Oletteko samalla aaltopituudella?

Aallonpituus on tasan niin paljon, kun ollaan toinen-toiseen tyytyväisiä ja kun tulee erimielisyyksiä, niin alkaa hirveä kitinä .. 🏄‍💦

Ei aavistustakaan enää.

Luulen että ollaan todella paljon samanlaisia.
Meillä on jokin henkinen yhteys, ei välttämättä tarvitse sanoa mitään kun tajuaa toisen tunnetilan.
Ollaan molemmat kilttejä ja empaattisia, tunnollisia ihmisiä. Mutta jos meitä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti, silloin kyllä puolustaudutaan ja tulistutaankin. Tai jos lähimpiä ihmisiä loukataan, puolustamme henkeen ja vereen.
Ollaan tunteellisia ylipäätään, koetaan vahvasti kaikki tunteet.
Kaikki tunteet kuuluu elämään ja rakastan ihmistä joka uskaltaa ne tuoda julki rehellisesti olemalla oma itsensä eikä peittele niitä. Luotan sellaiseen ihmiseen. Hänen lähellään on hyvä olla.
Anteeksi pitää myös osata antaa ja pyytää jos on loukannut toista.

Hänellä tuntui olevan samanlainen huumorintaju kuin minulla, mutta meidän keskinäinen keskustelu oli aina sellaista ruuvaamista.

Me ei olla päästy siihen tilaan, jossa on täysi mahdollisuus tuntea ja hyväksyä toinen kaikkine virheineen päivineen. Se teki kitkaa välillemme. Jos olisi ollut tämä hyväksyvä asetelma, olisimme keinuneet samoilla aalloilla vaivatta muutenkin kuin sanattomina.

Ehkä me ollaan aika samanlaisia, mutta luulen että hän haluaa enemmän suhteelta kuin minä. En tarvitse enää seksiä, enkä muutenkaan kaipaa läheisyyttä. Itse kaipaan vain harrastuskaveria ja ehkä arjen jakamista sitten kun jään eläkkeelle.

Mutta haittaako se? Kun pidän jostain edes jollain tasolla, niin haluan ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Ja hänestä pidän :) Hänen luonteensa? On luonne.

Olen aistinut hänestä jo kauan ennen kun kunnolla tutustuin että olemme hyvin samanlaisia tietyiltä ajatusradoilta ja käytökseltä.
Se että toinen meistä sen tiedostaa ja toinen ei on johtanut ristiriitoihin.

Käyttäydymme ja ajattelemme suhteellisen samoja ratoja samankaltaisissa tilanteissa ja se voi koitua ongelmaksi jos ajattelee vain itseään.

Mietitäämpä tilanne jossa henkilö A kokee epävarmuuden tunteita koska toinen vastaa viestiin vasta 2 tunnin päästä hänen lähetettyä sen. Henkilö A ajattelee että toista ei kiinnosta vastata eikä hän tule ajatelleeksi että henkilö B on saattanut nukkua, olla lenkillä tai töissä jonka takia estynyt saamasta viestiä heti.

Henkilö A päättää että ihan
Sama sitten ja alkaa oleen kokonaan vastaamatta henkilön B viesteihin.

Henkilö B ihmettelee että mitä? Miettien että A on varmaan kyllästynyt eikä pidä hänestä enää yhtä paljon ja vähentää viestittelyä.

Henkilö A miettii että
Mitä? Nyt ei kuulu mitään enää. Eikä se itse laita viestiä mutta vastaa jos sille laittaa. Häntä ei enää kiinnosta?
Henkilö A päättää vähentää myös viestittelyä

Lopulta viesti per/ viikko kunnes henkilö B sanoo että kun ei näytä kiinnostavan niin lopetetaan kokonaan.

Tässä esimerkissä käy niin että kumpikin kokee epävarmuutta ja helposti ajattelee että toista ei kiinnosta ja itsessä on vikaa joka johtaa perääntymiseen jossa ”tanssitaan” vuoroaskelin.


Ollaan hyvin samanlaisia ja parhaimmillaan se on etu jolla tullaan loistavasti toimeen eikä ole mitenkään vaikea ymmärtää toisen tunteita, käytöstä ja ajatuksia mutta silloin se on haitta kun niistä yhteneväisistä piirteistä ei ole tietoinen ja toimii oletusten perusteella puhumatta toiselle fiiliksiiään

Joskus niin kuvittelin, mutta viimeiset ajat ovat olleet yhtä hiljaisia, kuin Mariaanien haudassa....

Kyllä minä ainakin olen aivan ulalla...

Hän on raakalainen huonolla huumorilla

Hänellä on ihan omat lyhytaaltopituudet.

Kummallakin myrskyää vesilasissa aina vähän väliä.

Hänellä on tyttö joka satamassa. Lisäksi muutama muu seireeni ja merenneito houkuttelevat häntä luokseen viehkolla laulullaan ja loitsuillaan.
Tämmöinen musta harpyia jää siinä leikissä väkisinkin yksin orrelle istumaan.