Meillä ihmisillä on sisimmässämme vahva kaipaus vapauteen. Mutta tiedostammeko aina, mistä meidän oikeastaan pitäisi vapautua ja mitä saavutetusta vapaudesta seuraa? Alkaneena vuonna SRK:n viestinnän teemana on vapaus. Tällä teemalla halutaan erityisesti välittää viestiä uskon tuomasta vapaudesta ja ilosta. Kristityn vapaudesta nouseva rakkaus ohjaa sellaiseen toimintaan, joka näkyy vastuullisuutena itseä ja toisia kohtaan.
Perustuslaissamme turvataan yksilön perusoikeudet. Jo lain toinen luku sisältää monia yksilön vapauteen liittyviä oikeuksia. Jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen, liikkumisvapaus, uskonnon ja omantunnon vapaus, sananvapaus sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapaus. Oikeuksiin ja vapauksiin liittyy kuitenkin myös vastuu. Perustuslain toisessa luvussa todetaan esimerkiksi, että vastuu luonnosta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.
Vapauden vastakohta on pakko ja vapauden vastavoima valta. Pakottamisen ja vallan avulla syntyy pakottava tila. On tärkeää muistaa, että kristillisyyden työssä ollaan palvelemassa, työn tarkoitus ei ole edistää kenenkään yksittäisen ihmisen henkilökohtaisia pyrkimyksiä. Laaja ja monipuolinen toiminta edellyttää organisoitumista, jossa toiminta järjestetään yhdistyslain mukaan. Organisoitumiseen liittyy rakenteita, valtaa ja vastuuta. Vallankäytön ei kuitenkaan pidä olla itsetarkoituksellista, vaan sen tulee olla viisasta ja vastuullista. Minkäänlainen pakkovalta ei kristillisyytemme toimintaan kuulu.
Talkootyöhön ei ole aina helppo lähteä. Monesti kotiinviemisenä on kuitenkin ollut hyvä mieli, kun on saanut lähdettyä työhön. Olen kokenut, että Jumala on kätkenyt työhönsä siunauksen. Elämäntilanteet kuitenkin vaihtelevat. Joskus työhön ei riitä voimia, vaikka olisi haluakin. Avoin keskustelu on tarpeen, ettei työtehtävistä tule kenellekään liian suurta taakkaa. On myös hyvä muistaa, että taloudellisessakin mielessä toiminta on vapaaehtoista. Kukin osallistuu toimintaan kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan. On tärkeää vaalia toiminnan perusarvona olevaa vapaaehtoisuutta.
Vapauden estää joskus pelko. Jumalan perheväen keskuudessa jokaisen tulisi saada tuntea niin suurta turvallisuutta, että uskaltaa osallistua vapaasti keskusteluun, kysellä ja esittää mielipiteensä. Kaikki ovat tasavertaisia ja hyväksyttyjä sellaisina kuin ovat. Avoin keskustelukulttuuri ei ole itsestäänselvyys, sitä saamme yhdessä opetella.
Jumalan poika vapauttaa ihmisen todelliseen vapauteen. Kristuksen seuraajat ovat vapaita synnin ja kuoleman vallasta. Ajan, tapojen ja kulttuurin jatkuvassa muutoksessakin Jumalan kansa taistelee evankeliumin voimalla syntiä vastaan ja pyytää Pyhän Hengen valoa elämäänsä. Vapahtajan sanat vuorisaarnassa neuvovat meitä jokaista etsimään elämässämme aina sitä, mikä on Jumalan tahto: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan.”
Perustuslaissamme turvataan yksilön perusoikeudet. Jo lain toinen luku sisältää monia yksilön vapauteen liittyviä oikeuksia. Jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen, liikkumisvapaus, uskonnon ja omantunnon vapaus, sananvapaus sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapaus. Oikeuksiin ja vapauksiin liittyy kuitenkin myös vastuu. Perustuslain toisessa luvussa todetaan esimerkiksi, että vastuu luonnosta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.
Vapauden vastakohta on pakko ja vapauden vastavoima valta. Pakottamisen ja vallan avulla syntyy pakottava tila. On tärkeää muistaa, että kristillisyyden työssä ollaan palvelemassa, työn tarkoitus ei ole edistää kenenkään yksittäisen ihmisen henkilökohtaisia pyrkimyksiä. Laaja ja monipuolinen toiminta edellyttää organisoitumista, jossa toiminta järjestetään yhdistyslain mukaan. Organisoitumiseen liittyy rakenteita, valtaa ja vastuuta. Vallankäytön ei kuitenkaan pidä olla itsetarkoituksellista, vaan sen tulee olla viisasta ja vastuullista. Minkäänlainen pakkovalta ei kristillisyytemme toimintaan kuulu.
Talkootyöhön ei ole aina helppo lähteä. Monesti kotiinviemisenä on kuitenkin ollut hyvä mieli, kun on saanut lähdettyä työhön. Olen kokenut, että Jumala on kätkenyt työhönsä siunauksen. Elämäntilanteet kuitenkin vaihtelevat. Joskus työhön ei riitä voimia, vaikka olisi haluakin. Avoin keskustelu on tarpeen, ettei työtehtävistä tule kenellekään liian suurta taakkaa. On myös hyvä muistaa, että taloudellisessakin mielessä toiminta on vapaaehtoista. Kukin osallistuu toimintaan kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan. On tärkeää vaalia toiminnan perusarvona olevaa vapaaehtoisuutta.
Vapauden estää joskus pelko. Jumalan perheväen keskuudessa jokaisen tulisi saada tuntea niin suurta turvallisuutta, että uskaltaa osallistua vapaasti keskusteluun, kysellä ja esittää mielipiteensä. Kaikki ovat tasavertaisia ja hyväksyttyjä sellaisina kuin ovat. Avoin keskustelukulttuuri ei ole itsestäänselvyys, sitä saamme yhdessä opetella.
Jumalan poika vapauttaa ihmisen todelliseen vapauteen. Kristuksen seuraajat ovat vapaita synnin ja kuoleman vallasta. Ajan, tapojen ja kulttuurin jatkuvassa muutoksessakin Jumalan kansa taistelee evankeliumin voimalla syntiä vastaan ja pyytää Pyhän Hengen valoa elämäänsä. Vapahtajan sanat vuorisaarnassa neuvovat meitä jokaista etsimään elämässämme aina sitä, mikä on Jumalan tahto: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan.”
Vastaukset 4
Vanhimmat
Huh?
Kyllä olen kokenut suurta vapautta sen jälkeen, kun niin sanotusti kielsin uskoni. Eli sen lakihenkisen, itseriittoisen ja mielivaltaisen opin, jota SRK harjoittaa. Sen opin, jossa sääntöjä keksitään vallan käyttövälineenä ihmisten elämisen rajoittamiseksi. Sellaisia sääntöjä, jota Raamatussa ei mainita ja joista SRK on tehnyt opinkappaleen. Rakkaus- sanaakin käytetään aika erikoisissa yhteyksissä. Totuuden vastaisia puheita hyväksytään, jos sillä suojellaan mainetta. Sellainen on kahlitsevaa.
Mutta sen jälkeen on todellakin ollut ihana vapaus. Totta kai se vaati uhrauksia. Sillä uskovaisten joukossa lähtijöitä ei katsota hyvällä, eikä rakkaudella, Mutta nyt tuntuu, että tuo vapaus-sana on kovin absurdi käytettäväksi SRK-uskon yhteydessä.
Kovasti on nuorillekin tapahtumia järjestetty, ettei ehtisi muuta ajatella, kuin SRK-oppia Jopa viisi kertaa viikossa pitäisi nuoren olla kuuntelemassa, kuinka maailma ja maailmalliset ovat pahoja. Myyjäisiin pitäisi leipoa paljon ja sitten ostaa toisesta pöydästä. Uskominen tulee kalliiksi, vaikka " ei sitä rahassa mitata", hehhheh.
Ovatko muuten hoitokokoukset pakkovaltaa, vai hoidetaanko ihan vapaudessa ja rakkaudessa?
lasten juhlaa:
https://www.youtube.com/watch?v=xvmoeCetdbQ
En vielä, olen vanhoillislestadiolaisuuden sääntöjen puristuksessa.