Olen alkanut tuntea oloni ahdistuneeksi sosiaalisissa tilanteissa. Kavereita minulla tosin ei ole koskaan ollutkaan. Sen lisäksi olen viime aikoina kokenut olevani hyvin epäonnistunut ja mitätön ihminen. Kotonani joudun olemaan hyvin varuillaan vaikka asun yksin. Olen esim. asentanut tähän pöydälle peilin josta näen koko ajan mitä selkäni takana tapahtuu. Joudun pitämään valoja päällä. Pidän sängyn vieressä pesäpallomailaa ja terävää veistä. Uskon, että minut halutaan tappaa. Ahdistun kun ulkona liikkuessani minusta tuntuu että ihmiset koko ajan katsovat minua ja miettivät mikä minulla on. Pidän usein pilvisellä ja hieman pimeälläkin aurinkolaseja päässä, koska en halua ottaa silmäkontaktia, mutta haluan nähdä, tuijottavatko ihmiset minua. Olen alkanut liikkua aina vaan myöhemmin ulkona, usein käyn näihin aikoihin yöllä. Unta en saa kunnolla. Puhun myös runsaasti itseni kanssa ja käyn pääni sisällä keskustelua. Usein siinä on joku henkilö joka neuvoo minua asioissa jotka kuitenkin jo osaan tai sitten syyttää minua jostakin ja puolustaudun.
Minulle on tehty pienenä Asperger-diagnoosi mutta en jaksa uskoa että nämä oireet liittyisivät siihen. Ne ovat tulleet ja voimistuneet viimeisten 2-3 vuoden aikana. Lisäksi olen ollut sairaalahoidossa nuoruusiässä psykoosin takia, mutta siinä taas oireet olivat ihan toisenlaiset.
Minulle on tehty pienenä Asperger-diagnoosi mutta en jaksa uskoa että nämä oireet liittyisivät siihen. Ne ovat tulleet ja voimistuneet viimeisten 2-3 vuoden aikana. Lisäksi olen ollut sairaalahoidossa nuoruusiässä psykoosin takia, mutta siinä taas oireet olivat ihan toisenlaiset.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.