keskiyöllä! Kaappeja siivotessa joutuu palaan elämäänsä taaksepäin.
Kävin lapsuudessa, nuoruudessa, aikuisuuden varhaisimmissa ajoissa.
Löysin tavaraa ja vempainta. Vanhaa hajonnutta kodin pienelektroniikkaa, vanhoja puhelimia.
Paljon vihkoja joissa minun kasvusta ja kehityksestä aikuiseksi kaikenlaista jälkeä. Oli muuten rankka teini-ikä ja alku aikuisuus!
Luoja miten tuli tuska jo lukiessa!
Onneksi en ole enää kakskyt!
Avoliitto jossa elin vuosia tuntuu tavaroineen jo niin kaukaiselta. Ihan kuin se kaikki olisi jonkun muun elämää ollut jota vaan katson elokuvana tai luen kirjasta
Outoo miten vuodet muuttaa asioita. Tunnesiteet menneisiin katoaa ja kun ei ole tunteita enää niihin ne on enää haaleita kuvia mielessä. Elämääni jonka tiedän eläneeni mutta en enää muista miltä niiden eläminen siinä hetkessä tuntui. Tavaroita jäljellä muistuttamassa vaan että joskus oli semmosta elämää.
Olen hamstarannut älyttömästi turhaa tavaraa.
Minuksi kasvaminen on ollut työläs prosessi ja äärimmäisen kivuliasta, kai osittain siksi että elin isättömänä ja äidittömänä.
Tuntui hyvältä sulkea ne vihot ja palata nykyhetkeen!
Tämä nykyinen elämäni on paljon rauhaisampaan ja seesteisempää
Ymmärrän näitä palstan vaahtopäitä paremmin kun palasin parikymppisen elämään vihkojeni välityksellä
Oli se rankkaa aikaa se kiihkee draama ja ihmissuhteet
Kävin lapsuudessa, nuoruudessa, aikuisuuden varhaisimmissa ajoissa.
Löysin tavaraa ja vempainta. Vanhaa hajonnutta kodin pienelektroniikkaa, vanhoja puhelimia.
Paljon vihkoja joissa minun kasvusta ja kehityksestä aikuiseksi kaikenlaista jälkeä. Oli muuten rankka teini-ikä ja alku aikuisuus!
Luoja miten tuli tuska jo lukiessa!
Onneksi en ole enää kakskyt!
Avoliitto jossa elin vuosia tuntuu tavaroineen jo niin kaukaiselta. Ihan kuin se kaikki olisi jonkun muun elämää ollut jota vaan katson elokuvana tai luen kirjasta
Outoo miten vuodet muuttaa asioita. Tunnesiteet menneisiin katoaa ja kun ei ole tunteita enää niihin ne on enää haaleita kuvia mielessä. Elämääni jonka tiedän eläneeni mutta en enää muista miltä niiden eläminen siinä hetkessä tuntui. Tavaroita jäljellä muistuttamassa vaan että joskus oli semmosta elämää.
Olen hamstarannut älyttömästi turhaa tavaraa.
Minuksi kasvaminen on ollut työläs prosessi ja äärimmäisen kivuliasta, kai osittain siksi että elin isättömänä ja äidittömänä.
Tuntui hyvältä sulkea ne vihot ja palata nykyhetkeen!
Tämä nykyinen elämäni on paljon rauhaisampaan ja seesteisempää
Ymmärrän näitä palstan vaahtopäitä paremmin kun palasin parikymppisen elämään vihkojeni välityksellä
Oli se rankkaa aikaa se kiihkee draama ja ihmissuhteet
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiitos!On ollut erittäin silmiä avaavaa tämä..😊😘
Kaatopaikalle melkein tarvis kärrätä tavaraa kun viimeisessä muutossa olin laiska enkä jaksanu kun sulloo varastoon turhat roinat!
Kasvu ei lopu kuin seinään kun täyttää 18 v. Koko parinkympin vuosikymmen 30 vuotiaaksi asti on yhtä kipeää kasvua kohti aikuista elämää.
Itsenäistyminen, irtaantuminen vanhenmista, oman elämän hallintaan otto, arjen hallinta yksin, ammattiin valmistuminen ja työelämän aloitus ja työelämässä paikkansa löytäminen.
Parisuhteet, niissä elämisen opettelu, avoliitto/avioliitto ja siinä olemisen opettelu, ristiriitojen ratkaisujen opettelua suhteessa, rakkauden ja eron loppumisen tunteiden käsittelyn opettelua ja sietoa, mahdollisesti lasten maailmaan tuloa ja sen asian kanssa elämisen opettelua
Aikuisuuden ensimmäinen vuosikymmmen on pelkkää kasvua ja äärimmäisen raskasta
Nämä vaahtopäät täällä monet kipuilee enemmän koska ehkä kokevat menetyksiä ensimmäisiä kertoja. Kun niitä kokee viidettä kertaa ei on jo aika rauhallinen.
Kokemuksesta saa itseluottamusta että kyllä ne omatkin siivet kantaa ja mitään pahaa ei tapahdu. Hetken tuntuu pahalta mutta sitten lähtee hommat uuteen nousuun