Henkistä väkivaltaa

Hyvä että olet herännyt tilanteeseen ajoissa. Olet jo laittanut henkisen prosessin liikkeelle ja se on jo puoli voittoa. Pidä kiinni tästä: sinun elämä ja käännät kelkan nyt.

Hanki aivan ensiksi keskusteluapua mielenterveystoimistosta. Tuollaisessa tilanteessa oma henkinen jaksaminen on heikkoa ja moni käytännönasiaki voi tuntua jo siksikin ylitsepääsemättömältä. On kuin ei tietäisi mistä edes aloittaa, kun rahakaan ei kasva puussa.

Mielenterveystyö on kunnallista ja sieltä saat yhteydet sosiaaliltyöntekijään joka voi auttaa asunnonhankinnassa. Taloudelliset tuet selviävät samalla.
Tarvitset henkistä tukea ja uskoa laittaa asioita eteenpäin:

Mies saattaa olla erittäin hankala, vielä omistavampi, alistavampi ja ilkeä erovaiheessa kuten varmasti jo arvaatkin. Joudut muutenkin läpikäymään monenlaisia fiiliksiä pettymyksestä ehkä jopa syyllisyyteen, koska tilanne ei ole eikä tule olemaan jatkossakaan lapsillekaan helppo.

Selviät kyllä. Soita jo tänään mielenterveystoimistoon ja laita rattaat pyörimään. Mieti, että ensi jouluna sulla on kaikki rauha ja oma koti, ja tämä painajainen on jo takana. Tsemppiä sulle!

Minulla oli tuollainen ex-mies. Itse heräsin tilanteeseen kunnolla 2015 ja aloin suunnittelemaan eroa. Ero toteutui 2016 keväällä, kuukautta aiemmin kuin olin suunnitellut. En saanut kasattua niin isoa tukiverkostoa kun tahdoin, säästöjä tai edes asuntoja. Kaikki piti soveltaa, mutta kyllä se lähti yllättävän nopeasti toimimaan lopulta.

Seurakunta - kuulut kirkkoon tai et - auttaa. Omalla kohdallani vain lähiseurakunta oli kiinni ja ensimmäinen auttava seurakunta olisi ollut yli puolentunnin ajomatkan päässä. En itse pystynyt siihen, yksinkertaisesti voimani eivät riittäneet. Arvostan silti, että siellä ollut naispappi olisi ollut valmis jäämään työpäivänsä jälkeen odottamaan minua, jos olisin jaksanut tulla omien töideni jälkeen.

Naisten linja. Siellä on listattuna väkivallan muodoissa henkinen väkivalta. Siellä on myös listattuna muita tahoja, jotka pystyvät auttamaan.

Kysy kaupungin vuokra-asuntoja. Ne ovat yleensä halvempia kuin marginaaliasunnot ja tuollaisissa erotilanteissa yleensä vielä nopeammin saatavilla, koska sinulla on lapsia.

Sosiaalitoimistoon voit mennä juttelemaan rahatilanteestasi. Nyt sitten heität sen suomalaisen "kyllä minä pärjään" - mentaliteetin niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Kerrot tilanteen kuin se oikeasti on. Yleensä auttavat edes sen verta, että maksavat asunnon takuuvuokran. Osa toimistoista pystyy tarjoamaan jopa hätämajoitusta, jossa voi asua muutaman kuukauden samalla, kun etsii itse asuntoa.

Noilla pääset ainakin alkuun. Nyt on tärkeintä, että pidät kirkkaana mielessä sen, että sinä eroat. Enää ei ole paluuta takaisin. Tuo ei misään vaiheessa helpota. Itse olin siinä mielessä onnellisessa asemassa, että olen sinua huomattavasti nuorempi, kun pääsin tuosta hyväksikäyttösuhteesta irti. Jos olisin siihen jäänyt ja herännyt vasta useiden vuosien kuluttua, en välttämättä olisi enää ollut siinä kunnossa, että olisin jaksanut. Tai olisin saattanut olla jo mullan alla.

Enempää puuttumatta kommentoin tuota kummallista halua vesittää toisen ilo ja saavutukset jollain keinolla. Mikä siihen voi olla syynä? Just jos on jostain iloinen, niin aletaan vähätellä koko asiaa. Tai ilman erityistä ilakointiakin on jokin tarve tämän tästä jotenkin osoittaa toiselle, että tämä on itseä huonompi.

Olen todennut, että tämän tyyppistä toimintaa harrastavat eivät tunne itseään, heillä ole juuri itsearviointikykyä eivätkä he siis itsekään osaisi selittää käyttäytymistään tai edes huomaa sitä. Eikä se edes rautalangasta vääntämällä yleensä muuksi muutu. Tyypillistä on, etteivät he ymmärrä edes sen vertaa, että toisen jatkuva aliarviointi ja vähättely kertoo huonosta itsetunnosta. Pitää saada vedettyä toinen alemmas, jotta itse tuntisi itsensä taas joksikin. Ehei, heillä on omasta mielestään rautainen itsetunto.

Annat todella huonon esimerkin "ystävän" valinnassa lapsillesi. Haluatko että hekin , samaistuessaan (toivottavasti ei) sinuun, etsivät "ystäväsi" kaltaisia elinkumppaneita?
Apua on saatavissa useilta eri tahoilta, kuten edelliset viestit kertovat.

Sinä huolellisesti ja harkiten olet valinnut sinun perheellesi huonon yhtiokumppanin. Nyt on korkein aika lopettaa tuo yhteistyo ja saada lapsillesi terveempi ilmapiiri.
Isoa asuntoa sinä ET tarvitse. Sinä ja lapsesi tarvitsette kodin, pienen sellaisen , jossa on rauhaisa, iloinen ja rakastava ilmapiiri. Aunnon monet neliometrit eivät välttämättä takaa sitä!

Nykyinen on sairasta ja se pian , ellei ole jo, saastuttaa teidät kaikki.

Sanotaan että jos mies alistuu naiselle on munaton. Minä olen vissiin ollut sitten munaton ajoittain koska olen ollut se vastaanottava osapuoli lähes kaikessa, nainen on heiluttanut tahti puikkoa ja ollut ruorissa. Muijani tietää kaiken, on aina mua parempi sanojensa mukaan, jos on väärässä ei myönnä jne. Nyt olen sitten ottanut uuden kurssin, pistän vastaan ja teen asioita oman mieleni mukaan ja sehäön varsinaisen karusellin sai aikaan, sanoin jopa että voidaan erota niin pääset vähemmällä, ei kuulemma ole haluja erota, kunhan koitin kepillä jäätä. Nyt muija on rauhoittunut, ei vaan tunnu olevan kovin mukavaa luopua parisuhde vallasta kun on saanut päättää kaikesta eikä ole ottanut mun mielipiteitä huomioon. Harmoniaa ja tasavertaisuutta on turha odottaa parisuhteissa, jompi kumpi haluaa olla "pomo"

"Mietin mistä saisin apua tilanteeseen? Ei ole säästöjä ja isot vuokra-asunnot ovat kiven alla. Autoakin tarvitsen tulevaisuudessa. Onko henkinen väkivalta riittävä peruste saada aikuissosiaalipuolen apua?"

Sosiaalitoimesta saat apua erotessasi. Etenkin vuokra-asunnon ja lasten hoidon järjestämisessä. Taloudellisesti pitäisi pärjätä palkallasi sekä Kelan tarjoamilla tuilla. Tosin työssäkäyvänä tuskin muuta tukea saat kuin asumistukea siihen asuntoon, johon muutat (riippuu tietysti palkastasi ja vuokran suuruudesta). Mutta se riittääkin.

Elämä on lyhyt. Sitä ei kannata tuhrata tuollainen mies riesana.

Valitettavan tuttua tuollainen hyvän mielen torpedoiminen, mutta ei siitä sen enempää. Muutoinkin, hyväntahtoisuus, ystävällisyys, auttavaisuus tuntuu joissakin aiheuttavan pahaa verta ja tuollaista ihmistä voidaan pitää jopa yksinkertaisena. Miksi? Se, että käytät jonkin verran aikaa auttamiseen, yhteiseen hyvään tms. ihan "ilmaiseksi" tuntuu joistakin typerältä, eihän siitä hyödy mitään. Miksi pitäisi hyötyä? Miksi kaikesta pitää hyötyä. Entä ystävällisyys, ei maksa mitään. Toinen puoli on sitten hyväksikäyttäjä luihut.