Miten sinä toimit?

Jos on molemminpuolista, ei ole turhaa. Siitä voi tulla vuosisadan rakkaustarina.

RakkaudenSaanut kirjoitti:

Jos on molemminpuolista, ei ole turhaa. Siitä voi tulla vuosisadan rakkaustarina.

Joillakin toimii joillakin ei. Minulla ei toimisi koska alan välittömästi halveksumaan varattua jos se katsoo muita varattuna. Minulta löytyy tästäkin esimerkki... toisin sanoen pidän kai pimahtaneina heitä ketkä ovat suhteessa mutta haluavat muuta.

typerää kirjoitti:

Joillakin toimii joillakin ei. Minulla ei toimisi koska alan välittömästi halveksumaan varattua jos se katsoo muita varattuna. Minulta löytyy tästäkin esimerkki... toisin sanoen pidän kai pimahtaneina heitä ketkä ovat suhteessa mutta haluavat muuta.

Lue lisää

Oletpa elänyt yksioikoisen elämän.

Eimullamuuta kirjoitti:

Oletpa elänyt yksioikoisen elämän.

Miksi tehdä asioista monimutkaisia? Helpompaa kun on yksinkertaista... sinä varmaankin olet suhteessa mutta toivot "parempaa"? Ja sitten kun löydät niin etsit vielä "paremman"? And so on... itse olen ainakin aina halunnut vain yhden hyvän. Se riittää minulle ja toivon että sen myös saan <3

Mä funtsin ton typerää nimimerkin kommenttia eli hän pelkää, että varattu kun sitten olisi hänen niin etsisi taas paremman, mutta eikös niin olisi jo eronneenkin kanssa. Eronnuthan on myös etsimässä uutta kumppania. Oon itekin miettinyt, että eronnut ei välttämättä oo hyvä kumppani, koska sehän näyttää vaihtavan kumppania ja koskaan ei tiedä koska se taas kyllästyy. Samoin lesket, heillä on muistikuvissa se entinen rakas, johon herkästi tulet verratuksi eli sekään ei ole vaihtoehto. Ongelma on vaan se, että jos päälle kolmevitosena etsit suhdetta niin harvemmin löytää ihmistä, jolla ei olis vielä mitn suhdetta ollut. Toisaalta mitä jos ei varmistele ideaali tai ns.helppoa suhdetta, sillä mistään ei voi olla varma. Ehkä ne tunteet pitäis olla tärkein juttu.

Hupinsa kullakin, mutta ei kai sille mitään voi. Ketään ei voi pakottaa olemaan jos ei halua.

Ymmärrän sua kun toimin ite miehenä noin. Asttelen että en riitä hänelle ja olis kaikki vaikeeta vaiks haluisinkin

Ajattelet kauniisti. Arvostan. Itsekin kovasti yritän olla tuntematta mitään. Ei onnistu. Perheen rikkoontuminen on kamala asia. Mutta niin on myös tosirakkauden heittäminen hukkaan.

Rakkausvoittaa kirjoitti:

Ajattelet kauniisti. Arvostan. Itsekin kovasti yritän olla tuntematta mitään. Ei onnistu. Perheen rikkoontuminen on kamala asia. Mutta niin on myös tosirakkauden heittäminen hukkaan.

Lue lisää

Kun perustavat perheitä jonkun muun kuin tosirakkauden kanssa.

Rakkausvoittaa kirjoitti:

Ajattelet kauniisti. Arvostan. Itsekin kovasti yritän olla tuntematta mitään. Ei onnistu. Perheen rikkoontuminen on kamala asia. Mutta niin on myös tosirakkauden heittäminen hukkaan.

Lue lisää

Kiitos. En oikeastaan yritä olla tuntematta vaan selvitä tunteitteni kanssa. Joskus menee paremmin joskus huonommin. Mihinkä hukkaan se Tosirakkaus on mennyt? Siellä hän elää elämäänsä perheensä kanssa. Joskus on myös rakkautta ettei aseta itseään muiden edelle.

Hänellä varmaankin hyvä omansa kanssa. Minulla omani, rakastaa voi monella tavalla, vaikka paljon hän mielessäni onkin. En halua aiheuttaa tuskaa niin monelle, vain että me kaksi saisimme toisemme. Tuskin hänkään. Enkä ole hänen tunteistaan varma. Se varmasti auttaisi, jos tietäisin hänen varmasti ajattelevan samoin. Ja että tunne on molemminpuolinen. Sen kanssa voisi elää, mutta itsensä suojelemiseksi on joskus oltava kylmä, vaikka se tuntuu väärältä. Tekstini on ehkä sekava, näin ajatus kulkee tänään.

Rakkausvoittaa kirjoitti:

Hänellä varmaankin hyvä omansa kanssa. Minulla omani, rakastaa voi monella tavalla, vaikka paljon hän mielessäni onkin. En halua aiheuttaa tuskaa niin monelle, vain että me kaksi saisimme toisemme. Tuskin hänkään. Enkä ole hänen tunteistaan varma. Se varmasti auttaisi, jos tietäisin hänen varmasti ajattelevan samoin. Ja että tunne on molemminpuolinen. Sen kanssa voisi elää, mutta itsensä suojelemiseksi on joskus oltava kylmä, vaikka se tuntuu väärältä. Tekstini on ehkä sekava, näin ajatus kulkee tänään.

Lue lisää

Itse hän tiensä valitsi, on varmasti tyytyväinen elämäänsä, ei ole ainakaan muuta kertonut. Mun elämä on kohtuullisen ok, suurimman osan ajasta kaikki on ihan hyvin. Jos ajattelen häntä ja minua yhdessä, niin se on vain jotain haavehässäkkää, ei oikeaa arkea.

Silti, aina niissä jutteluissa ja tapaamisissa on jotain mikä pistää hetkeksi kaiken sekaisin.

Toivottavasti saat tietää toisenkin tunteet, jos sitä haluat.

Peukku tälle!

Rakkaudessa on kaikki sallittua jopa yrittäminen!

YritäNytUudelleen kirjoitti:

Rakkaudessa on kaikki sallittua jopa yrittäminen!

Kenellekköhän tuon tarkoitit? MINULLA ei ole tapana piirittää ketään varattua. Sitä paitsi hänelle olen jo sanonut pitäväni. JOTEN MITÄ TÄSSÄ VIELÄ PITÄISI TEHDÄ? Kaikki on hänestä kiinni eikä hän halua. Muuten varmaankin olisi jo jotain tapahtunut jos haluaisi?

Ei se silloin ole kunnon ihastumista tai rakastumista. Jos kunnolla kolahtaa, ei se tunne lakkaa kuin napista painamalla.

No ei tuo ole kauas kantoista ajattelua! Jos tunne on oikea ja sydämessä, ei se tukahduttaminen onnistu. Toinen vaan kömpii mieleen jostain ja aina. Sydän toivoo salaa sen juuri kömpivän myös peittosi alle. Hölmöä hommaa tukehduttaa omia tunteitaan. Voi ne nyt ääneen kertoa ja katsoa mihin johtaa?

totuustässä kirjoitti:

Ei se silloin ole kunnon ihastumista tai rakastumista. Jos kunnolla kolahtaa, ei se tunne lakkaa kuin napista painamalla.

Rakkauden pidä olla molemminpuolista?

Nhikloimv kirjoitti:

No ei tuo ole kauas kantoista ajattelua! Jos tunne on oikea ja sydämessä, ei se tukahduttaminen onnistu. Toinen vaan kömpii mieleen jostain ja aina. Sydän toivoo salaa sen juuri kömpivän myös peittosi alle. Hölmöä hommaa tukehduttaa omia tunteitaan. Voi ne nyt ääneen kertoa ja katsoa mihin johtaa?

Lue lisää

Olen eri mieltä, kyllä sen pystyy tukahduttamaan. Nykyään pelkästään ahdistaa jos varattu tulee mieleen. Ei vois kuvitellakaan että olis missään tekemisissä hänen kanssaan.

Toivottavasti kukaan ei tuu ihmetteleen sitten, jos joskus etsin parisuhdetta, että otan vaan sitten jonkun joka tuntuu sopivalta ja kivalta, sillä eihän niillä tunteilla niin ole väliä. Ja anteeksi nyt vaan, jos joku sinkku ei löydä parisuhdetta, kun joku valkkaa varatun. Tosiasia vaan on, että kaikki sinkut ei kelpaa parisuhteeseen. On niitä kelpaamattomia toki suhteissakin. Joku vaan voi ominaisuuksiltaan olla sellainen ettei kukaan huoli tai sitten sitä voi vaan etsiä sitä kaikki toiveet täyttäväö ihmistä. Eikö se sinkkukin vaan vois ottaa sellasen sinkun, joka tuntuu kivalta eikö odotella mitään erikoisempia tunteita, siinä menee vaan elämä hukkaan. Kysehän on vaan siitä, että jos oikeesti haluaa parisuhteen niin sitten vaan ottaa sellasen, eiköhän siihen joku löydy.
Sori, mutta mielikuvitusleikkinä seuraavanlainen: jos ite olisin varattuna kiinnostunut jostakin toisesta ja tuo toinen tietäisi tai aavistaisi tunteeni, mutta omistaan ei puhuisi niin jos eroaisin niin miksi kuvittelisin hänen yhtäkkiä tykkäävän itsestäni, enköhän minä sinkkunakin olisi pohjimmiltaan sama ihminen. No, ehkä sinkkuja pidetään vähän epätoivoisina, ainakin vanhempia naisia.

kertaniin kirjoitti:

Toivottavasti kukaan ei tuu ihmetteleen sitten, jos joskus etsin parisuhdetta, että otan vaan sitten jonkun joka tuntuu sopivalta ja kivalta, sillä eihän niillä tunteilla niin ole väliä. Ja anteeksi nyt vaan, jos joku sinkku ei löydä parisuhdetta, kun joku valkkaa varatun. Tosiasia vaan on, että kaikki sinkut ei kelpaa parisuhteeseen. On niitä kelpaamattomia toki suhteissakin. Joku vaan voi ominaisuuksiltaan olla sellainen ettei kukaan huoli tai sitten sitä voi vaan etsiä sitä kaikki toiveet täyttäväö ihmistä. Eikö se sinkkukin vaan vois ottaa sellasen sinkun, joka tuntuu kivalta eikö odotella mitään erikoisempia tunteita, siinä menee vaan elämä hukkaan. Kysehän on vaan siitä, että jos oikeesti haluaa parisuhteen niin sitten vaan ottaa sellasen, eiköhän siihen joku löydy.
Sori, mutta mielikuvitusleikkinä seuraavanlainen: jos ite olisin varattuna kiinnostunut jostakin toisesta ja tuo toinen tietäisi tai aavistaisi tunteeni, mutta omistaan ei puhuisi niin jos eroaisin niin miksi kuvittelisin hänen yhtäkkiä tykkäävän itsestäni, enköhän minä sinkkunakin olisi pohjimmiltaan sama ihminen. No, ehkä sinkkuja pidetään vähän epätoivoisina, ainakin vanhempia naisia.

Lue lisää

Ihan jonkun vaan kanssa aloittamaan suhdetta. Se sitten jäisi ihan vaan panemiseksi.

Eiköhän tuo ole ihan päinvastoin, panemiset vaan joidenkin kanssa (ne jotka sitä harrastaa) ja suhde jonkun kivan kanssa.

Kuten tämäkin ketju osoittaa niin ihmiset on erilaisia ja toimintakin on erilaista. Mutta täytyy myös hyväksyä ihmisten erilainen toiminta. Osa, itse heihin lukeutuen, ihadtuu tai rakastuu kunnolla tosi harvoin, mutta ite oon sen verta realisti, että en mä tunteita rupeis pakottaan molemminpuolisiksi tai toista painostaan, kilpailemaan tms, että en mä käyttäisi elämääni suuren rakkauden odottamiseen (tosi harvoin kun rakastun) vaan kimpassa kun tykkään olla ja asioita jakaa, että kyllä mä silloin voisin ottaa jonkun jpnka kanssa jotenkin synkkais. Kaikki ei niin ehkä tekis, mutta molemminpuoliset rakkaustarinat on oikeesti tosi, tosi hsrvinaisia.

Vielä yksi mielikuvitusleikki. Aattele kuinka yksinäinen voisi olla joku ihastuttava varattu ihminen, jos siihen monet tykästyis, kun ne vaan välttelis sitä. Mutta, eihän sillä mitäön väliä oo, onhan sillä se oma rakkaansa, olkoon sen kanssa. Sellasen ihmisen on sitten hyvä ripustautua enemmän siihen rakkaaseensa, kun ovat toistensa omia.

voivähäntukahduttaa kirjoitti:

Vielä yksi mielikuvitusleikki. Aattele kuinka yksinäinen voisi olla joku ihastuttava varattu ihminen, jos siihen monet tykästyis, kun ne vaan välttelis sitä. Mutta, eihän sillä mitäön väliä oo, onhan sillä se oma rakkaansa, olkoon sen kanssa. Sellasen ihmisen on sitten hyvä ripustautua enemmän siihen rakkaaseensa, kun ovat toistensa omia.

Lue lisää

Tarvitseeko sitä varattua ihailla ja palvoa jotta ei tuntisi oloansa yksinäiseksi? Eikö ystävät ole sitä varten? Vai ajatteletko suhteen niin että silloin kun ollaan suhteessa niin ei ole ystäviä ollenkaan? Vai siis mitä häh... meni vähän ohi.

Tiiääkö mä vastasi ihan tuolle ylemmälle, joka välttelee ym. En ihmettele, jos kaikki ei tota viestiä tajua, ehkä joillakin ihmisillä on ymmärryskykyä tuon viestin lukemiseksi. Palvonnastahan siinä oli kyse.

Kiinnostava mielikuvitusleikki, mutta minun on vaikea kuvitella hänen olevan yksinäinen. Hän on hieman syrjäänvetäytyvä kuuntelija sosiaalisissa tilanteissa, mutta tiedän hänellä olevan paljon ystäviä. Pakko on myös myöntää että ajattelen vahvasti niin että koska hänellä on "oma" rakkaansa haluankin pariskunnan pysyvän yhdessä. He ovat olleet pitkään yhdessä ja mielestäni he sopivat toisilleen paremmin kuin minä ja hän olisimme sopineet.

Mitä omaan yksinolooni tulee, niin olen onnekas etten ole koskaan joutunut tuntemaan yksinäisyyttä. Siitä johtuen minun saattaa toisaalta olla vaikeaa tunnistaa yksinäisyyttä myöskään muissa ihmisissä?

Tiedän että ihastukseni vältteleminen on tyhmää ja lapsellista monessakin mielessä, mutta tällä hetkellä se tuntuu helpoimmalta ratkaisulta yrittää unohtaa tunteeni häneen.

Ilmeisesti tunnet hänen puolisonsa, jos tiedät heidän sopivan paremmin yhteen kuin sinä sopisit hänelle? Jos varmuudella tiedät tunteidesi olevan yksipuolisia, niin ei kai siinä sitten vaihtoehtoja ole kuin yrittää unohtaa, mutta entä jos hänkin miettii omien tunteidensa olevan yksipuolisia, etenkin kun vain välttelet..Myös pitkässä liitossa voi olla yksinäinen, sitä ei aina asianomainen itsekään enää huomaa, kun on "kasvanut" siihen olotilaan.

Ei puolison tunteminenkaan tuossa oo riittävä arvioimaan ja tietämään heidän parisuhdettaan. Lisäksi kumpainenkin parisuhteen osapuolikin voi nähdä suhteen erilaisena. Miettimällä parisuhdetta ihastuksesi puolison näkökulmasta väheksyt ihastuksesi tunteita ja kokemuksia.

En voi sanoa tuntevani ihastukseni puolisoa, mutta olen tavannut hänet muutaman kerran ja minun on helppo ymmärtää miksi he ovat yhdessä. Ulkopuolelta ei voi tietenkään nähdä suhteen todellista tilaa, eikä sitä miten suhteen osapuolet sen kokevat ja miten he suhteessaan voivat. Minulle riittää pelkästään se että he ovat yhdessä, joten olen päättänyt kunnioittaa sitä.

Ihastukseni vältteleminen on keino suojella omia tunteitani, koska hänen näkemisensä tuntuu tällä hetkellä liian tuskalliselta. Omat tunteeni häneen syttyivät pikkuhiljaa siitä huolimatta että tiesin hänen olevan varattu ja tunteideni sammumiseenkin vaikuttaa ainoastaan aika. Jos tunteisiin voisi vaikuttaa vain tahdonvoimalla, en olisi koskaan ihastunut häneen. Voin kuitenkin vaikuttaa siihen teenkö asian suhteen mitään ja olen tehnyt valinnan olla tekemättä.

Toimin koko ajan omia tunteitani vastaan ja näin toimimalla olen jo rikkonut itsessäni jotain, kenties jopa pysyvästi. Olen myös ottanut tietoisen riskin, että loukkaan ihastustani ja rikon jotain hänessä, jos "tietoni" tunteideni yksipuolisuudesta olisivatkin vääriä. Se on kuitenkin riski, jonka olen arvioinut hyvin pieneksi ja jonka olen ollut valmis ottamaan.

Mitä jos tuo ihastuksesi kohde joskus eroaisi? Jos häntä karsaasti kohtelet niin tulisiko hän enää luoksesi. Mitä, jos rikot hänet pysyvästi? Tietty, että oot vaan vältellyt ei ehkä sellaista tee. Itseasiassa sinä teet valintaa teidän kaikkien puolesta,vaikka et voi siihen oikeasti vaikuttaa. Mitä jos he eroavat? Tuon ihastuksesi kumppani löytää tai sillä on salarakas ja hän jättää ihastuksesi. Jos jätät kertomatta ihastuksesta viet päätäntävallan täysin pois ainuiselta ihmiseltä, seurauksia et silti voi tietää. Mun mielestä puhumisen ei pitäis aikuisille ihmisille olla niin vaikeaa.

Eli vielä se, että mun pointti oli, että noissa tilanteissa voi ajatella vain itseään eli ratkaisuaan esim olla kertomatta ei voi puolustella ajattelevansa toisen parasta, koska sitä ei voi tietää, se on fuulaa uskotella muuta. Voi toimia omien ajatusten, moraalin mukaan tai niitä vastaan, riippuen varmaan tilanteesta ja mitä itse haluaa, loppu riippuu sit siitä mitä toinen haluaa ja tekee, mutta juttelematta tekee vain itseään koskevan päätöksen.

Monien mielestä on itsekästä mennä toisten parisuhteen väliin. Omalla kohdallani olen tehnyt itsekkään ja myös vahvasti moraalisen valinnan olla tekemättä sitä ja olla kertomatta. On täysin mahdollista että ihastukseni joskus eroaa, mutta en näe mitään syytä miksi hän hakeutuisi silloin seuraani. En vain näe itsessäni mitään ominaisuuksia, miksi hän erotessaan kiinnostuisi minusta.

Minä ja ihastukseni olemme samassa pienessä työyhteisössä, joten kertomalla asiasta myös asemani töissä muuttuisi, riippumatta siitä mitä ihastukseni mahdollisesti tuntee. Jos ihastukseni ei vastaisikaan tunteisiini, olosuhteet töissä muuttuisivat omalta kannaltani merkittävästi huonommiksi ja se on riski jota en ole valmis ottamaan. Olen toisin sanoen asettanut työni ihastukseni edelle ja sekin on vain itseäni koskeva päätös. Työni olisi varmasti vähemmän tärkeää jos rakastuisin ihastukseeni, mutta nyt kyse on vain ihastuksesta ja kiinnostuksesta. Lisäksi riski siitä että rikon itseni lisäksi myös ihastukseni tuntuu todella pieneltä ja olen puntaroinut sen riskin tarkasti. Se on riski jonka kanssa voin elää.

Nimimerkille VaratunIkävä voisin vielä sanoa että ihastukseni vältteleminen häiritsee itseänikin ja tuntuu järjettömältä ja typerältä, mutta en näe muutakaan ulospääsyä tilanteesta, koska en ole toistaiseksi valmis vaihtamaan työpaikkaa hänen takiaan. Käytökseni saattaa aiheuttaa hänessä hämmennystä ja hän on kenties tehnyt asiasta vääriäkin johtopäätöksiä, mutta en vain pysty enkä halua nähdä häntä. On myös paljon mahdollista että hän ei ole huomannut käytöksessäni mitään outoa, koska emme vietä muutenkaan aikaa toistemme seurassa.

Tunsin ihastukseni vuosia ennenkuin huomasin ihastuneeni häneen, joten en katso häntä mitenkään vaaleanpunaisten lasien läpi, huomaan kyllä myös puutteita hänessä ja hän myös ärsyttää minua joskus käytöksellään, puheillaan ja teoillaan. Tunnemme kuitenkin vain pintapuolisesti, tiedän vain sen verran että meillä on samoja kiinnostuksen kohteita, samankaltainen huumorintaju ja luonteissammekin on paljon yhteistä. En ole kuitenkaan toistaiseksi valmis tutustumaan häneen syvällisemmin ja tilanteemme on sellainen että se ei edes tunnu luontevalta.

Työpaikkasuhteet on ylipäätään huono juttu tämän sanoisin edelliselle, vaikka olisitte vapaitakin. Aloittajan juttu ei varmaan sinua muutoinkaan kosketa mitenkään, sillä kirjoittamasi perusteella et tunne mitään arkipäiväistä, moniin eri ihmisiin kohdistuvaa suurempaa tykkäämistä suurempaa kohteeseesi, sillä et näe häntä itsellesi sopivaksi vaikka olisi erottu eli et millään tavoin muuteenkaan ole mitään viestittänyt hänelle. Sinun tilanteessa ja valinnassasi on sama eroaako tuo kohteesi ja onko erottuaan tai vaikka jo aiemmin jonkun toisen kanssa. Jotkut noista ihadtuneista vaan saattaa vaieta tunteistaan, silti vältellä, ilkeillä ja olla mustasukkaisia, ilman että toinen edes tietää jonkun tuntemuksista.

Olen samaa mieltä siitä että työpaikkasuhteet ovat huono juttu ylipäätään, ne voivat tilanteesta riippuen tehdä asioista hyvinkin monimutkaisia. Toisaalta pidän työpaikalla ihastumista myös luonnollisena, kun siellä kuitenkin vietetään niin suuri osa hereilläolo ajasta. Mitä tulee sopivuudestani hänelle siitä huolimatta, että hän ihastukseni eroaisi... Se taas johtuu epävarmuudestani, ujoudesta ja todella huonosta itsetunnosta, jotka ovat seurausta siitä että minulla ei ole ylipäätään mitään kokemusta molemminpuolisista tunteista. En ole kohdellut aiempia vapaita ihastuksiani mitenkään ilkeästi tai vältellyt heitä, mutta tekemiini aloitteisiin ei ole koskaan vastattu mitenkään. Minua ei ole pyydetty edes treffeille koko elämäni aikana, tai lähestytty mitenkään muutenkaan, edes kukaan sellainen josta en ole itse ollut kiinnostunut.. Siitä johtuen olen päätellyt että en miellytä vastakkaista sukupuolta ulkonäöllisesti, joten jos nykyinen ihastukseni eroaisi, hän tuskin kiinnostuisi minusta ulkonäöstäni johtuen, vaikka muuten saattaisimme sopiakin yhteen...

Tämä meni nimimerkille "tuskallistajatyperää".