Olin eilen baarissa ja si kysyin yhdeltä tytöltä sen nimee ja sitten etsin sen Facebookista ja sitten laitoin sille viestiä kännissä. Nyt se sitten pistää viestiä kun mää oon selvinpäin. 😡 Mitä mää nyt teen? En kyllä viikkoon ajatellut juovani...
Sellaista se joskus on...valitettavan usein. Nyt vaan rohkeana kohti uusia pettymyksiä, saat lannistuakin hetkellisesti. 🙂 Joskus vaan jää hiljaisuuteen, kokemusta on... pitäisi muistaa, että vaikka itse olis vastakkaisena osapuolena jatkanut keskustelua tai todennut suoraan toiselle jos ei jaksa jutella sillä hetkellä, ei sitä voi toiselta odottaa. Mutta me ollaan ihmisiä: usein epävarmoja, ahdistuneita, jokainen päättää itse omalla vastuulla mitä oppii ja lisää omiin sosiaalisiin toimintatapoihinsa sitä mukaa kun kasvaa ja tapaa ihmisiä. Eikä kukaan tiedä mikä se "täysin oikea" toimintatapa on tässä maailmassa, jossa moni eri näkökulma vaikuttaa perusteltuna oikealta, jos toisen kenkiin voisi astua. Harvoin niistä näkökulmista edes keskustellaan, Ghostaaminen on nykyaikaa... Jotku saavat netissä liikaa viestejä ja on ymmärrettävää jos ne eivät jaksa vastata jokaiselle jos se alkaa tuntua työltä. Jotku perustelevat sen vastaamattomuuden laiskuudella tai ehkä haluaa antaa kuvan, että on liikaa tai parempaakin tekemistä, ehkä toiveena onkin näyttää saavuttamattomalta vaikka vaikuttaakin töykeältä (tahtoi sitä tai ei)
Kannattaa kuitenkin jatkaa toisten kohtelua niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. 🙂
Enkä nyt tarkoita, että jatka hänelle puhumista. Hän ei puhu sinulle, eli häntä ei varmaan vaivaisi paljoa vaikka koko maailma jättäisi hänet hiljaisuuteen tulevaisuudessa. Enkä ihmettele jos jollain on eriävä mielipide mun näkökulmaan liittyen.
On myös niitä jotka hakevat huomiota kunnes saavat sen ja silloin kiinnostus loppuu, kunnes huomaa että toiselta ei saakkaan enää huomiota: sitten alkaa taas kerjäämään sitä. Siinä toivotaan vähän niinkuin sellaista "julkkisdeittailua" eli halutaan että toinen huomioi ja ihailee, ollaan siitä huomiosta iloisia mutta leikitään samalla jotain vanhojen aikojen julkkista johon ei saa inhimillistä yhteyttä. Se on mielestäni nykyään yleistä. Nykynuoret ihannoivat ihailun kohteena olemista netin välityksellä. Ite synnyin niinä aikoina kun keskustelut käytiin pihalla kasvokkain ja juostiin ja pompittiin niin lujaa että verkkarit suli... 😊
Olisinpa osannut kirjoittaa jotenkin järkevämmin. En jaksa oikolukea ja lyhennellä tätä enempää. Elämä. On.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ajattelitko sä siis, että näät sitä vain ja ainoastaan kännissä lopun ikääsi vai mikä se ongelma nyt on? 😂 puhu sille?
Niin mä vähän ajattelin... 🤔 Ajattelin kyllä varmaan ensin pyytää siltä anteeksi kun olin vähän kännissä...
Anteeks pyydetty 👍
No nyt se ei vastaan enään mitään. 😢
Sellaista se joskus on...valitettavan usein. Nyt vaan rohkeana kohti uusia pettymyksiä, saat lannistuakin hetkellisesti. 🙂
Joskus vaan jää hiljaisuuteen, kokemusta on... pitäisi muistaa, että vaikka itse olis vastakkaisena osapuolena jatkanut keskustelua tai todennut suoraan toiselle jos ei jaksa jutella sillä hetkellä, ei sitä voi toiselta odottaa. Mutta me ollaan ihmisiä: usein epävarmoja, ahdistuneita, jokainen päättää itse omalla vastuulla mitä oppii ja lisää omiin sosiaalisiin toimintatapoihinsa sitä mukaa kun kasvaa ja tapaa ihmisiä.
Eikä kukaan tiedä mikä se "täysin oikea" toimintatapa on tässä maailmassa, jossa moni eri näkökulma vaikuttaa perusteltuna oikealta, jos toisen kenkiin voisi astua. Harvoin niistä näkökulmista edes keskustellaan, Ghostaaminen on nykyaikaa...
Jotku saavat netissä liikaa viestejä ja on ymmärrettävää jos ne eivät jaksa vastata jokaiselle jos se alkaa tuntua työltä.
Jotku perustelevat sen vastaamattomuuden laiskuudella tai ehkä haluaa antaa kuvan, että on liikaa tai parempaakin tekemistä, ehkä toiveena onkin näyttää saavuttamattomalta vaikka vaikuttaakin töykeältä (tahtoi sitä tai ei)
Kannattaa kuitenkin jatkaa toisten kohtelua niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. 🙂
Enkä nyt tarkoita, että jatka hänelle puhumista. Hän ei puhu sinulle, eli häntä ei varmaan vaivaisi paljoa vaikka koko maailma jättäisi hänet hiljaisuuteen tulevaisuudessa. Enkä ihmettele jos jollain on eriävä mielipide mun näkökulmaan liittyen.
On myös niitä jotka hakevat huomiota kunnes saavat sen ja silloin kiinnostus loppuu, kunnes huomaa että toiselta ei saakkaan enää huomiota: sitten alkaa taas kerjäämään sitä. Siinä toivotaan vähän niinkuin sellaista "julkkisdeittailua" eli halutaan että toinen huomioi ja ihailee, ollaan siitä huomiosta iloisia mutta leikitään samalla jotain vanhojen aikojen julkkista johon ei saa inhimillistä yhteyttä. Se on mielestäni nykyään yleistä. Nykynuoret ihannoivat ihailun kohteena olemista netin välityksellä. Ite synnyin niinä aikoina kun keskustelut käytiin pihalla kasvokkain ja juostiin ja pompittiin niin lujaa että verkkarit suli... 😊
Olisinpa osannut kirjoittaa jotenkin järkevämmin. En jaksa oikolukea ja lyhennellä tätä enempää. Elämä. On.