Elämä on harmaata puuroa, jossa tapahtuu hyvin harvoin mitään. Kaipaan ystäviä elämääni, mutta ne harvat vanhat ystävät ovat edenneet elämässään, menneet naimisiin, ostaneet taloja, perustaneet perheitä ja muodostaneet uusia ystävyyssuhteita samanlaisessa tilanteessa oleviin ihmisiin. Niinpä perheetön sinkku jää yksin. Eipä sinänsä, että minua olisi koskaan kutsuttu bileisiin tai mökkiviikonlopuille, mutta pääsinpä aina silloin tällöin edes vaihtamaan kuulumisia ja viettämään muutaman tunnin hyvässä seurassa. En ole koskaan ymmärtänyt mikä minussa/käytöksessäni on vialla, etten kelpaa läheiseksi ystäväksi.. Ehkä se etten teininä saanut niin läheistä ystävää, jonka kanssa olisin voinut kehittää sosiaalisia taitoja ilman pelkoa hylkäämisestä. Kun ystäviä oli niin vähän, en uskaltanut sanoa oikein mitään tai olla mitään mieltä asioista, etten vain suututtaisi toista ja siten menettäisi niitä vähiä ystäviä.
Tämä hylkäämisen ja torjunnan pelko on myös suuri este kumppanin löytämiselle. En ole koskaan ollut ulkonäköni puolesta miehistä kiinnostava, enkä ole onnistunut pääsemään kenenkään miehen kanssa niin läheiseen tuttavuuteen että olisin saanut luonnettani esille. On vaikea ymmärtää niitä miehiä, joiden mielestä kaikki naiset saavat halutessaan seuraa. Minä olen halunnut seurustelukumppania vierelleni jo yli puolet elämästäni, mutta vieläkään minulla ei ole koskaan ollut edes miehen puhelinnumeroa puhelimessani. Kukaan ei ole kysynyt numeroani tai lähestynyt sosiaalisessa mediassa. Ja sitten joku kysyy että miksi minä en ole tehnyt aloitetta.. No, kun koko elämänsä on saanut miehiltä ainoastaan kylmää kohtelua niin miten uskaltaisin..? Tai ketä lähestyisin kun kaikki töissä ja harrastuksissa ovat varattuja, ystäväpiiriä ei ole eikä kukaan ulkopuolinen ala treffejä minulle järjestämään. Ja kyllä, minun pitäisi olla avoimempi ja äänekkäämpi siinä, että etsin puolisoa. Se, että on koko elämänsä saanut miehiltä viestiä, että en kelpaa naisena kenellekään, on pakottanut suojautumaan pettymyksiltä niin, että käyttäydyn kuin sillä ei olisi mitään väliä, että olen miehille näkymätön. Niin kuin se ei sattuisi yhtään, että yksikään mies ei hymyile tai katso sekunninsadasosaa pidempään minun suuntaan. Muistan kun teini-ikäisenä ihastukseni piti minua inhottavana ja naurettavana kun käyttäydyin jotenkin erityisen naisellisesti (teini-ikäisen kömpelöä flirtin yritystä osaltani). Siispä en ole oppinut flirttailemaan enkä halua yrittääkään kun pelkään, että toinen värisee inhosta jo ajatuksestakin minusta naisena.
Joten mihin tämä etenee...? Tuskin koskaan minnekään, mutta yritän silti toivoa että jaksan aamuisin nousta sängystä.
Tämä hylkäämisen ja torjunnan pelko on myös suuri este kumppanin löytämiselle. En ole koskaan ollut ulkonäköni puolesta miehistä kiinnostava, enkä ole onnistunut pääsemään kenenkään miehen kanssa niin läheiseen tuttavuuteen että olisin saanut luonnettani esille. On vaikea ymmärtää niitä miehiä, joiden mielestä kaikki naiset saavat halutessaan seuraa. Minä olen halunnut seurustelukumppania vierelleni jo yli puolet elämästäni, mutta vieläkään minulla ei ole koskaan ollut edes miehen puhelinnumeroa puhelimessani. Kukaan ei ole kysynyt numeroani tai lähestynyt sosiaalisessa mediassa. Ja sitten joku kysyy että miksi minä en ole tehnyt aloitetta.. No, kun koko elämänsä on saanut miehiltä ainoastaan kylmää kohtelua niin miten uskaltaisin..? Tai ketä lähestyisin kun kaikki töissä ja harrastuksissa ovat varattuja, ystäväpiiriä ei ole eikä kukaan ulkopuolinen ala treffejä minulle järjestämään. Ja kyllä, minun pitäisi olla avoimempi ja äänekkäämpi siinä, että etsin puolisoa. Se, että on koko elämänsä saanut miehiltä viestiä, että en kelpaa naisena kenellekään, on pakottanut suojautumaan pettymyksiltä niin, että käyttäydyn kuin sillä ei olisi mitään väliä, että olen miehille näkymätön. Niin kuin se ei sattuisi yhtään, että yksikään mies ei hymyile tai katso sekunninsadasosaa pidempään minun suuntaan. Muistan kun teini-ikäisenä ihastukseni piti minua inhottavana ja naurettavana kun käyttäydyin jotenkin erityisen naisellisesti (teini-ikäisen kömpelöä flirtin yritystä osaltani). Siispä en ole oppinut flirttailemaan enkä halua yrittääkään kun pelkään, että toinen värisee inhosta jo ajatuksestakin minusta naisena.
Joten mihin tämä etenee...? Tuskin koskaan minnekään, mutta yritän silti toivoa että jaksan aamuisin nousta sängystä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Moikka
Tutustu pariin seuraavaan sivustoon. Selaa ilmoituksia ja jätä oma ilmoitus.
Sielä muut ovat samassa tilanteessa ja etsivät ystävää ja elämänkumppania jne.
http://www.etsitaanystavaa.com/
https://www.kaverihaku.net/
Tässäpä ois yks miespuolinen ystäväehdokas. Laita sähköpostis, niin kirjotan siihen. Enkä varmasti ole ainoa. Siihen perustuu aika hyvin se, että "Nainen saa aina seuraa". Jos mies laittaa postinsa tai yhteystietonsa, niin harvemmat naiset ottaa yhteyttä...jos taas nainen, niin saa monia yhteydenottoja miehiltä. Jos et usko, kokeile.
https://www.seiska.fi/Oho/Tutkimus-todistaa-Ilkeat-ystavat-ovat-parhaita-ystavia/1124944?_ga=2.19962744.1977596923.1535817613-1971571600.1535817613
Sattupa tollanen tutkimus silmään. Mut tilanteeseesi sanosin ekana kliseenä ettet ole yksin tilanteesasi. Tämä on tuttua myös minulle, vaikka olen mies. Itse en ole riidellyt koko elämäni aikana juuri kenenkään kanssa mutta ei se ystävällisyys ole minulle tuonut ystäviä, melkein sanoisin päinvastoin. Introverttina ei ole aina helppoa tässä ekstroverttien maailmassa. Minkälaista tuo huono kohtelu on konkreettisesti ollut? Parisuhdeasioissa oon pärjännyt kohtalaisesti aiempina vuosina ja sain puh.numeroita melko helpostikin mutta ei niistä ole koskaan kehkeytynyt yhtä yötä pidemmälle juttuja. Ei sitä auta muutakuin yrittää, muutakaan ei voi. Vastaan otettava se mitä eteen tulee.
Onko aloitaja millainen mitoiltaan/painoltaan tarkalleen ottaen?
Luulisi voivan vastata rehellisesti anonyymillä palstalla.
Jos on voimakkaasti ylipainoa, niin silloin se on sellainen juttu johon voi ihan itse hyvin vaikuttaa. Kenenkään ei tarvitse olla ylipainoinen ja sillä jo parantaa omia mahdollisuuksiaan 100x
Jos kyse on on esim. hörökorvaisuudesta, niin senkin voi hoitaa leikkauksella. jne.
AIka paljon voi tehdä jos itsellään on haua muuttaa asioita.
Eiköhän seurusteluun päde sama kuin muihinkin ihmissuhteisiin eli harjoittelu tekee mestarin. Ja tosi asiassa nainen on parhaimmillaan ja haluttavimmillaan nuorena - se aika pitäisi osata hyödyntää. Jos vaihdevuosia lähestyvä nainen haluaa laadukasta miesseuraa, hänen on oltava rikas, menestynyt tai poikkeuksellisen näyttävä. Toki jos hyväksyy sen, että mies on selkeästi itsensä alapuolelta, niin sitten voi saada jonkun. Mutta sillä tekee itselleen hallaa. Juopon lihavan työttömän haisevan miehen varmasti jokainen saa, mutta kellepä sellainen kelpaa. Joku "puute" miehessä on kuitenkin hyväksyttävä. Ulkomaalainen, lyhyt, varattu?
Sinulla on kuitenkin se etu, että olet työssäkäyvä. Ilmeisen masentunut olet, se voi saada ihmiset/miehet karttamaan seuraasi. Itse en ole työssä, vaan määräaikaisella eläkkeellä. Siinä tilanteessa on vielä vaikeampaa hakea vakavasti otettavaa seuraa. Tosin en ole miehenpuutteessa, mutta ei toisen naisen osakaan ole kadehdittava. Haluaisin elää muuta kuin varjoelämää.
Nojoo, mutta miten tuo harjoittelu tähän liittyy? Toki sosiaalista vuorovaikutusta voi harjoitella, mutta ei se kaikkea korjaa. Kuten aiemmin todettiin, ei miellyttävyys ja ystävällisyys takaa mitään vaikka niitä sosiaalisessa kanssakäymisessä pidetäänkin hyvänä.Introverteilla on tämä persoonallisuuden "haitta" suhteessa ekstroverteihin ja se merkitsee yllättävän paljon sosiaalisessa kontekstissa. Tunnen kyllä introvertteja miehiä jotka on saaneet ekstrovertin ja vielä hyvännäköisen naisen. Siitä voi olla jo kateellinenkin. Onhan ulkonäköasioilla osansa ja toiset korostaa niitä enemmän kuin toiset.
paljon tekstii
opi lyhentää tää kaik
varmaanki sua ei oteta vakavasti. esim kumppani ehdokkaana tai muutenkaan. olet helposti hyväksikäytettävä hölmö. vähän kuin minäkni. ei semmoisen kanssa viitsi tuhlata aikaa, koska se laskee statusta muiden ihmisten keskellä. ja ei, et tule löytämään special ihmistä joka ei välittäisi siitä mitä kaiki ajattelevat, että hän olisi kiusaamisesta huolimatta kanssasi.