Moi. Onko kellään omakohtaista kokemusta siitä, kun suhteen toinen osapuoli on sanonut ittensä irti ja ilmoittanut ettei vaan enää rakasta niin kuin ennen?
sen sijaan että kysyisin kumppaniltani asiasta suoraan olen perinteinen vatvoja ja lykkään asiaa niin pitkälle kun voin koska en tiedä olenko valmis kuulemaan rehellistä vastausta. Molemmat kai päästäisiin vähemmällä kun vaan kysyisin. Mutta jos toinen osapuoli itsekin tietää ettei asiat oo niin kuin ennen, miksei sit avaa suutaan?
Meidän elämään ja suhteeseen liittyy paljon sellaista mitä en voi täällä julkisesti sanoa. Sanottakoon vaan, että vaikeaa on ollu alusta asti. Vasta kuusi kuukautta ollaan oltu yhdessä ja nuoria ollaan, minä 18 ja mies 20. Muutettiin yhteen 3kk seurustelun jälkeen kun kaukosuhde tuntu vaikealta, no mutta ylläripylläri, vielä vaikeampaa se oliki yhtäkkiä oppia asumaan toisen kanssa niin lyhyen yhdessäolon jälkeen. Ehkä tää kaikki oli siis alusta asti tuhoon tuomittua. Minä ku elelin omassa haavemaailmassani ja halusin nähdä asioiden paremmat puolet, ongelmistamme huolimatta (joita oli jo alussa) uskottelin itselleni että tähän ihmiseen todella haluan sitoutua ja tämän kanssa haluan jakaa mun arjen, nyt ja aina. Osittain meidän yhteen muuttoon vaikutti kuitenkin myös se, ettei mun vanhempien luona ollu oikee hyvä asua. Mies on teoillaan osoittanut ajoittain välittävänsä, silloin kun tuli mukaani vanhempieni luo hakemaan tavaroitani ja esittelemään itsensä, silloin kun auttoi minut pulasta ja antoi asua luonaan kun en ollut vielä töissäkään. Mutta nykyään suhteemme on jotain ihan muuta. Minä rakastan miestäni, mutta olen yhä enemmän epävarma siitä rakastaako hän minua. Yritän saada häntä viereeni, ja hän ei tule. Yritän keskustella hänen kanssaan, mutta en saa häneen kontaktia. Ollaan tosi erilaisia ihmisiä, mies aika dominoiva ja järkeilevä, minä taas emotionaalinen ja empaattinen ihminen. Mutta ajatus siitä rakkaudesta mitä meillä vielä joskus parhaillaan oli taitaa olla niin ihana, että siitä on vaikea päästää irti. Vaikka juuri nytkin molemmat kärsitään. Tiedän vaan sen, että jos tästä ero tulee, ei vähään aikaan miehet kiinnosta. Ehkä mun sitten pitää miettiä olenko vielä edes oikeasti valmis siihen.
sen sijaan että kysyisin kumppaniltani asiasta suoraan olen perinteinen vatvoja ja lykkään asiaa niin pitkälle kun voin koska en tiedä olenko valmis kuulemaan rehellistä vastausta. Molemmat kai päästäisiin vähemmällä kun vaan kysyisin. Mutta jos toinen osapuoli itsekin tietää ettei asiat oo niin kuin ennen, miksei sit avaa suutaan?
Meidän elämään ja suhteeseen liittyy paljon sellaista mitä en voi täällä julkisesti sanoa. Sanottakoon vaan, että vaikeaa on ollu alusta asti. Vasta kuusi kuukautta ollaan oltu yhdessä ja nuoria ollaan, minä 18 ja mies 20. Muutettiin yhteen 3kk seurustelun jälkeen kun kaukosuhde tuntu vaikealta, no mutta ylläripylläri, vielä vaikeampaa se oliki yhtäkkiä oppia asumaan toisen kanssa niin lyhyen yhdessäolon jälkeen. Ehkä tää kaikki oli siis alusta asti tuhoon tuomittua. Minä ku elelin omassa haavemaailmassani ja halusin nähdä asioiden paremmat puolet, ongelmistamme huolimatta (joita oli jo alussa) uskottelin itselleni että tähän ihmiseen todella haluan sitoutua ja tämän kanssa haluan jakaa mun arjen, nyt ja aina. Osittain meidän yhteen muuttoon vaikutti kuitenkin myös se, ettei mun vanhempien luona ollu oikee hyvä asua. Mies on teoillaan osoittanut ajoittain välittävänsä, silloin kun tuli mukaani vanhempieni luo hakemaan tavaroitani ja esittelemään itsensä, silloin kun auttoi minut pulasta ja antoi asua luonaan kun en ollut vielä töissäkään. Mutta nykyään suhteemme on jotain ihan muuta. Minä rakastan miestäni, mutta olen yhä enemmän epävarma siitä rakastaako hän minua. Yritän saada häntä viereeni, ja hän ei tule. Yritän keskustella hänen kanssaan, mutta en saa häneen kontaktia. Ollaan tosi erilaisia ihmisiä, mies aika dominoiva ja järkeilevä, minä taas emotionaalinen ja empaattinen ihminen. Mutta ajatus siitä rakkaudesta mitä meillä vielä joskus parhaillaan oli taitaa olla niin ihana, että siitä on vaikea päästää irti. Vaikka juuri nytkin molemmat kärsitään. Tiedän vaan sen, että jos tästä ero tulee, ei vähään aikaan miehet kiinnosta. Ehkä mun sitten pitää miettiä olenko vielä edes oikeasti valmis siihen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olet nainen joka ei tiedä mitä tekee ja ajattelee. 😇