaisi edes enää.
Tahtoisin niin rakastaa häntä, mutta minulla ei ole sellaista tunnetta tarjota puolisolleni :’( Elämä on tosi julmaa. Hän ansaitsee ihmisen, joka haluaa häntä kaikella tapaa. Olen yrittänyt väkisin, mutta minussa ei ole sitä tunnetta. Minun täytyy kestää tämäkin asia :’( Tiedän, että puolisoni toivoo minulle hyvää, että löytäisin rakkauden.
Sinuakaan ei lopulta kiinnosta, sellainen kuva tuosta tulee. Kärsit mielummin kuin kokeilisit tutustua. Ehkä se toisi iloa elämääsi kukaties. Millaista se olisi jos mitään ristiriitaa ei olisi, olisi vain puhdasta hyvää oloa.
Lopetetaan sitten jaarittelu.
Sinä kuulostat tällä hetkellä harhaiselta. Ja voin nyt tässä vaiheessa varmaksi sanoa että sinä et ole hän. Hän ei ole naimisissa.
Tietoisesti harhainen maailmahan tämä täällä pitkälti on. Palsta on lähes pelkkää harhailua.
Täysin realiteeteissa olen, vaikka sinä muodossa kirjoitankin niin kuin alkuun totesin.
Kaikkea hyvää harhailuusi täällä.
Niin niin. Mitähän tämä oli: "Vaikutit ihan häneltä."
Täysin realiteeteissa olet?
Joo, joo, vaikutukset ovat monet.
Olet ärsyttävän oloinen, siinä sinulle realiteettia :)
Minäkö olen ärsyttävän oloinen kun muistutan yhdestä pienestä seikasta minkä SINÄ itse kirjoitit. SINÄKÖ et edellisessä kirjoituksessa harhoissa olemisesta yhtään ärsyttänyt? Ihan miten vaan. Mulle on ihan sama minä sinä minua pidät. Minä en kuitenkaa tänne enää pitkään kirjoittele.
Sinä voit jatkaa rauhassa sinun mielitiettysi tunnistelua täällä sillä välin kun minä poistun. Tiesitkö että täällä on monta muutakin ketjua missä voit alkaa tunnistelemaan?
Nöf nöf 🐽✌️😁
Miksi sen pitää,
olla niin inspiroivaa,
mutta kuitenkin,
myös samalla,
sen viejä,
miksi ei voi,
inspiroitua,
omasta tahdosta,
silloin kun,
haluaa? :/
Tämä on todellinen,
probleema,
miten sen ratkaista,
tiedän yhden ratkaisun,
mutta sen toteutus,
on osoittautunut vaikeaksi,
vaikeammaksi kuin mitä,
alun alkaen kuvittelin,
kun tein, ratkaisun.
Se ratkaisu,
oli sekä hyvä,
että huono,
samaan aikaan.
En osaa puhua,
äänellä joka kuuluu,
en oikeastaan osaa,
päästää pihaustakaan,
silloin kun minut,
lyödään ällikällä,
niinsanotusti,
miksi se on niin vaikeaa?
Saada ääni kuuluviin,
silloin kun pitäisi,
ja miksi päästän,
ääneni kuuluviin,
silloin kun ympärillä,
on kuuleva korva,
jonka motivaationa,
on vain ja ainoastaan,
lyödä lyötyä :(
tämä on toistunut,
monta kertaa,
elämäni aikana.
Luin aloittajan tekstiä, tai oikeammin pohdintaa ja ajattelen, että oikea kommunikointi olisi tärkeää. Vaikka pienistäkin asioista, mutta silti. Ei kuulu tietää, mitä toinen haluaa kuulla, vaan pitää syntyä jonkinlainen vuorovaikutus. Se mahdollistaa ihmissuhteen muodostumisen. Jos jää tyhjän päälle tai jättää toisen tyhjän päälle, on kovin vaikea muodostaa minkäänlaista suhdetta. Siinä vähän pohdittavaa.
Kuulemisen ja kuuntelemisen väliin hukkuu. Haluaisin kuunnella ääntäsi ja elämääsi. Kesällä olen nähnyt - ehkä sinäkin, mutta emme nähneet. Olisin halunnut halauksen ja pyytää anteeksi. Tunteita oli kauan sitten ja vieläkin löytyy. On myös mutta jota voi avata, mutta ajalla ja vain sinulle, mikäli tahdot oikeasti kuunnella.
Olen nähnyt hänet pikaisesti, ihan vilaukselta. Kaipaan vieläkin hänen sinisiä silmiä ja ihania suudelmia, vaikka siitä onkin jo aikaa. Jos on tarkoitettu...niin me vielä kohdataan. Jos sattumalta näkisin, niin tulisin juttusille.
Kaiken jälkeen, tulin siihen tulokseen,
että sinä et, halunnut minulta,
minun pyyteetöntä rakkautta,
päättelen sen siitä, miten sinä,
olet toiminut, koko tämän ajan.
Loppujen lopuksi, olisit sen saanut,
hyvin pienellä muutoksella, omassa toiminnassasi,
mutta sitä sinä, et halunnut tehdä,
jos olisit, sen tehnyt, niin olisin ollut,
kokonaan sinun, koko loppuelämän,
vaan sen sijaan, halusit vain rikkoa,
siinä myös onnistuen, ja samalla,
minun tunteet tappaen.
Hyvää loppuelämää sinulle.
Pelkäsin ajatuksiani, et antanut mahdollisuutta kertoa niistä, joten pakenin, muutin pois, tietämättäni teit samoin. Kasvokkain olisimme enemmän ymmärtäneet, mutta se ei onnistunut. Tiedät miten minut tavoitat. En lupaa mitään, et lupaa sinäkään. Puhuisimme. Talven olen paikallani, kesällä etsin sinut, ellet ehdi ensin.
En ole sinun hän. Ellet sitten puhu tuossa vain vertauskuvallisesti? Hän on kyllä muuttamassa pois. Se on täysin selvä asia... ei kuitenkaan tietääkseni vielä ole muuttanut.
Vaihdoimme silloin molemmat suuntaa, emme niinkään osoitetta. Nyt on välimatkaa puoli Suomea, mutta en ole muuttamassa, joten et ole taivaanrannanmaalaajani. Toivottavasti kohtaan hänen kanssaan ja samaa toivon sinulle.