Mahdollisuuksia jos toinen kokee uskonnon tärkeäksi ja toinen ei?
Olisikohan suhteella mitään
oiskokokemuksia
26653
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Eihän se ole este jos toinen on uskovainen ja toinen ei. Ei toisen tarvitse mennä kirkkoon. Uskovaiset on ihan tavallisia ihmisiä.
Riippuu varmaan siitä miten paljon uskovaisuus näkyy arjessa ja kuinka paljon uskovainen haluaa määrätä muidenkin ympärillään elävien elämää.
Minulla oli hoitotäti lapsena joka oli lestadiolainen. Hänen ammattinsa ei olisin oikeuttanut häntä puuttua ev.lut kirkkoon kastetun hoitolapsensa elämään kotonaan jossa ei oltu muuten uskonnollisia ollenkaan.
Muistan kuitenkin hoitopäivien aikana kuulleeni torumista mm. Lakatuista kynsistäni ja tyhjästä huulipunasta jonka olin saanut äidiltäni leikkeihini ja korvakoruista jotka kultasepänliikkeessä oli minulle laitettu synttärilahjaksi.
Telkkarin katsomisesta sain kuula myös moitetta ja tietynlaisista lasten musiikeista
Heidän uskontohan kieltää meikkauksen ja itsensä koristelun. Telkkarin ja musiikin mitä esim. Radiot soittaa (pop, rock, hiphop)
Tuollaisen ihmisen kanssa ei uskovaisena olisi vaikea elää
Millä tavoin uskonto olis tärkeä ja eroaako teidän ajatukset muuten paljon toisistansa?
No, jos toisella on vaikka tuohon liittyvä ammatti.
Ei oo varmaan suhteessa ongelma jos toinen on palkkatöissä mikä liittyy uskontoon.
Niin no kyllähän armeijassakin ollaan olevinaan kovin uskonnollisia vaikka raamatun käskyt kieltävät tappamisen. Oletko oikeasti uskovainen vaiko vaan niissä kohdissa kun se sopii muutenkin elämääsi? Jos armeija on mielestäsi ok niin et ole silloin uskovainen.
Kuinka niin? Eikös nuo uskonnon takia käytävät sodat ole maailmassa yleisimpiä. Historiassa varmaan eniten tapettu ihmisiä juurikin vääräuskoisuuden takia.
Nimenomaan vääräuskoisuuden.
En ole aloittaja mutta minun ei uskovaisen mieheni elämä ei ole toiminut hyvin en suosittele.
Ei se tule helppoa olemaan. Siinä ollaan koko ajan isojen arvokysymysten kanssa pahimmillaan nokat vastakkain.
Ammatista sen verran, että riippuu siitä, mikä ammatti. Jos papin kanssa meinasit hynttyyt yhteen laittaa, voi olla, ettei kuule välttis onnistu. Kanttoreista löytyy niin monenkirjavaa sorttia, että siitä porukasta vaikea sanoa. Diakoni - ehkä onnistuu. Lastenohjaaja - ehkä. Srk-mestari - juu. Uskonnonopettaja on lukenut telologiaa tieteenalana (kuten toki papitkin ovat tehneet) eli ei näin ollen välttämättä edes ole uskovainen, tai suhtautuu teologiaan pelkästään / ennen kaikkea tieteenalana. Voipa siis onnistuakin.
Jos arvot ovat suuressa ristiriidassa keskenään, niin takkuista tulee olemaan.
Ei haittaa..jos toinen muuten kunnollinen ihminen...
Eikä uskovaisuus..tee toisesta sen parempaa ihmistä..kuin toiset...Kellä tahansa voi olla kaunis sielu ..ihan ilman uskoakin..👍🌼☀🌈
No uskonnollisuudessahan ei ole kyse vain siitä, että käydään kirkossa.
Jos toinen kokee uskonnon tärkeäksi ja toinen ei, periaatteessa pitäis toimia, mutta riippuu kuinka syvällä asenteissa ja arvoissa toisella on tuo uskonnollisuus ja toisella ei-uskonnollisuus.
Oikein vahvasti uskonnollisellahan kaikki liittyy jumalaan ja kiihkeimmässä tapauksessa tietty uskonto ja sen instituutio määrittelee kaiken, jonka mukaan eletään. Ja jos oikein uskonnollinen on, niin ei-uskonnollisen kanssa oleminenhan on syntiä.
Itse olen henkinen ja hengellinen, mutta en uskonnollinen. Olen kriittinen uskontoja kohtaan. Puolisoni ei ole uskonnollinen eikä hengellinenkään. Toimii hyvin. Uskonnollisen kanssa tuskin tulisi mistään mitään.
Ei voi. Tärkeät kysymykset perustellaan eri pohjalta vaikka samaan lopputulokseen ehkä päädyttäisiinkiin joskus ja jouluna. Ylittämätön kuilu eripohjaiseen maastoon, jota erityisesti uskonnottoman on vaikea kunnioittaa.
Tuota minäkin vähän pelkään. Vaikka arvot voisivatkin olla samanlaiset niin asioiden perustelut ovat liian erilaiset.
Ystävyyssuhteesta on. Sitäkin ennen olen kokenut aversiota uskiksiin sun muihin isteihin. Harmi sinänsä, koska pidimme monessa suhteessa toisistamme paljonkin mm. temperamentin ja yhteisten hyvien kokemusten arvostamisella. Lopulta hänen kristillinen korkea-arvoisuutensa meni liian pitkään ja liian pitkälle omissa ilmeisen vakaumuksellisissa arvoissaan, tai sellaisiin pukeutuneissa, todennäköisimmin omissa egoloukkaantumisissaan, että minulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin katkaista kärsimykseksi muodostunut side.
Toisaalta sama on toistunut jossain muussakin ei-uskis -suhteessa, että ehkä sillä ei ole niin paljon tekemistä asian kanssa. Enemmänkin kuinka totaalitaarinen ja yksiteinen se arvopäämäärä ja sen tavoittelu on ja mitä muuta ylimääräistä järjestelmällistä siihen muka pitäisi kuulua. Näitä uskis- ja ei-uski kavereitani yhdistää varsin normaalikokemukset ja näkemykset sen kulusta ja sisällöstä ja kyvyttömyys tavoittaa erilaiset perustavanlaatuiset lähtökohdat ja mahdollisuudet sekä tietty kontrollitarve läheisiksi kokemiinsa ihmisii, mikä on kovin tuhoisaa mikäli et näe läheistä oikein.
Tuo kontrollitarve on pahimmillaan aika kamalaa, mutta luulen, että se kyllä johtuu jostain muusta kuin noista uskonasioista. Tunnen erään henkilön, jolla on pakottava tarve tietää kaikkien lähisukunsa asiat. Missä kukin on ja kenen kanssa ja mihin suuntaan on milloinkin menossa ja kenen kanssa. Tarvittaessa puuttuu aina välillä asioiden kulkuun.
Ihan hyvin suhde voi elää uskonasioista riippumatta. Kannattaa kumminkin keskustella etukäteen siitä miten lasten uskonasiat hoidetaan ja miettiä vaikuttaako se mitenkään.
Vain sillä on merkitystä mitä ja millaisia he ovat toinen toisilleen.
Kasvua ja kypsymistä,
avoimuutta, tahtoa yhteiseen ja toisen hyvään,
vapautta, sallimista olla sellainen kuin on.
Tuotahan se varmaan parhaimmillaan olisi. Mutta tuota suvaitsevaisuutta sallia toisen olla sellainen kuin on niin kummallakohan sitä on enemmän? Toisellahan on käytössään säännöt ja ohjeet siitä millainen ihmisen pitäisi olla..
Uskovaisilla on...
Tiukkoja ehtoja ja näkemyksiä avioliiton solmimisesta - jos olet itse ”ei uskova ” ja avioliittoja vastaan. Unohda uskovainen
Seksiin ja ehkäisyyn liityvissä asioissa riippuen uskontokunnasta.
Tosiuskovaiset ovat vakaumuksella ”ei seksiä ennen avioliittoa” - jos et ole valmis odottaan avioliittoon asti (tai mikä pahinta vastustat avioliittoja) uskovainen ei ole oikea valinta.
Seksiin liittyviä muita asioita on mm. Siitä ei puhuta eikä kaksimielistä vitsiä heitetä. Seksi on syntiä ja siitä puhuminen myös. Seksiin liittyviä asioita kuten pornoelokuvat, masturbaatio, rooliasut, seksivälineet, pornokaupat, seksi asennot. Jne. Ne ovat saatanasta, syntiä
Mikäli itse olet seksissä vapaamielinen niin uskovainen voi tuntua ahdistavalta tiukkapipolta ettekä välttämättä ymmärrä toisianne makuuhuoneessa.
Uskontokunnasta riippuen ehkäisyn käyttöä saattaa uskonto rajoittaa.
Jos et ole valmis tekeen 29 lasta tai pidättäytyyn seksistä kokonaan jotta lapsia ei tulisi. Sen uskontokunnan Uskovainen väärä valinta
Uskovaisilla on omia sääntöjä pukeutumisen suhteen ja saattaa yrittää ohjailla muidenkin pukeutumista ”jumalan hyväksymään suuntaan”
Uskovaiset noudattavat erilaisia viikottaisia rituaaleja. Jumalanpalvelukset, uskovaisten piireissä kahvittelut ja uskosta ja jumalan armosta keskustelut, raamatun luku, virsien laulu.
Näitä kotisi arkeen tulee myös kun hänen ystäviä tulee teille kylään.
Vahvasti uskossa oleva ei usein malta olla myöskään puhumasta jumalan armosta ”ei uskoville”. He yrittävät usein tavalla tai toisella käännyttää uskoon. -jos et kestä raamattu piirejä, virsiä ”herran siunausta taloon”
Jumalan armosta keskusteluja ja Aamen huudahduksia käännytys yrityksineen arjessasi on uskovainen väärä valinta
Uskovaisilla on myös vahvoja näkemyksiä musiikkityyleihin
Jos itse olet raskaan musiikin kuuntelija saatat joutua kuulemaan miten musiikkityyli on saatanasta. Paholaisen luomaa.
Uskovainen ei halua sitä kuulla yhteisessä kodissanne.
Radiokanava on radio dei ja se on ainoa kanava jota teillä kuunnellaan
Uskovat ei käytä alkoholia joten sinun pitää tottua siihen että sinunkin käyttöä paheksutaan
Kiroiletko? Et kauan jos uskovaiset kanssa alat suhteeseen
Varmaan näissäkin asioissa on eri tasoja kuten on vaikka ihmisten fyysisen kunnon kanssa. Toiset treenaa joka päivä, jotkut joskus ja jotkut ei milloinkaan. Valtaosa ihmisistä on niitä välimallin ihmisiä, joilla on kaksi lasta ja uskovat vähän tai tarvittaessa. Himotreenaaja ja sohvaperuna harvoin sopivat hyvin yhteen. Varmaan näissä uskonasioissakin ääripäiden edustajien on syytä välttää toisiaan.
Todennäköisesti.
On ” ei uskovia ” jotka eivät jaksa yhtään kuunnella raamattu juttuja ja sellaisille uskovainen on väärä valinta sillä tuntemani uskovaisilta joka toinen lause käsitteleen niitä aiheita
Pienimuotoisimmillaan tulee toteamuksesi perään ” Aamen!” taikka ”halleluja”
Tervehtiessä tai pois lähtiessä ”siunausta”
”Jumalan armoa”
Kun kuulee jonkun hyvän uutisen
” kiitos Jeesus, kiitos Jeesus”
Näitä lausahduksia kuulee sitten satoja kertoja viikossa
Joillekin tämä on liikaa jos ei ole uskovainen itse
Suurimmillaan sitten aletaan paasaan Jumalan ihmeistä
Tai sitten pitäisi vain suvaita se, että toinen on erilainen ja haluaa käsitellä asioita erilaisesta näkökulmasta. Pystyykö siihen onkin sitten toinen juttu.
Kyllä suhteen onnistuminen on enemmän kiinni kahdesta ihmisestä itsestään kuin uskonasioista. Voi olla töissä kirkon palveluksessa vaikkei uskonto suuremmin kuulukaan elämään. Papit toki voivat olla ja ovatkin hieman eri asemassa. Keskustelehan aloittaja suoraan henkilön kanssa joka kiinnostaa. :)
Uskon rakkauteen, välittämiseen ja toisen kunnioittamiseen olipa vakaumus mikä hyvänsä. En koe tarvetta väitellä uskoon liittyvistä asioista. Toinen saa uskoa tai olla uskomatta. Rakkaus, luottamus ja toisen arvostaminen merkitsevät minulle arjessa ja parisuhteessa.