Talletussuoja

Maksulaitokset eivät olekaan pankkeja. Maksulaitosten pitäisi pitää asiakasvarat erillään ja talletettuna esimerkiksi tavallisessa pankissa. Mitä ne sitten tekevät on ns. hyvä kysymys.

Asiakas ei tiedä missä varat ovat. Laiki ei edes vaadi asiakasvarojen täydellistä suojaa, vaan yritysasiakkaan asiakasvarat eivät ole kokonaan lain suojaamia.

Jos haluaa ehdottomasti käyttää maksupalveluliikkeitä, niin ainakin yritysasiakkaan on syytä vaatia kirjallinen selvitys siitä missä varoja säilytetään sekä sopimus siitä, että talletus on kokonaisuudessaan suojattu.

Lisäsuojaa voi saada vaatimalla maksupalvelulaitoksen yrityksen nimenkirjoittajilta yhteisvastuullisen henkilötakauksen. Jos TJ ei sopimusta allekirjoita, niin ei asiakkaankaan kannata.

Talletussuojaa tämäkään järjestely ei korvaa, mutta on toki paljon parempi kuin maksupalvelulaitosten standardisopimukset. Ne taas ovat yrityksiä varten usein englanniksi. Kuluttajaa eivät englanninkieliset sopimukset sido, mutta yrittäjät ovat vapaata riistaa.

Oxfordia käymättömän ei pidä eneglanninkieleistä sopimusta hyväksyä.

Vaikkapa tuo: https://www.businessinsider.com/digital-bank-number26-blames-atms-for-closing-hundreds-of-accounts-2016-6?r=US&IR=T&IR=T


=> Pankinvarmasti Putkipuolella tässä vaiheessa on asia tapana ilmaista näin: Älä opeta isäääsi naimaan.

100.000 € raja on pankki ja asiakaskohtainen. Se ei auta maksupalöveluyrutysten asiakkaita kuin siinä tapauksessa, että maksupalveluyrityksen asiakasvarat ovat korkeintaan 100.000 €, tarkasti kirjanpidosta eristettyjä, jne. jne.

Pankkivalvonta taas tarkoittaa sitä, että virkamiehellä on päivähoitopaikka - yleensä poliittisin perustein hankittu. Onhan se Suomessa nähty, miten finanssialan ketkut muiluttavat eläkeläisten rahat, vaikka alla on jo aikaisempia tuomioita samoista aiheista.

Jos joku uskoo pankkivalvontaan, niin saa kertoa sen, miten suomalainen pankkivalvoja valvoo samanaikaisesti toimintaa Suomessa, Italiassa, astviassa, Maltalla, Porttugalissa, Reunonin saarella jne. Virallisesti hoitaa, käytännössä on yhtä ymmällään kuin kalakauppias lähimmällä torilla.

Saksan BaFinissa virjkaa hoidetaan samalla tavalla.

Tuossahan oli kyse siitä, että N26 oli aluksi luvannut ilmaiset automaattinostot eikä asettanut niille mitään rajaa, mutta jotkut asiakkaat tekivät N26:n mielestä liian usein nostoja, mikä teki näiden asiakkaiden palvelemisesta kannattamatonta automaattinostojen kulujen takia. Asiakkuuksien sulkeminen oli tökerö ratkaisu ja N26 aloittelevana toimijana lienee ottanut kohusta opikseen. Sinänsä sopimusehdot varmaan mahdollistivat sopimuksen irtisanomisen ilmoitusluonteisesti (luonnollisesti talletetut varat tällöin palautetaan asiakkaalle).

Pankin maksukyvyssä ei ollut ongelmia eikä kyseessä ollut "bank run" siinä mielessä kun se yleensä käsitetään.

Edelleenkin N26 on pankki, ei pelkkä "maksupalveluyritys". Sitä paitsi talletussuoja toimii nimenomaan erinomaisesti pienten nettipankkien kohdalla. Nakkikioskin kaatuessa Suomen 1,1 miljardin euron talletussuojarahastokin riittää jo pitkälle, Saksan talletussuojasta nyt puhumattakaan.