Miten selvitä järjissään elämässä eteenpäin, kun miettii yötä päivää, miksi minulle tärkeä ja rakas ihminen valehtelee niin paljon?! Hän oli elämässäni lyhyen ajan, mutta annoin hänelle itseni täysillä ja ennen kaikkea luotin häneen ja hänen tunteisiin. Nyt kun kaikki loppui ja huomasin, että tämä ihminen valehtelee häikäilemättömästi, niin ei minun mieleni tahdo ymmärtää tapahtunutta millään. Olen ihan eri ihminen kuin vielä kuukausi sitten, jolloin nauroin ja iloitsin elämästä ja nyt olen vain ihmisraunio, kalpea kuin haamu eikä mikään naurata.
Tää herra teki elämästäni helvetin ja hän on minulle pakkomielle, joka ei jätä rauhaan. Etsin vastauksia hänen käytökselleen ja uskokaa tai älkää, mutta olen joinain öinä epätoivoissani lähettänyt hänelle varmasti kymmeniä tekstiviestejä anoen vastauksia, mutta...Juttu meni niin että tapasimme, ihastuimme ja olimme kaiken kaikkiaan onnellisia ja sain osakseni jotain, jota pidin aitona ja kauniina, kunnes hän vain lähti. Lähti silloin, kun kaikki oli hyvin.
Mitä mieltä olette selityksestä, että ei vain osaa seurustella ja että minussa ei ole mitään vikaa ja silti hänellä jo taitaa olla uusi nainen kuvioissa. Omaan liiankin hyvän intuition ja tiedän sisimmässäni, että joku hänellä on, vaikka hän kieltää kaiken. Tiedostan tekeväni kaiken väärin, sillä jos olisin vahva ja fiksu, niin oisin antanut asian olla ja hänen mennä, mutta takerrun ja olen vajonnut niin alas etten ikinä ja vain siksi, että olin varma, että meidän kohdalla on kyse "elämää suuremmista" tunteista ja miksi en olisi niin uskonut, kun sain osakseni niin paljon hellyyttä ja kaikkea.
Hän toimi siten, että alkoi hakemaan seuraa netissä ja tiesin siitä viikkojen ajan ennen kuin sen hänelle paljastin ja vaikka kuinka hänelle esitin kysymyksiä silloin, että onko jotain tapahtunut kun hän alkoi etääntyyn, niin aina sama vastaus, että kaikki on ok, mutta sitten kun enää jaksanut pitää asiaa sisälläni, niin kerroin hänelle tietäväni hänen jutuistaan ja hän oli mielestäni helpottunut. En saa itseäni ymmärtämään sitä hänen tapaa toimia, miksi ei voinut sanoa suoraan mikä on tilanne, vaan antoi minun tehdä itsestäni täyden pellen epäilyjeni ja kyselyjeni kanssa?! Tuntee itsensä niin arvottomaksi saadessaan osakseen tuollaista käytöstä.
Olen joka päivä eromme jälkeen ollut häneen yhteydessä ja hän on ollut kärsivällinen, mutta en siltikään usko häntä ja aina esitän samat kysymykset hänelle ja vaadin rehellisyyttä. Olen huomannut hänen puhuvan paljon soopaa ja hänen puheensa menevät ristiin, kun ei voi muistaa mitä kaikkea on valehdellut. Silti, aina kun näen hänet ja jutellaan, niin jollain ihme tavalla hän saa minut lähes uskomaan kaiken mitä hän runoilee, mutta sitten kun yksin kotona valvon ja mietin asioita, niin tulen ihan epätoivoiseksi miettien häntä sen uuden naisen kanssa, joka varmasti on olemassa, vaikka hän sen toistuvasti kieltää kun ei kait halua minua enempää loukata.
En voi ymmärtää sitä, miten tunteet kuolee voin vain ja uutta putkeen ja olen miettinyt sitäkin, että onkohan tää kyseinen herra vain niin kova valehtelija ja että hän elää siinä maailmassa ja uskoo itsekkin valheensa. En tiedä enää mitä uskoa ja pelkään mielenterveyteni takia, mutta silti on päiviä jolloin kaikki tuntuu vähän helpommalta kunhan vielä tajuaisin sen, että on paras kun en ole häneen yhteydessä enkä tiedä hänen elämästään mitään, mutta miten tästä pakkomielteestä pääsee eroon. Suurin ongelmani on se, että en hyväksy valehtelua ja sen asian ymmärtäminen on vaikeinta, että miksi joku tekee sitä ja niin häikäilemättömästi. Kertokaa jos on kokemuksia valehtelijan kanssa elämisestä ja olemisesta ja siitä, miten saisin itseni ymmärtämään tämän kaiken.
Tää herra teki elämästäni helvetin ja hän on minulle pakkomielle, joka ei jätä rauhaan. Etsin vastauksia hänen käytökselleen ja uskokaa tai älkää, mutta olen joinain öinä epätoivoissani lähettänyt hänelle varmasti kymmeniä tekstiviestejä anoen vastauksia, mutta...Juttu meni niin että tapasimme, ihastuimme ja olimme kaiken kaikkiaan onnellisia ja sain osakseni jotain, jota pidin aitona ja kauniina, kunnes hän vain lähti. Lähti silloin, kun kaikki oli hyvin.
Mitä mieltä olette selityksestä, että ei vain osaa seurustella ja että minussa ei ole mitään vikaa ja silti hänellä jo taitaa olla uusi nainen kuvioissa. Omaan liiankin hyvän intuition ja tiedän sisimmässäni, että joku hänellä on, vaikka hän kieltää kaiken. Tiedostan tekeväni kaiken väärin, sillä jos olisin vahva ja fiksu, niin oisin antanut asian olla ja hänen mennä, mutta takerrun ja olen vajonnut niin alas etten ikinä ja vain siksi, että olin varma, että meidän kohdalla on kyse "elämää suuremmista" tunteista ja miksi en olisi niin uskonut, kun sain osakseni niin paljon hellyyttä ja kaikkea.
Hän toimi siten, että alkoi hakemaan seuraa netissä ja tiesin siitä viikkojen ajan ennen kuin sen hänelle paljastin ja vaikka kuinka hänelle esitin kysymyksiä silloin, että onko jotain tapahtunut kun hän alkoi etääntyyn, niin aina sama vastaus, että kaikki on ok, mutta sitten kun enää jaksanut pitää asiaa sisälläni, niin kerroin hänelle tietäväni hänen jutuistaan ja hän oli mielestäni helpottunut. En saa itseäni ymmärtämään sitä hänen tapaa toimia, miksi ei voinut sanoa suoraan mikä on tilanne, vaan antoi minun tehdä itsestäni täyden pellen epäilyjeni ja kyselyjeni kanssa?! Tuntee itsensä niin arvottomaksi saadessaan osakseen tuollaista käytöstä.
Olen joka päivä eromme jälkeen ollut häneen yhteydessä ja hän on ollut kärsivällinen, mutta en siltikään usko häntä ja aina esitän samat kysymykset hänelle ja vaadin rehellisyyttä. Olen huomannut hänen puhuvan paljon soopaa ja hänen puheensa menevät ristiin, kun ei voi muistaa mitä kaikkea on valehdellut. Silti, aina kun näen hänet ja jutellaan, niin jollain ihme tavalla hän saa minut lähes uskomaan kaiken mitä hän runoilee, mutta sitten kun yksin kotona valvon ja mietin asioita, niin tulen ihan epätoivoiseksi miettien häntä sen uuden naisen kanssa, joka varmasti on olemassa, vaikka hän sen toistuvasti kieltää kun ei kait halua minua enempää loukata.
En voi ymmärtää sitä, miten tunteet kuolee voin vain ja uutta putkeen ja olen miettinyt sitäkin, että onkohan tää kyseinen herra vain niin kova valehtelija ja että hän elää siinä maailmassa ja uskoo itsekkin valheensa. En tiedä enää mitä uskoa ja pelkään mielenterveyteni takia, mutta silti on päiviä jolloin kaikki tuntuu vähän helpommalta kunhan vielä tajuaisin sen, että on paras kun en ole häneen yhteydessä enkä tiedä hänen elämästään mitään, mutta miten tästä pakkomielteestä pääsee eroon. Suurin ongelmani on se, että en hyväksy valehtelua ja sen asian ymmärtäminen on vaikeinta, että miksi joku tekee sitä ja niin häikäilemättömästi. Kertokaa jos on kokemuksia valehtelijan kanssa elämisestä ja olemisesta ja siitä, miten saisin itseni ymmärtämään tämän kaiken.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Juttele jollekulle ystävällesi sen miehen käytöksen synnyttämistä tunteista ja ajatuksista. Nyt tunnut käyttävän sitä miestä kanavana purkaa ulos olotilaasi ja pommitat häntä kysymyksilläsi, joihin hän ei itsekään osaa/halua vastata. Miksi ei, sitä en tiedä kun en tyyppiä tunne, mutta ei hän ihan tasapainoiselta ihmiseltä kyllä vaikuta.
Ehkä hän pelkää sitoutumista, ehkä ei vain halua vakiintua vaan lentelee ympäriinsä alati vaihtelevien tunteittensa mukaan, ja valehtelee, jotta pääsisi itsekin muka helpommalla.
Ei hän joka tapauksessa kummemmin sinua kunnioittanut kun netissäkin vaan pyöri vaikka sinä olit läsnä, joten ole realisti ja tunnista tunteesi: ei olisi mukavaa jakaa elämäänsä moisen huikentelijan kanssa, vai mitä?
Sinun olisi siis hyvä saada joku toinenkin kanava tunteiden ja ajatusten purkamiseen. Kun uskoutuisit jollekulle ulkopuoliselle, saisit ehkä uusia ajatuksiakin etkä junnaisi paikallasi kysymyksinesi ja pettymyksentunteinesi.
Kaikkiin kysymyksiin et ehkä koskaan saa vastausta, mutta yritä siitäkin huolimatta pysyä positiivisena sen asian suhteen, että kaikki miehet EIVÄT todellakaan ole sellaisia kuin hän oli.
Sitten kun saat tunteesi ja ajatuksesi tasapainoon voit jatkaa elämääsi eteenpäin täysin ilman sitä miestä ja olla onnellinen jonkun toisen ihmisen seurassa.
Aikansa se suruaikakin vaan kestää, usko pois.
Kuulostaa ihan luonnehäiriöiseltä.
Olen tän viestiketjun aloittaja ja olen samaa mieltä kanssasi että tyyppi on luonnehäiriöinen ja heillehän on tyypillistä patologinen valehtelu, mutta kun he eivät itse ymmärrä tekevän mitään väärää. Meidän suhde on ohi, mutta erehdyin exäni kanssa eräänä iltana baariin ja siellähän se sitten selvisi että äijä on pettänyt, vaikka on vannotellut ihan muuta. Juttu selvisi hänen kaverin sanomasta ja ihan viattomasta lauseesta, joka kertoi minulle kuitenkin paljon. Mä alan jo oleen kuivilla hänestä enkä enää vietävissä, koska tiedän että rehellisiäkin ihmisiä on olemassa. Hänellä jo uudet "uhrit" elämässään...