Suhde tuntuu muuten toimivan, mutta seksiä ei ole. Viimeisimmän vuoden aikana noin 5 kertaa, josta ei enää kertaakaan kuukausiin. Missä meni pieleen? Nyt musta tuntuu, että olen menettänyt seksuaalisen kiinnostuksesi kokonaan tätä miestä kohtaan ja tahtoisin kokeilla muita miehiä. Ei seksimme koskaan ole maata mullistavaa ollut. Olimme kummatkin toistemme ensimmäisiä ja olemme seurustelleet jo vuosia. Nyt tämä seksin ja hellyyden puute tuntuu koituvan suhteen kohtaloksi.
En osaa edes ajatella millaista seksi jonkun toisen kanssa voisi olla tai suhteessa oleminen jonkun toisen kanssa, mutta alkaisin jo olla valmis kokeilemaan...Toisen jättäminen vain on niin vaikeaa.
Kannattaako sellaisessa suhteessa jatkaa, jossa ei tunne saavansa tarpeeksi seksiä, suudelmia ja hellyyttä osakseen? Vaikka muuten asiat tuntuisivatkin sujuvan. Toisaalta tuntuu, että meillä ei ole enää muuta yhteistä kuin asunto...
En osaa edes ajatella millaista seksi jonkun toisen kanssa voisi olla tai suhteessa oleminen jonkun toisen kanssa, mutta alkaisin jo olla valmis kokeilemaan...Toisen jättäminen vain on niin vaikeaa.
Kannattaako sellaisessa suhteessa jatkaa, jossa ei tunne saavansa tarpeeksi seksiä, suudelmia ja hellyyttä osakseen? Vaikka muuten asiat tuntuisivatkin sujuvan. Toisaalta tuntuu, että meillä ei ole enää muuta yhteistä kuin asunto...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oletteko keskustelleet asiasta? Ei ehkä kannata tehdä hätäisiä ratkaisuja, vaan yrittää vielä, jos yhteinen sävel löytyisi. Pieni ero voisi tehdä hyvää jos yrityksistä huolimatta ei asiat muutu. Tällöin sinulla ja miehelläsi on aikaa ajatella asioita erikseen ja yksin.
Itselläni oli sama tilanne, tosin emme olleet seurustelleet niin kauaa. Me yritimme jutella asiasta, mutta kyse ei ollut pelkästä seksin, läheisyyden ym. puutteesta, vaan riitelimme paljon jne. Otimme pientä välimatkaa toisistamme, ja tänä aikana kummatkin totesivat että on parempi jatkaa erillään. En ole katunut päivääkään, vaikka ero pahalta tuntuikin. Olemme kyllä edelleen oikein hyviä ystäviä.
EI KANNATA JATKAA !
Ajattele, kun itse saat lapsen, niin silloin ei miehesi saa moneen viikkoon. Seksittömät kaudet ovat siis aivan normaaleja elämässä. Esimerkiksi masennuksessa, joka on talvella hyvin yleistä, ei haluta lainkaan. Työkiireet ja stressi vievät myös halut.
Keskustelemalla asiat selviävät. Ja tee myös itse aloitteita, jos haluttaa. Onhan se ihan naurettavaa, että jätetään seksittömyyden takia, kun miehessä voi olla paljon pahempiakin vikoja, esim. päihteiden väärinkäyttö, väkivaltaisuus, narsistisuus ja pettäminen.
Mulla ja mun miehellä myös ollut myös nihkeetä.
Taidettiin joskus joulun tienoihin olla viimeks ja sitä ennen oli kausi ennen joulua, jolloin vierähti miltei kolme kuukautta ettei ollut mitään seksivirityksiä. Mulla on työpaikalla yksi ihana työkaveri ja luulen että mä oon palavasti ihastunut siihen. Hänestä on tullut perhetuttu ja hän käy meillä. Odotan hänen tuloaan/näkemistään aina tosi paljon. Kaikki odotus, into ja ihailu mun puolelsta kohdistuu häneen. Mutta en ajattele häntäkään seksuaalisella tavalla, vaan hellyydellä ja kunnioituksella. Nään jotenkin hänet sydämenystävänä. Tiedän että hänkin jollain tasolla välittää minusta. Lähettelemme viestejä ja maileja...musta on tosi tärkeetä että voisi jutella asioista. No tästä haluttomuudestakaan ei olla jutskattu, mutta miks mun mieskään ei ota sitä puheeksi tai kerro mitään koskaan tunteistaan. Meillä on lapsiakin ja jotenkin tuntuu et kaikki romantiikka/erotiikka ovat kadonneet tähöän arjen pyöritykseen. Sääli, sillä ulkoisesti meillä on kaikki ihan ok. Rahasta on kyllä usein tiukkaa, mut niin on varmaan monella muullakin. Tää puhumattomuus ja haluttomuus jäytää..
Näillä palstoilla on paljon käyty keskusteluja sitä, että ihmiset neuvovat eroamaan. Ja että pitäisi vaan jaksaa yrittää. En ole eroamisen puolella, mielestäni ihmiset eroavat liian helposti. Parisuhteen eteen täytyy tehdä töitä.
MUTTA joskus tulee mieleen, jos onkin niin, että ihmiset alkavat olla liian helposti yhdessä?! Siis tavataan mukava ihminen, tai ehkä hän on se ensirakkaus ja sitten seurustellaankin vakavasti. En sano, että "nopeat siirrot" olisi aina pahasta, mutta mun mielestä pitäisi olla selvillä siitä seurusteleeko vain seurustelun vuoksi, vai ihmisen takia.
Haluaisin kyseenalaistaa sen, kun ihmiset kirjoittavat tänne "olemme seurustelleet vuoden, pari ja nyt ei enää seksi kiinnosta/ meillä ei ole mitään puhuttavaa/ haaveilen jatkuvasti muista miehistä/ jne." Ja sitten näihin vastataan, että sellaista se parisuhde on, arki tulee vastaan, yrittäkää puhua. Ja sitten kun yrittää voi mennä viisi vuotta, elämä ei ole parantunut, mutta ollaan naimisissa tai on lapsia ja silloin lähteminen on yhä vaikeampaa.
Mun mielestä on tärkeää elää niin, ettei tarvitse katua jälkeenpäin. Elää niin, että on onnellinen, ei vahingoita muita, mutta on terveen itsekäs. Ja joskus on järkevämpää erota kuin pysyä yhdessä, vaikka ei olekaan "yrittänyt vielä kerran".
Tällä sekavalla mietinnällä halusin sanoa, että mieti mitä elämältä haluat. Tarjoaako tämä parisuhde sen mistä tulet onnelliseksi ja haluatko sinä tehdä toisen onnelliseksi. Ja niitäkin suhteita on, jossa ei tarvitse kyseenalaistaa, onko toinen varmasti se oikea.
EI KANNATA JATKAA!!! Kaikki parisuhdeterapautitkin sanoo, että jos sängyssä edes pikkasen sutisee niin suhde on pelastettavissa. Sinun tapauksessasi SE EI OLE! Tai sitten voitte alkaa elää kämppäkavereina, jos se ajatus miellyttää...Se ei ole parisuhde. Hassu juttu, että erotaan silti vaikka sutiseekin. Mulle kävi niin...