A-nainen, miks sun sydän kapinoi?

Sydän ei kapinoi vaan tietää kyllä mitä haluaa.<3

Jos olisit juuri tietty J-mies, niin sanoisin ettei minun sydän mitään kapinoi. Se olisi hänen ja on aina ollut hänen otettavissaan vain sanasta. Mutta selvästä sanasta. Mä pelkään niin paljon etten voi hänelle millään suoraan sanoa, että hän on jotain todella erityistä eikä vain siksi, että minä rakastan häntä. En todellakaan ala myöntämään olevani rakastunut, koska on tässä vuosien aikana vaikuttanut siltä ettei sellaisella olisi laisinkaan tervettullutta vastaanottoa. Siksi minun on pakko puhua kuin sopivalta tuntuvaa en olisi muka löytänytkään ja että odotan jotain maagista, vaikka sisin kirkuu "Se oot sä etkö tajua! Tai taidat tajuta, mutta et vaan pidä minusta, joten en sano mitään". Se mies riittäisi minulle juuri itsenään, ainakin sen perusteella mitä häntä tunnen. Paljon enemmän kuin riittäisi. Hänen kohdalla en voi puhua pelkästä riittämisestä. Kokisin olevani onnekkain tyttö kaikista. Mut kaikkea ei tässä elämässä kai voi vain saada :/ Silti mä kaikesta järjestä poiketen odotan häntä. En ketään "jotakuta joskus sitten", vaan häntä, minulle taikaa. Tiedän ettei pitäisi ja varmaan joskus pääsen eteenpäin. Sitä odotellessa.

Annia yhä vain.

Väärä mies joka yrittää teneytyä oileaksi. Ei kait siinä muuta.