Kuinka näet tunteittesi kohteen? Uskotko kykeneväsi näkemään hänet sellaisena kuin hän oikeasti on, vai onko mahdollista, että ihailet näkymää vaaleankukertavien linssien läpi?
Mitä paremmin ihmisen tuntee, sen vähemmän hänestä kehittelee epärealistisia kiiltokuvia. Tunnetko hänet hyvin?
Mitä paremmin ihmisen tuntee, sen vähemmän hänestä kehittelee epärealistisia kiiltokuvia. Tunnetko hänet hyvin?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ei ole ketään ketä kaipaan.
Tiedän kyllä millainen hän on oikeesti
Hyviä ja huonoja puolia..
Kaikesta huolimatta sydän sanoo Kyllä.
Täytyy myöntää etten tunne.
En tiedä mitä ajatella takinkääntäjistä... pelkoa kohdata asiat silmästä silmään? Sitähän se on.
Et varmaan tunne..
En ole ollut mikään takinkääntäjä kaipaamaani ihmistä kohtaan.
Perustele sitten...
Mitä et nyt ymmärtänyt?
Enpä kovinkaan, tänäpäivänä ei häntä enää juurikaan näe ja jos näkee niin signaalit on olemattomia...
Ei häntäkään näe juurikaan..
Osaan lukea häntä.
Mutta hänen antamansa signaalit tavatessa ovat hyvin ristiriitaisia.
Hän ei halua tunnustaa tunteitaan.
Liityn tähän kerhoon. Oletko sinä naisen katsetta ikävöivä kohdannut häntä kahden kesken? Tai siis pitkään aikaan? Ehkäpä merkit olisivat silloin selvemmät ja käytös luonnollista.
Oletkos sinä mies antanut signaaleja naiselle? Vai vältellyt?
Kahden kesken en tosiaan ole, tai edes hiljaisempana hetkenä. Ehkäpä se siitä. Haen itse hyvänä hetkenä hänen silmiään, jos vaan mahdollista.
Tunnen hänet hyvin.
Miten tunnen. Osaan vain sanoa etten uskoakseni liikaa katso asiaa ns. "vaaleanpunaisten lasien läpi".
En ikävä kyllä tunne tarpeeksi hyvin mutta jostain syystä on sellainen tunne että pitäisin vain enemmän jos tuntisin.
En näe häntä kohtaa enää mitään, olen saanut hänet hyvin mielestäni pois.
En voi sanoa tuntevani. Toinen tietää varmastikkin enemmän.
Luulen kyllä, että näen ihan järkevästi myös. Tai kiiltokuva se ei ole. Kun ne asiat mistä tykkää eivät ole ihan pintaa. En kaihtaisi vaikka alakuloa tai valitusta.
Tunteella niin vahvojen vaaleanpunaisten lasien läpi ettei tosikaan.
Järjellä, ei mitään toivoa.
Mä todella rakastan kyseistä ihmistä, mutta hän ei välitä enää itsestään sillä oikealla tavalla niinkuin tuttavuutemme alkutaipaleella. Mä en voi mitään muuta kuin yrittää puhua järkeä, että alkaisi nähdä tilanteensa toisin ja välittää itsestään jälleen ihmisenä. Mullekin hän on näyttänyt ikävän puolensa, mutta siltikin välitän hänestä niin paljon, että sydämestäni toivon osaavan kääntää kelkkansa oikeeseen suuntaan ja päästä...
En tunne, mutta ei ole kyllä minkäänlaisia ruusunpunaisia kuvitelmia hänen luonteestaan. Luulen, että voisin yllättyä iloisesti, jos tutustuisin häneen.
😀👌
I see only dark without light.
Ymmärrän, että ihmisellä on muutamia puolia.
Näen ne piirteet, joita arvostan. Niitä joita en arvosta, en ole vielä nähnyt ja jäävät edellisten alle.
Sitten eri asia on, että onko sillä mitä näen merkitystä, jos hän ei näkisikään minua.
Ihan kuule paremmin tunnen kuin sinut!
Kyllä minä hänet näen aika realistisessa valossa. Hän on kertonut itsestään vähän negatiivisiakin, jonkun mielestä jopa sairaitakin juttuja, mutta pidän hänestä silti. Hän sen sijaan ei tiedä minun synkimpiä ja inhottavia juttuja, ja pelkään ettei tykkäisi minusta enää jos kertoisin.
Minä en koskaan katso vaaleanpunaisten lasien läpi. Olen realisti ja hyväksyn ihmisen sellaisena kuin hän on.