Huomenta rakkain

Olen taas paikassa, jossa en pysty kirjoittamaan ajatuksiani ehkä täydellisesti, mutta vastaan tähän kirjoittamaasi nyt niin hyvin kuin tähän hetkeen pystyn. Kirjoitan sitten myöhemmin lisää tarvittaessa.

Minäkin kaipaan pitkiä keskusteluja hänen kanssaan. Ja arjen asioiden jakamista hänen kanssaan, ilojen ja surujen, onnen ja murheiden hetkien jakamista, jne. kaikkea sitä mahdollista, mitä rakkauteen ja intohimoon kuuluu. Myös tavallisia arjen asioita, kaupassa käymistä yhdessä jne.

Rakkauteni häneen ja se suuri kaipuu, mitä häntä kohtaan tunnen, ei ole mitään kiiltokuvaa tai pinnallista, vaan kaikkea sitä, mitä rakkauteen kuuluu. Se pitää sisällään elämän, kaikki siihen kuuluvat arkisetkin asiat. Rakastan häntä myös silloin, kun/jos hän piereskelee ja röyhtäilee tms., koska silloinkin hän on se rakastamani ihana ihminen. Ja arkisetkin asiat, kuten roskien vieminen kotoa lähtiessä, olisivat ihania hänen kanssaan.

Haluaisin jakaa elämäni hänen kanssaan, ja olla jakamassa hänen elämäänsä niin paljon, kuin hän vain itse haluaisi jakaa sitä kanssani. Rehellisesti sanottuna minusta olisi ihanaa esim. käydä hänen kanssaan katsastamassa auto.

Kaipaan kaikkea sitä, mitä rakkauteen, intohimoon ja elämään kuuluu.

En nyt tiedä, saiko tästä käsitystä, mitä yritin sanoa. Jäi sellainen olo, etten osannut ilmaista nyt ajatuksiani riittävän hyvin, mutta toivottavasti hän ymmärtää, mitä ajoin takaa.

Mietin itse asiassa usein kaupassa käydessäni, että entäs jos hän olisikin siellä kanssani. Ja rakastan keskustella hänen kanssaan. En ole sitä ihan hirveästi saanut tehdä, varsinkaan kahdestaan, mutta rakastan ja kaipaan niitä hetkiä, jolloin olemme edes hetken saaneet keskustella jostakin. Kaipaan niitä hetkiä itse asiassa ihan hirveästi. Olisi uskomatonta, jos ihan oikeasti saisin keskustella ja jutella hänen kanssaan joka päivä. Ei vain jotakin ohikiitäviä hetkiä.

Haluaisintietää kirjoitti:

Mietin itse asiassa usein kaupassa käydessäni, että entäs jos hän olisikin siellä kanssani. Ja rakastan keskustella hänen kanssaan. En ole sitä ihan hirveästi saanut tehdä, varsinkaan kahdestaan, mutta rakastan ja kaipaan niitä hetkiä, jolloin olemme edes hetken saaneet keskustella jostakin. Kaipaan niitä hetkiä itse asiassa ihan hirveästi. Olisi uskomatonta, jos ihan oikeasti saisin keskustella ja jutella hänen kanssaan joka päivä. Ei vain jotakin ohikiitäviä hetkiä.

Lue lisää

Oletko kertonut siitä hänelle että kaipaat keskustella?

333 kirjoitti:

Oletko kertonut siitä hänelle että kaipaat keskustella?

En ole erikseen maininnut siitä, että pidän myös keskusteluista hänen kanssaan ja että olisi ihanaa, jos saisin jutella hänen kanssaan joka päivä. Jotenkin olen pitänyt sitä jollain tavalla niin itsestäänselvyytenä liittyen siihen, millaisesta kokonaisvaltaisesta yhteisestä elämästä hänen kanssaan olen haaveillut, etten ole tajunnut sitä erikseen mainita.

Selvennykseksi muuten, että en ole tuo aloittaja, enkä siis sama kirjoittaja, joka kirjoittaa nimimerkillä "KehtaankoKertoa".

Usein sanotaan, että toinen osapuoli pelästyy, jos toinen osoittaa liian aikaisin kiinnostusta yhteiseen elämään. Ehkä siksi olen jotenkin yrittänyt "toimia niin kuin kuuluisi" (?), vaikka hän tuntui heti alusta alkaen niin oikealta, että olisin oikeastaan vain voinut tarttua häntä kädestä ja jatkaa yhteiseloa koko loppuelämäni ajan. Hän tuntui niin oikealta ihan heti. Ehkä sekin on tässä hämmentänyt asioita, että missään vaiheessa ei ole ollut sellaista "tuo ihminen voisi ehkä vaikuttaa kiinnostavalta" -tyyppistä tilannetta, joka sitten olisi ajan myötä saattanut johtaa johonkin, vaan pikemminkin hänen luonaan tuli sellainen olo, että siinähän hän nyt on, elämäni rakkaus. Kuin tietyllä tavalla olisin tuntenut hänet aina. Ja tämä ei tarkoita ollenkaan sitä, että olisin pitänyt tai pitäisin häntä jotenkin itsestäänselvyytenä, ei ollenkaan. Jos saisin elää hänen kanssaan, olisin ikionnellinen ja kiitollinen jokaisesta hetkestä hänen kanssaan. On vain sellainen olo, kuin hän olisi toinen puolikkaani. Ja on oikeastaan alusta alkaen ollut pikemminkin todella vaikea lähteä hänen luotaan pois. Kuin pitäisi aina silloin vastustaa jotakin, joka muuten vain vetäisi minut hänen luokseen. Olisin alusta alkaen vain halunnut jäädä hänen luokseen ja olen koko tuntemisemme ajan haaveillut yhteisestä elämästä, sisältäen mm. kaikki nuo asiat, joista jo aiemminkin kirjoitin.

Haluaisintietää kirjoitti:

Usein sanotaan, että toinen osapuoli pelästyy, jos toinen osoittaa liian aikaisin kiinnostusta yhteiseen elämään. Ehkä siksi olen jotenkin yrittänyt "toimia niin kuin kuuluisi" (?), vaikka hän tuntui heti alusta alkaen niin oikealta, että olisin oikeastaan vain voinut tarttua häntä kädestä ja jatkaa yhteiseloa koko loppuelämäni ajan. Hän tuntui niin oikealta ihan heti. Ehkä sekin on tässä hämmentänyt asioita, että missään vaiheessa ei ole ollut sellaista "tuo ihminen voisi ehkä vaikuttaa kiinnostavalta" -tyyppistä tilannetta, joka sitten olisi ajan myötä saattanut johtaa johonkin, vaan pikemminkin hänen luonaan tuli sellainen olo, että siinähän hän nyt on, elämäni rakkaus. Kuin tietyllä tavalla olisin tuntenut hänet aina. Ja tämä ei tarkoita ollenkaan sitä, että olisin pitänyt tai pitäisin häntä jotenkin itsestäänselvyytenä, ei ollenkaan. Jos saisin elää hänen kanssaan, olisin ikionnellinen ja kiitollinen jokaisesta hetkestä hänen kanssaan. On vain sellainen olo, kuin hän olisi toinen puolikkaani. Ja on oikeastaan alusta alkaen ollut pikemminkin todella vaikea lähteä hänen luotaan pois. Kuin pitäisi aina silloin vastustaa jotakin, joka muuten vain vetäisi minut hänen luokseen. Olisin alusta alkaen vain halunnut jäädä hänen luokseen ja olen koko tuntemisemme ajan haaveillut yhteisestä elämästä, sisältäen mm. kaikki nuo asiat, joista jo aiemminkin kirjoitin.

Lue lisää

Tästä tulee nyt taas kunnon monologi, mutta piti kirjoittaa tuohon vielä tämä. Se, että samalla kaiken keskellä on sellainen olo, että se, että hän haluaisi elää kanssani, tuntuisi niin uskomattomalta onnelta, että sellaista onnea olisi vaikea uskoa omalle kohdalle. Ja samalla ajattelen myös, miten maailman ihanin mies voisi haluta elää minun kanssani tai olla kiinnostunut minusta..?

En seurustele, enkä elä toisen kanssa. Olin mielestäni aika avoin sen suhteen mitä haluan ja toivon, mutta tietenkin viimeinen päätös oli hänen.

KehtaankoKertoa kirjoitti:

En seurustele, enkä elä toisen kanssa. Olin mielestäni aika avoin sen suhteen mitä haluan ja toivon, mutta tietenkin viimeinen päätös oli hänen.

Se on kuule kaikista hienointa, että asiasi olet selvittänyt ja hän päätöksensä. Silloin säkin voit jatkaa elämääsi sen enempiä kyseisestä ihmisestä välittämättä, jos hän ei välitä sinusta pätkääkään, kun ei käy eikä pidä mitään yhteyttä.

turhaanenäätäällä kirjoitti:

Se on kuule kaikista hienointa, että asiasi olet selvittänyt ja hän päätöksensä. Silloin säkin voit jatkaa elämääsi sen enempiä kyseisestä ihmisestä välittämättä, jos hän ei välitä sinusta pätkääkään, kun ei käy eikä pidä mitään yhteyttä.

Lue lisää

Ei ne tunteet napista painamalla pääty. Eikä tilanne ole aivan selvä, sillä en tiedä täysin syytä siihen miksi hän vetäytyi ja silloin sitä miettii, tekikö tai sanoiko jotain itse väärin tai syntyikö jokin väärinkäsitys.

KehtaankoKertoa kirjoitti:

Ei ne tunteet napista painamalla pääty. Eikä tilanne ole aivan selvä, sillä en tiedä täysin syytä siihen miksi hän vetäytyi ja silloin sitä miettii, tekikö tai sanoiko jotain itse väärin tai syntyikö jokin väärinkäsitys.

Lue lisää

Olitteko kumpikin selvinpäin ja selkeäsanaisia? Joskus ihminen ei vaan umpikännissä muista, mistä oikein avautui, itsekin epäilen nyt ettei toinen osapuoli muista kertomastaan mitään.

KehtaankoKertoa kirjoitti:

Ei ne tunteet napista painamalla pääty. Eikä tilanne ole aivan selvä, sillä en tiedä täysin syytä siihen miksi hän vetäytyi ja silloin sitä miettii, tekikö tai sanoiko jotain itse väärin tai syntyikö jokin väärinkäsitys.

Lue lisää

Jos ette ole jutelleet vähään aikaan niin eikö silloin molemmat ole vetäytyneet? Sinun toimintasi voi vaikuttaa hänestä aivan samankaltaiselta kuin hänen toimintansa sinusta.

eipäätynapista kirjoitti:

Jos ette ole jutelleet vähään aikaan niin eikö silloin molemmat ole vetäytyneet? Sinun toimintasi voi vaikuttaa hänestä aivan samankaltaiselta kuin hänen toimintansa sinusta.

Lue lisää

Olen tätä kyllä miettinyt, mutta näihin vuosiin kyllä on mahtunut pitkiä jaksoja, kun ei ole puhuttu tai nähty, mutta tavallaan aina jatkettu siitä mihin on jääty. Nyt vain tuntuu, että tuo on katkennut. Ajattelin myös ihan tarkoituksella, että kun hänellä vaikutti olevan kiireinen vaihe elämässään, niin annan keskittyä siihen ja sitten hän ehkä ilmoittaa itsestään, kun on sopivampi hetki.

KehtaankoKertoa kirjoitti:

Olen tätä kyllä miettinyt, mutta näihin vuosiin kyllä on mahtunut pitkiä jaksoja, kun ei ole puhuttu tai nähty, mutta tavallaan aina jatkettu siitä mihin on jääty. Nyt vain tuntuu, että tuo on katkennut. Ajattelin myös ihan tarkoituksella, että kun hänellä vaikutti olevan kiireinen vaihe elämässään, niin annan keskittyä siihen ja sitten hän ehkä ilmoittaa itsestään, kun on sopivampi hetki.

Lue lisää

Itse olen ainakin selkeästi ilmaissut kaivatulleni, että hän voi ottaa yhteyttä milloin vaan, jos siltä tuntuu, ehkä sunkin kannattaisi laittaa sellainen viesti.

KehtaankoKertoa kirjoitti:

Olen tätä kyllä miettinyt, mutta näihin vuosiin kyllä on mahtunut pitkiä jaksoja, kun ei ole puhuttu tai nähty, mutta tavallaan aina jatkettu siitä mihin on jääty. Nyt vain tuntuu, että tuo on katkennut. Ajattelin myös ihan tarkoituksella, että kun hänellä vaikutti olevan kiireinen vaihe elämässään, niin annan keskittyä siihen ja sitten hän ehkä ilmoittaa itsestään, kun on sopivampi hetki.

Lue lisää

Ehkä hän odottaa samaa sinulta. Ei se järkeilemällä parane, jos et tiedä miksi asiat ovat niin kuin ne ovat.

KehtaankoKertoa kirjoitti:

Olen tätä kyllä miettinyt, mutta näihin vuosiin kyllä on mahtunut pitkiä jaksoja, kun ei ole puhuttu tai nähty, mutta tavallaan aina jatkettu siitä mihin on jääty. Nyt vain tuntuu, että tuo on katkennut. Ajattelin myös ihan tarkoituksella, että kun hänellä vaikutti olevan kiireinen vaihe elämässään, niin annan keskittyä siihen ja sitten hän ehkä ilmoittaa itsestään, kun on sopivampi hetki.

Lue lisää

Niin me nytkin jatkettaisiin siitä mihin ollaan aiemmin jääty. Olen siitä ihan varma.

eipäätynapista kirjoitti:

Ehkä hän odottaa samaa sinulta. Ei se järkeilemällä parane, jos et tiedä miksi asiat ovat niin kuin ne ovat.

Mä tiedän hänen tilanteensa ja edelleenkin rakastan häntä, hän tarvitsisi kunnon halia, kainaloa ja olkapäätä.

KehtaankoKertoa kirjoitti:

Ei ne tunteet napista painamalla pääty. Eikä tilanne ole aivan selvä, sillä en tiedä täysin syytä siihen miksi hän vetäytyi ja silloin sitä miettii, tekikö tai sanoiko jotain itse väärin tai syntyikö jokin väärinkäsitys.

Lue lisää

Miksi et ottaisi yhteyttä? Jos on tullut vaikka jotain väärinkäsitystä tms. Siten asiat selvenee ja et turhaan jää miettimään mikä meni pieleen. Ehkä onnellinen loppu.’

tiedänsen kirjoitti:

Niin me nytkin jatkettaisiin siitä mihin ollaan aiemmin jääty. Olen siitä ihan varma.

Ei pitäisi lukea tätä palstaa,,(-;

Jospa ei valinnut ketään, vaan potee vaikka syvää masennusta tai haluaa elää itsekseen. Se on kummallista, että automaattisesti pitäisi tilalla olla joku toinen, jos onkin kyse jostain aivan muusta elämässään.

Se on lähinnä se miten selitän itselleni tämän tilanteen. Jokin syy pitää olla, jota hoen itselleni, jotta kaikessa olisi jotain järkeä, mutta jollain tapaa en usko siihen täysin. Pieni tunne sisimmässä tappelee vastaan. Välillä tuntuu siltä, että hän olisi odottanut minulta jotain ja kun en tiennyt mitä, niin tulin tavallaan torjuneeksi hänet, vaikka en tarkoittanut.

Mahtaa olla alhainen vuokra?