Mielen kummallisuuksia....

Minulla on ilmaantunut outo uusi tunne. Se liittyy... kun osaisi selittää kunnolla... dystopiaan, tai muuhun vastaavaan yhteiskunnan tilaan, joka tapahtuu tulevaisuudessa... paikka on suuri kaupunki, joka on hiljentynyt ja autioitunut syystä tai toisesta... tunnen usein olevani yksin jossain tasanteella tai parvekkeella ja näen hiljentyneen futuristisen kaupunkimaiseman, ja koen yksinäisyyden ja jonkkun sortin kaipuun, ikävän tms... kuulen tuulen ääniä ja päällejääneitä automaattisesti pyöriviä kuulutuksia, äänimerkkejä, kuten esim. Bladerunner leffassa... tähän liittyy ajoittain voimakaskin sentimentaalinen, nostalginen tai jokin vastaava tunne... joskus on tunne, kuinka sen haluaisi oikeasti kokea tai olevan todellisuutta. Usein katselen netissä dystopia-aiheisia kuvia ja videoita ja etsin sitä ympäristöä, jonka koen mielessäni. Varmasti vaikutusta on elokuvilla... erityisesti koen voimakkaanoloisia tunteita sateisista pimeistä kellertävistä tms. skeneistä, tai sitten tyhjistä pölyisistä pimeistä huoneista, joita on esim. Matrixissa, Bladerunnerissa, Gotham tv-sarjassa jne.

Tänään parisen tuntia sitten koin taas sen saman tunteen ja nousin vuoteesta ja avasin koneen... sitten koin jotain odottamatonta... ahdistuin ja melkein panikoin... koin pelon jota en ole koskaan ennen tuntenut, enkä osannut selittää sitä tai tunnistaa mitenkään... tuntui kuin se pelko olisi kutistanut mun mielen, ajatukset, normaaliuden ja niellyt minut ja aloin pelätä psyykosia tai jonkin mielisairauden puhkeamista. Havahduin ajatukseen, että tämähän on juuri sitä, kun mieli sairastuu, ja nytkö olen sairastumassa... loppuuko tämä?... olo oli epätodellinen ja ahdistus jatkui pitkään ja samalla googlettelin mielentilan ongelmia... löysin perinteisten asioiden lisäksi uusia asioita, kuten ksenopia yms... ja aloin pikkuhiljaa löytämään jotain selittäviä asioita, tai ainakin siltä tuntui, kun ne tuntui huojentavan oloa.

Pelkokohtaus meni kuitenkin sitten ohi ja olo normalisoitu... tietysti jäi nyt vaivaamaan, että tämä voi toistua ja pahentua. Kun tietäisi, mitä tämä on ja mistä se johtuu. Nyt tällä hetkellä tunnen taas, kuinka haluaisin, että maailma kokisi jonkin katastrofin tai muun tapahtuman, jonka jäljiltä vain kourallinen ihmisiä selviytyisi... tunnen halua kokea sen yksinäisyyden, nostalgian ja vapauden ja elää siinä yhdessä tunteessa ja hetkessä loputtomiin.

Nyt vaan täytyy hyväksyä se tosiasia, että elän hektisessä kaupungissa hektistä elämää, EU-helvetissä, kaikenlaisten sotasankaritarinoiden ja sotaisten maiden keskellä... Kunpa syntyisin vasta 20 000 vuoden päästä. Tai sitten uudestaan.