Kerro kokemuksiasi teatteriharrastuksesta!

Teatterin lava on minulle kirkko, jossa pyrin kohti kokonaista tietoista hetkeä. Kanavoin tunnesisältöjä sisältäni erilaisista lähteistä (ilo, suru, viha, rakkaus ja jopa epätoivo ja väsymys). Oleellista ei silti ole oma tunnekokemukseni vaan se mitä välitän yleisöön. Omat tunteeni ovat pelkästään työkalu. Prosessi on älyllinen.

Pyrin kohti sitä yhtä hetkeä, jolloin minä, hahmoni ja Se joka on me molemmat, on yhtä. Olen kerran yhden näytelmän yhden esityksen yhdessä hetkessä kokenut tämän ja se muutti minut pysyvästi.

Ellei se välity se on huonoa. Ellei se kuulu se on huonoa. Ellei se viihdytä se on huonoa. Ellei se näy se on huonoa. Pyrin armottomaan rehellisyyteen ja sen ymmärtämiseen missä omat rajani näyttelijänä kullakin ajan hetkellä kulkevat. Ihanteellisessa tilanteessa saan tehdä roolia, jossa joudun ylittämään näitä rajoja, mutta ne eivät ole mahdottoman kaukana. Pyrin kehittymään jokaisen produktion mukana paremmaksi ja myös niiden ulkopuolella. Yritän ymmärtää mikä nerokkaina pitämistäni näyttelijöistä tekee niin nerokkaita. Näytteleminen on työtä/harrastamista, jota tehdään aivoilla.

Tekniikkani olen parantanut ammattiohjaajien, kirjojen, erilaisten hyviksi katsomieni koulutusten sekä tietenkin katsomieni ammattilaisten ja muiden harrastajien esitysten avulla.