Kuukautiset myöhässä, raskaustesti negaa

Yleensähän tuota kehoitetaan odottelemaan viikon verran ja sitten uusimaan testi, jos vielä tarvetta on.

Mutta noin yleisesti en pitäisi kovin ihmeellisenä, jos säännöllisessäkin kierrossa on joskus joku poikkeama. Ei se varsinaisesti ole vielä gynekologikäynnin peruste. Tai tokihan sinne saa mennä, jos siltä tuntuu, mutta ehkä hieman tarpeetonta se on. Odottelisin itse seuraavia kuukautisia ja jos silloinkaan ei ole tapahtunut mitään, miettisin uudelleen sitä lääkärikäyntiä.

Voisiko ikä olla syy temppuilulle?

Jos on raskaana, eikös sitä pidä odottaa että tilanne on ns varma ja paras käydä neuvolatestissä, ja varaa ajan ekalle neuvolakäynnille sitten. Äitiysavustuksen saantiin on jokin viikkoraja aiemmin ainakin ollut, joka pitää neuvolakäynnissä alittaa rv että saa sen- nykykäytännöstä en tiedä.
Minulla ilmoitti raskauksista pahoinvointi iltaisin. Ja se että alamaha ei ollut kipeä, mutta rinnat arat. Ja jotkin hajut laukaisi mihin vrk aikaan tahansa oksentelun, esimerkiksi toisen henkilön toisessa huoneessa avaama simpukkapurkki, kun ovet oli auki...
Raskaus muuten ei etene sen vauhdikkaammin, jos sen diagnosoi hätäillen. Pikemminkin pettyy, jos meneekin kesken ihan alussa kun ei ole kelpo jatkamaan. Itselleni kävi kerran näin että meni kesken toden nsiksi muutaman vk oltuani raskaana.
Mitään etua äkkidiagnoosista siis ei ole- kun epäilee, alkoa vältettävä, samoin joutavia lääkkeitä yms, mutta töitä, muita tavallisen elämän juttuja voi tehdä.
Vasta kun on pitemmällä ja lääkäri on määrännyt jostain syystä välttämään esimerkiksi raskaiden kantamista, on eri asia- tai alun pitäen erityisraskaudessa, mutta tähän annetaan kyllä ohjeet neuvolalääkärin toimesta.
Kun odottaa ekaa lasta, sitä on aikalailla huoleton. Synnytyksen jälkeen en itse ymmärtänyt muuta kuin vaihtaa vaippaa, ja yrittää saada lasta imemään pian. Maito vain ei riittänyt minulta, se hävetti. Ja hävetti koko se sairaala-aika. Kotona sitten ekan jälkeen alkoi tuntua että kyllä tästä vielä, oli yöhuutoja, oli opettelua millainen tämä lapsi on, ja muistan yhä ne hetket kun ekat kerrat jokelteli. Kovin supliikkikaverilta vaikutti. Hämmennyin kun en ymmärtänyt lapseni ilmaisemista asioista mitään alkuun.