Nykyisen toimeentulotuen historian voi katsoa alkaneeksi juuri ennen itsenäistymistä vuonna 1917, jolloin Suomen Suurruhtinaskunnassa tehtiin paljon hallinnollisia toimenpiteitä ja nykyistä toimeentulotukea alettiin kutsua köyhäinhoidoksi.
Tätä ennen vielä 1700- ja 1800-luvuilla, jolloin kirkko pitkälle vastasi sen aikaisesta hyväntekeväisyydestä, köyhäinhoidon nimi oli vaivaishoito, joka sai nimensä pitkälle siitä, kun vaivaishoitoon liittyi yleensä myös yhteisasuminen vaivaistaloissa . Vaivaistalot olivat käytännössä eräänlaisia vanhainkodin paikallisia yksiköitä sillä erotuksella, että siellä asui vanhusten lisäksi kehitysvammaisia ja muita ihmisiä, joiden kirkko katsoi tarvitsevansa suojaa. Työikäiset ja työkykyiset tekivät kukin kykynsä mukaan töitä pitkiäkin päiviä kirkon pelloilla ja metsissä ym. lähinnä maataloustöitä ruoka- ja asumispalkalla, joten kirkon näkökulmasta he olivat "ylimääräisiä renkejä" tavallisena työvoimana. Kuri oli kovaa ja normeja ei saanut rikkoa. Kirkko huolehti asukkien uskonnollisista tarpeista.
Köyhäinhoito oli toimeentulotuen nimikkeenä melko pitkään (vajaat 40 vuotta). Kansaneläkelaki sai alkunsa vuonna 1937 ja 1940-luvulla lapsilisäjärjestelmä.
Köyhäinhoito-nimikkeestä siirryttiin vuonna 1956 lakimuutoksen yhteydessä huoltoapuun, joka sekin oli kohtalaisen pitkään köyhäinhoidon nimikkeenä (38 vuotta). Sairausvakuutuslaki sai alkunsa 1964 ja köyhäinhoito muuttui toimeentulotueksi vuonna 1984 ja on siis ollut samana nimikkeenä nyt köyhäinhoitonimikkeen tavoin 38 vuotta.
Nimenmuutokset yhteiskuntapolitiikassa heijastavat laajemminkin kukin oman aikansa yhteiskunnallista näkemystä suhtautumisessa poikkeavuuteen yleensäkin ja tämä kehitys on käyty myös vaivaishoidosta toimeentulotukeen.
Nykyistä toimeentulotuki-nimikettä ei voi pitää neutraalina. Siinähän kielellisesti ilmaistaan löyhästi, että henkilö "ei tule toimeen". Yhteiskunnan virallisena tavoitteenahan on olla leimaamatta mitenkään mitään ihmisryhmää.
Kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, niin yksilötuki voisi olla korrekti nimike. Tämä olisi linjassa yritysten toimeentulotuen kanssa, jota nimitetään yritystueksi.
Niille, jotka sanovat, että yritystuki ja toimeentulotuki eivät ole samoja asioita: Jos osa yrityksistä itse ilmoittaa toimintansa mahdottomuudesta ilman yritystukia, niin silloin yritys "ei tule toimeen" ilman yhteiskunnan taloudellista tukea. Piste. On täysin turha saivarrella tästä tosiasiasta.
Mitä muita mahdollisesti vielä neutraalimpia nimiä olisi? Perustulo olisi parempi varsinkin sen takia, kun erään suunnitelman mukaan kaikki saisivat sitä ja verotuksellisesti tuota perustuloa tulonsiirtojen kautta kohdennettaisiin enimmäkseen sitä tarvitseville. Nykyinen hallitus ei kuitenkaan toimi kohti tätä periaatetta siinä mielessä, kun työttömyyskorvaus ja työmarkkinatuki ovat suuresti kontrolloituja, niin niiden saanti on yhä edelleen kovenevassa kontrollissa ja jos perustulo olisi jollakin tavoin kontrollissa, ei voitaisi enää puhua, kuin korkeintaan harkinnanvaraisesta perustulosta.
En jaksa uskoa perustulon tulemiseen missään muodossa pitkään aikaan historian perusteella: Vuosina 1990-1991 oli 17 kunnassa kattava kokeilu, jossa kokeiltiin menestyksellisesti toimeentulotuen siirtämistä kelaan sen aikaisella logistiikalla. Tulokset olivat erittäin hyvät, mutta tosiasiallisesti tämä tapahtui vasta vuonna 2017 eli tuosta ensimmäisestä kokeilusta ehti kulua 27 vuotta.
Tätä ennen vielä 1700- ja 1800-luvuilla, jolloin kirkko pitkälle vastasi sen aikaisesta hyväntekeväisyydestä, köyhäinhoidon nimi oli vaivaishoito, joka sai nimensä pitkälle siitä, kun vaivaishoitoon liittyi yleensä myös yhteisasuminen vaivaistaloissa . Vaivaistalot olivat käytännössä eräänlaisia vanhainkodin paikallisia yksiköitä sillä erotuksella, että siellä asui vanhusten lisäksi kehitysvammaisia ja muita ihmisiä, joiden kirkko katsoi tarvitsevansa suojaa. Työikäiset ja työkykyiset tekivät kukin kykynsä mukaan töitä pitkiäkin päiviä kirkon pelloilla ja metsissä ym. lähinnä maataloustöitä ruoka- ja asumispalkalla, joten kirkon näkökulmasta he olivat "ylimääräisiä renkejä" tavallisena työvoimana. Kuri oli kovaa ja normeja ei saanut rikkoa. Kirkko huolehti asukkien uskonnollisista tarpeista.
Köyhäinhoito oli toimeentulotuen nimikkeenä melko pitkään (vajaat 40 vuotta). Kansaneläkelaki sai alkunsa vuonna 1937 ja 1940-luvulla lapsilisäjärjestelmä.
Köyhäinhoito-nimikkeestä siirryttiin vuonna 1956 lakimuutoksen yhteydessä huoltoapuun, joka sekin oli kohtalaisen pitkään köyhäinhoidon nimikkeenä (38 vuotta). Sairausvakuutuslaki sai alkunsa 1964 ja köyhäinhoito muuttui toimeentulotueksi vuonna 1984 ja on siis ollut samana nimikkeenä nyt köyhäinhoitonimikkeen tavoin 38 vuotta.
Nimenmuutokset yhteiskuntapolitiikassa heijastavat laajemminkin kukin oman aikansa yhteiskunnallista näkemystä suhtautumisessa poikkeavuuteen yleensäkin ja tämä kehitys on käyty myös vaivaishoidosta toimeentulotukeen.
Nykyistä toimeentulotuki-nimikettä ei voi pitää neutraalina. Siinähän kielellisesti ilmaistaan löyhästi, että henkilö "ei tule toimeen". Yhteiskunnan virallisena tavoitteenahan on olla leimaamatta mitenkään mitään ihmisryhmää.
Kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, niin yksilötuki voisi olla korrekti nimike. Tämä olisi linjassa yritysten toimeentulotuen kanssa, jota nimitetään yritystueksi.
Niille, jotka sanovat, että yritystuki ja toimeentulotuki eivät ole samoja asioita: Jos osa yrityksistä itse ilmoittaa toimintansa mahdottomuudesta ilman yritystukia, niin silloin yritys "ei tule toimeen" ilman yhteiskunnan taloudellista tukea. Piste. On täysin turha saivarrella tästä tosiasiasta.
Mitä muita mahdollisesti vielä neutraalimpia nimiä olisi? Perustulo olisi parempi varsinkin sen takia, kun erään suunnitelman mukaan kaikki saisivat sitä ja verotuksellisesti tuota perustuloa tulonsiirtojen kautta kohdennettaisiin enimmäkseen sitä tarvitseville. Nykyinen hallitus ei kuitenkaan toimi kohti tätä periaatetta siinä mielessä, kun työttömyyskorvaus ja työmarkkinatuki ovat suuresti kontrolloituja, niin niiden saanti on yhä edelleen kovenevassa kontrollissa ja jos perustulo olisi jollakin tavoin kontrollissa, ei voitaisi enää puhua, kuin korkeintaan harkinnanvaraisesta perustulosta.
En jaksa uskoa perustulon tulemiseen missään muodossa pitkään aikaan historian perusteella: Vuosina 1990-1991 oli 17 kunnassa kattava kokeilu, jossa kokeiltiin menestyksellisesti toimeentulotuen siirtämistä kelaan sen aikaisella logistiikalla. Tulokset olivat erittäin hyvät, mutta tosiasiallisesti tämä tapahtui vasta vuonna 2017 eli tuosta ensimmäisestä kokeilusta ehti kulua 27 vuotta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.