vieläkin että haluaisin sinut itselleni. Järjetöntä tai ei mutta näin se on.
Joka päivä
mustatuntuu_
21935
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Niin minäkin hänet ❤️
Saanko arvata? Jos saan niin sun ekakirjain on S.
Kenellä tämän aloituksen olet suunnannut?
Olisipa tämä sinulta, sillä tunnen samoin, mutta olen ollut allapäin, kun tuntuu, että et halua edes nähdä. Mahdollisuus kuukausien päässä ja sekin kyseenalainen, sillä en oikein pidä paikasta.
<3<3<3
vaiko vain muutamaksi kuukaudeksi. Suhteessa voi olla myös vastoinkäymisiä ja se on vasta rakkautta, kun haluaa niistä selvitä ja tahtoo suhteen onnistuvan. Muutamassa kuukaudessa ei opi tuntemaan toista.
Ihan pysyvästi.
Minä en enää tiedä. Kaikki on liian hankalaa. Ehkä katson päivän kerrallaan.
Olen oppinut tästä, olen varovaisempi ja pidättäytyvämpi nyt, en enää niin avoin kellekään. Se tekee minut vakavammaksi ja sulkeutuneemmaksi mutta enpä ehkä satuta sitten itseäni niin helposti.
Pysyvästi itsellesi joltain toiselta?
Niin minäkin.
Haluan vielä jatkaa aamuiseen, ettet tuhlaisi aikaasi ja ajatuksiasi minuun enää hetkeäkään. Meidän tiemme sivusivat ja nyt niiden on aika erkaantua. Kummankin aika saada rauha ja katse tulevaisuuteen, kauas, kauas. Suljen nyt nämä sivut lopullisesti, sillä tuovat aiheetonta pahaa mieltä. Elämä ei ole täällää, Elämä on paljon kauniimpaa todellisuudessa,tietysti pahaakin on maailmassa, mutta sitä ei tarvitse päästää omiin ajatuksiinsa. Kaikkea hyvää sinulle, toivoa ja rauhaa mieleesi.
Oletpas ristiriitainen :)
Höpö, höpö, nöpö, ei täällä elämää, mutta saa käyttää mielikuvitusta mielin määrin:) Onhan tämä välillä aika kuluttavaa/koukuttavaa, ilman todellisuutta:(
Sitä se kyllä on. Oikeastaan kaikki viime vuosina on vaikuttanut niin, että kaipaamisen tunne on vähentynyt. Kun on stressiä liittyen töihin ja sitten sellainen "huomaamattomuus" sellaisen ihmisen taholta jonka näkemisestä ilahtui monta kertaa. Olen viihtynyt muutenkin yksin hyvin, mutta nuo tapahtumat ovat vahvistaneet sitä. Olen kahden vaiheilla, että pitäiskö tehdä päätös siitä, että rauhoitan elämäni seuraavaksi vähintään viideksi vuodeksi ja unohdan kaikenlaisten suhteiden ajattelemisen.
Hankalaa olla päästämättä pahuutta lähelle koska joillakin ihmisillä on kuitenkin valtaa päättää muiden elämästä.
Mutta etkö sinä ole se joka ei halua sitoutua keneenkään.
Haluaisit hänet itselleen kuin jonkun lemmikkieläimen? Luulet, että hän pitää sellaisesta??
Itseä ahdistaisi jos joku minulle noin sanoisi.
Ei ketään voi omistaa, mutta elämän parhaimmat ja pahimmat hetket voi jakaa.
Tuskin se nyt sitä tarkoittaa.
Ei varmaankaan. Haluta voi monella tapaa..
ollaan varmasti haudassa ennen sitä tapahtumaa. Ainahan voi ihmeitä rukoilla.