Miten rikki olen mennyt tämän aikana tästä kaikesta :( kaikkien huonojen kokemuksien jälkeen vielä tämä tähän päälle. Enkä voi hakea edes lohtua mistään koska se ei auta mitään tähän. Ainoa mikä auttaisi olisi jos löytäisin jonkun josta pidän yhtä paljon. Sitä lohtua ei sitten kovinkaan helposti löydä...
Kaikkein ihmeellisintä tässä on se
miehenajatuksia
4250
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En ole tainnut koskaan tuntea näin vahvasti. Vaikka olen monesti tuntenut vahvasti toista kohtaan... niin tämä on ollut uutta. Ja kun miettii tilannetta niin tämä on aika koomista myös. Johtuuko se siitä kun olen vanhempi kuin mitä aikaisemmin olen ollut kun olen tuntenut jotain kohtaan vahvasti?
Olenko tässä nyt ensimmäistä kertaa elämässäni tuntenut rakkauden tunnetta? Voiko rakkaus hajottaa näin pahasti? Ainakin rakkaudesta puhutaan kaikenlaista...
Tajusin taas kerran jotain ihan vasta äskön. Yksi syy minkä takia olen pilannut tämänkin jutun on se ettei minulla ole kokemusta tarpeeksi kanssakäymisestä ihmisten kanssa (en siis tarkoita tällä mitään pleijaamista... vaan ihan yleistä sosialisointia ihmisten kanssa). Mutta miten olisin voinut sitä kerryttää kun jo lapsena vetäydyin itseeni ja halusin olla omissa oloissa. Koin jo lapsena sen pakolliseksi itseni kannalta koska minulla on ollut vaarana hairahtua väärille poluille. Ja vaikka olenkin vetäytynyt niin olen silti käynyt muutaman askeleen ottamassa ns. "väärällä polulla". Ja miksi yhteiskunta on sellainen että "väärän polun" astelijat osaavat luoda itsestään ystävän kuvan sellaiselle joka on hukassa.
Annan esimerkin tähän: Hyvin monet niistä ihmisistä joista olen pitänyt nuoruuden aikana ovat joko osa järjestäytynyttä rikollisuutta tai sitten he ovat aivan pohjalla ja koukussa johonkin päihdyttävään aineeseen.
Kai se rakkaus välillä on vähän koomista. Jotain isoa ja upeaa törmää elämän ja olosuhteiden kanssa ja jälki on milloin mitäkin.