Rukoilu - käsien ristiminen

Rukousasennolla ei varsinaisesti ole merkitystä, Daniel hartaana rukoili polvillaan, jotkut seisaaltaan pää painettu, jotkut kädet kohotettuina Jumalan puoleen. Tärkeää on rukoillessa sydämen ja mielen nöyrä asenne. Ei tarvitse olla huolissaan.

Kyllä ne kädet on paras panna tiukasti yhteen.
Jumala ei tykkää hyvää, jos rukoilun aikana rukoilevan käsi erehtyy vaikkapa kaivamaan kutisevia muniaan.

julamanterve! julamaa on rukoiltava jalat ristissä. Määräys Oulun keskustoimiston veljiltä. julamanrauhaa.

Parempi on ettei harhaisuuttaan julkisesti mainosta.

Ei se yksilön arvoa nosta käsien ristiminen sen enempää kuin otsan lyöminen lattiaan ja takapuolen esitteleminen kanssaihmisille. Paremminkin vähentää tuollaisiin taikamenoihin osallistuvien arvostusta.

Seisominen on heprealaisten ja monien muiden Raamatussa mainittujen kansojen keskuudessa ei ollut mitään määrättyä rukousasentoa. Kaikki asennot, joissa rukouksia esitettiin, olivat erittäin kunnioittavia. Seisominen oli varsin yleistä rukoiltaessa, ja Jeesus puhui tästä rukousasennosta
Mar 11:. 25 Ja kun seisotte rukoilemassa, niin antakaa anteeksi mitä teillä onkin jotakuta vastaan, jotta Isänne, joka on taivaissa, myös antaisi anteeksi teille teidän hairahduksenne.”

Heti kasteensa jälkeen Jeesus ilmeisesti seisoi rukoilemassa, kun taivas aukeni ja pyhä henki laskeutui ruumiillisessa hahmossa kuin kyyhkynen hänen päälleen, ja Jumalan oma ääni kuului taivaista (Luuk3:21, 22). 21 Kun nyt kaikkea kansaa kastettiin, Jeesuskin kastettiin, ja hänen rukoillessaan taivas  aukeni 22 ja pyhä henki laskeutui ruumiillisessa hahmossa kuin kyyhkynen hänen päälleen, ja taivaasta kuului ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani; olen hyväksynyt sinut.”

Polvistuminen oli tavallinen rukousasento. Jeesuskin polvistui Getsemanen puutarhassa Luuk 22: 41 Ja hän itse vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän ja polvistui ja alkoi rukoilla

1 Kun 8;54 Ja tapahtui, että heti kun Salomo oli lopettanut kaiken tämän rukouksen ja suosionpyynnön esittämisen Jumalalle, hän nousi Jumalan alttarin edestä oltuaan polvilleen notkistuneena kädet levitettyinä kohti taivaita

Tämä on kristityillä hyvin yleistä omissa rukouksissa, mutta seurakunnissa usein seisaaltaan, Pyhät kädet kokotettuina.

Siinä muutamia asentoja, mutta käsien ristäminen on myöhäis- pakanallinen tapa, joka on yleitynyt kautta linjan.

Ei Raamattu sentään mikään asentokirja ole. Joitain rukoustyyliesimerkkejä siinä sentään on, pääosin ne ovat yhdessä toteuttaen mahdottomia.

Paavin (siis Vatikaanin, ei Oulun) ohjeistus on rukoilu polvillaan. Kun käyt katolisessa kirkossa, huomaat, että rahvaan penkit on varusteltu juuri tuota varten. Nenän tulee kuitenkin olla ainakin osa-aikaisesti suunnattuna alttaritaiteeseen päin. Kun vanhoillislestadiolaisuus keskusjohtoisena muistuttaa suuresti katolisuutta, voisi Oulun paavi antaa seuraavissa Raamatun lisälehdissä ohjeistuksen tässäkin asiassa.

Vanhoillislestadiolaisuudessa on huomattavia yhtäläisyyksiä islamiin, jossa asento-ohjeita piisaa. Helsingissä opastetaan pyllistämään kohti Pietarsaarta, hieromaan otsaa lattiaan jne. Ennen rukoilemista tulee kuurata jalat, sieraimet ja korvantaustat, jotta Allah olisi kuulolla.

Mites muuten noissa seurataloissa on se puhujapönttö asemoitu? Eli onhan se varmasti niin, että seuravieraiden nenät osoittavat kohti Pyhää kaupunkia, Oulua.
Se on ainoa oikea rukoussuunta.

Notkistaa sydämen polvet.