ahdistaa suunnattomasti.
Perjantai-illan ahdistus
Oaktree86
18601
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Itse olen ahdistunut lukuisista syistä. En jaksa edes listata niitä. Kukaan ei voisi uskoa minut nähdessään miten paljon ongelmia minulla on elämässäni. Ne eivät näy ulospäin. Ei ole ketään kenelle kertoa ongelmistaan. Vanhempi sisko on ainoa, jolle olen jotain kertonut. Vuosi vuodelta menee vaikeammaksi tämä minun elämä. En ymmärrä elämää. Miksi niille, joilla on jo nyt vaikeaa, annetaan vain lisää vastoinkäymisiä? Olisi parempi kun kuolisi pois. Elämä on pelkkää kärsimystä. Ei minun elämä ole ollut koskaan helppoa, lapsesta lähtien minulla on ollut ongelmia. Tuntuu kuin eläisi maanpäällisessä helvetissä. En enää tiedä, kauanko jaksan ennenkuin teen lopullisen päätöksen itseni tappamisesta. Ei kukaan jaksa loputtomiin tällaista tuskaa ja kärsimystä, mitä ninunkin elämä on.
Vastoinkäymisiä on osunut minunkin tielleni enemmän kuin tarpeeksi, olo muistuttaa kaljatölkkiä, joka on rutistettu/väännetty solmuun lukuisia kertoja, mutta jollain tavalla aina onnistettu taivuttamaan "lähes" alkuperäiseen muotoonsa.
Näitä "ahdistuskohtauksia" - höystettynä menneisyyden muisteloilla tulee aika usein, ja olo on usein sietämätön, mutta jostain syystä jaksan uskoa, että elämässä saattaa olla vielä jotain hyvääkin tarjolla.
Jaksa siis sinäkin.
Kiitos, jaksamista sinullekin.
Masokisti täytyy olla kun jatkaa eteenpäin.
Miksi olen se joka olen?
Se jolle on annettu tämä onneton osa.
no jos perjantai ahistaa niin onneksi kohta on lauantai :D
Lauantaina karkkipäivä tzuuba tzuu jebababba jee joo!!
Juu, tiedän tunteen.
Ahdistaa se toivottomuuden tunne, että mikään ei tule muuttumaan.
Vaikka yrittää kovasti löytää kumppanin niin ei vain onnistu.
Jospa löytyy jo tulevan viikon perjantaina...
kyllä jokainen normaali kirjoissa oleva löytää kumppanin ja muut voi sitten yrittää tulla normaaliksi niin alkaa kumppania olemaan. saahan noi maa jussitkin kumppania vaikka ihan tavallisia tallaajia perä metsistä ovat
Kuule älä sinä tyttö puhu asiasta josta et mitään tiedä
Ka, elämä on välillä lettuu, välillä huttuu.
Kyllä kumppanin löytää jokainen tervejärkinen, hyvällä itsetunnolla varustettu tyyppi.
Täällä niitä vain ei ole eikä tule.
Luuserisakkia itkemässä itsesääliään.
Joo muakin ahdistaa. Yksinäisen tyhdän kodin syndrooma. Lapset opiskelemassa, nuorin armeijassa, Aviomies kuoli vuoden vaihteessa. Pitkästä aikaa yksin, tyhjä koti.
Ota pakolaisia piristämään iltaasi, heillä on monia hauskoja tarin..oi...t ..kuka tuolta ikkunasta tuijottaa!!!!!!
Minulla se ahdistus iskee usein sunnuntaisin, niin nytkin. Koko viikonloppu on mennyt yksin neljän seinän sisällä, alkoholiakin on tullut taas lipiteltyä vähän liikaa. Se on omiaan vetämään mielen matalaksi. Onneksi sentään huomenna pääsee taas töihin.
Miten se menee töihin, jos tappaa ittensä?!
Ei helevata!
Toiset joutuu kuiteskin tekeen sen duunin!
Noh, se työ on ainoa mielekäs asia elämässäni, eli se juuri on se tekijä joka estää minua tappamasta itseäni. Työni hoidan hyvin, vaikka muuten elämäni onkin aika ankeaa ja yksinäistä. Että tapahan sinä vaan itse itsesi, jos et muuta osaa. :)
Tuommosia heittoja on netti pullollaan. Kai sulla nyt jotain omaakin mielipidettä asiaan olisi ollut?
Ei tunnu mikään enää miltään. Ennen työviikon jälkeen vähän viikonloppufiilis, jonnekin sekin kadonnut... Sairaudet kuluttaa ja taitaa masennus vaania nurkan takana. Töiden takia jaksan minäkin, kitkutella.