9-vuotias kissani menehtyi äkillisesti ”ilman syytä” muutama päivä sitten ja minulla jäi paljon kysymyksiä. Noin kaksi viikkoa sitten kissa alkoi oksentaa iltaraksut. Tunnin päästä raksujen saannista kissa oksensi ja oksentelua jatkui niin kauan, että suolisto oli tyhjä. Aamulla se söi kuitenkin normaalisti taas märkäruokaa ja pahaolo väistyi. Kissa oli kuitenkin väsynyt seuraavan päivän. Illalla en antanut enää samoja raksuja, vaan ostin uusia. Taas sama homma, kissa oksensi koko yön, mutta päivällä oli ok. Hain eläinkaupasta viljattomia raksuja ja entuudestaan minulla oli vehnättömiä raksuja, joita annoin silloin tällöin. Tsekkasin, että märkäruoassakaan ei ole viljaa. Kissa ei enää oksennellut iltaraksujen jälkeen ja oli muutenkin täysin normaali ja leikkisä, kehräävä pieni rakas. Ummetusta ei enää ollut, sitäkin oli ennen ruokavaliomuutosta. Olen siis parin viikon aikana antanut myös niitä vehnättömiä raksuja todella vähän, eikä ole oksentanut niitä. Muutama ilta sitten annoin normaaliin tapaan iltaraksut, tällä kertaa vehnättömiä, kun täysin viljattomat seisoivat vain kupissa, eikä kissa tainnut tykätä niistä paljoa. Heräsin yöllä taas siihen, että kissa oksentaa ja oksentelua jatkui aamuun. Ajattelin, että taas sama homma, ihan samat oireet kuin viimeksi. Päätin, että en enää koskaan anna raksuja ja kissa siirtyy vain märkäruoalle. Kissan vointi romahti päivän mittaan, se ei syönyt mitään, pissasi sänkyyn, meni makaamaan vessalaatikkoon, oli todella heikossa kunnossa, joten varasin iltapäivällä ajan päivystykseen, jonne pääsin vasta illalla. Kissa jäi sille tielle, ja nyt mietin, mikä voi olla syynä. Antibiootti, nesteytys, kipulääke, happi, mikään yli viiden tunnin hoidon aikana ei auttanut. Eläinlääkäri sanoi, että ohutsuoli tuntuu oudolta, kaasua, turvotusta, ”rakeita” ja kierteisyyttä suolistossa, ohutsuolessa. Hän diagnosoi suolitulehduksen, mutta ei osannut sanoa, mistä johtuu ja koin myös, ettei
hän ehtinyt kuunnella kyselyjäni ruokavaliosta tai muusta. Kissa oli ulostanut oksentelu-yönä, joten suolitukoksesta ei tainnut olla kyse? Eläinlääkäri sanoi että suolitulehdus oli todennäköinen syy shokkiin, joka lamaannutti elimistön ja johti vakavaan alilämpöön jne. Mutta mikä aiheutti tämän kaiken? Verikokeissa maksa- ja munuaisarvot pielessä, leukosyytit tosi matalat ja punasolut puolestaan hyvin korkeat. Oliko kissalla vilja-allergia tai IBD? Minusta tuntuu että raksut aiheuttivat suolistoon tulehduksen ja nyt syyllistän itseäni siitä, etten aiemmin jo siirtynyt pelkkään märkäruokaan tai vienyt tutkittavaksi mahdollisen allergian tai muun varalta. En osannut, koska kissa tervehtyi kokonaan edellisestä oksentelurumbasta. Onko mahdollista, että kissallani olisi ollut krooninen suolistotulehdus, joka puhkesi päälle erittäin rajuna ja akuuttina?Kokemuksia? Kiitos avustanne. Olen surun murtama, joten toivon vain asiallisia viestejä. <3
hän ehtinyt kuunnella kyselyjäni ruokavaliosta tai muusta. Kissa oli ulostanut oksentelu-yönä, joten suolitukoksesta ei tainnut olla kyse? Eläinlääkäri sanoi että suolitulehdus oli todennäköinen syy shokkiin, joka lamaannutti elimistön ja johti vakavaan alilämpöön jne. Mutta mikä aiheutti tämän kaiken? Verikokeissa maksa- ja munuaisarvot pielessä, leukosyytit tosi matalat ja punasolut puolestaan hyvin korkeat. Oliko kissalla vilja-allergia tai IBD? Minusta tuntuu että raksut aiheuttivat suolistoon tulehduksen ja nyt syyllistän itseäni siitä, etten aiemmin jo siirtynyt pelkkään märkäruokaan tai vienyt tutkittavaksi mahdollisen allergian tai muun varalta. En osannut, koska kissa tervehtyi kokonaan edellisestä oksentelurumbasta. Onko mahdollista, että kissallani olisi ollut krooninen suolistotulehdus, joka puhkesi päälle erittäin rajuna ja akuuttina?Kokemuksia? Kiitos avustanne. Olen surun murtama, joten toivon vain asiallisia viestejä. <3
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei keskustelupalstalla voida diagnooseja tehdä etänä. Lemmikit tulisi viedä eläinlääkäriin heti, kun huolestuttavia oireita ilmenee eikä odotella, että tilanne pahenee. Eläinlääkäritkään eivät ihmeisiin pysty, jos kyse olikin jostain vakavasta ja odottelu on sitä pahentanut entisestään. Mieluummin turha eläinlääkärireissu kuin syyllisyys jälkikäteen. Ymmärrän, että juurikin se syyllisyys ajaa sinua nyt jälkikäteen selvittämään raivokkaasti sitä, mikä olisi pitänyt selvittää aikoja sitten, mutta nyt se on tosiaan myöhäistä. Ainakin keskustelupalstalla, mutta ruumiin voi lähettää Eviraan tutkittavaksi, jos vastaus on pakko saada.
Hyvä ja kattava vastaus.
Tiedän ja vertasin aiempaan tilanteeseen liikaa, jossa samat oireet menivät ohi päivän mittaan. Soitin päivällä lääkäriin ja sieltäkin sanottiin, että odottaa vielä, koittaa ruokkia ja jos vielä oksentaa niin tuoda lääkäriin. Näin tein. Kiitos vastauksistanne. Tiedän nyt jälkikäteen samat asiat, joista sanoitte. Kysyn tässä, onko kenelläkään samoja kokemuksia, että ruokavalio olisi voinut aiheuttaa ”shokkitilan” yhtäkkiä? Tiedän, että olisi pitänyt viedä aiemmin ja sitä syyllisyyttä kannan lopun ikääni.
Vaikka jollakulla olisi samantyyppisiä ongelmia ollut, niin ei se sitä tarkoita, että diagnoosi on sama. On miljoona syytä, miksi kuvailemasi kaltainen tilanne on voinut syntyä, vaikka oireet olisivat hyvinkin samankaltaisia. Ei sinua täällä siksi voida juuri auttaa, mutta Evira voi yrittää selvittää asiaa, jos sen selvittäminen sinulle rauhan tuo.
Totta, hyvin vastattu. Evira on myöhäistä, kun kissani haudattiin hetimmiten. Kiitos paljon avustanne ja että vastasitte järkevästi. Noinhan se asia on, että voi olla mitä vain. Lähipiirin kissa kuoli fipiin vasta, on voinut kuulemma tarttua esim. kenkien välityksellä, koska osa oireita viittasi eläinlääkärin mukaan puolikosteaan fipiin ja kun meni äkkiä heikoksi.
Aivan. Tietenkin on täysin ymmärrettävää, että sitä yrittää itselleen selittää järkyttävää tilannetta, sillä niinhän me ihmiset toimimme. Ymmärtäminen helpottaisi tuskaa, mutta tässä tapauksessa sinun on vain todettava, että kaikki on nyt tehty, mitä suinkin voit. Ainakaan kisulla ei ole enää paha olla. Voimia!