Tuuleen nousukyky?

Tuuleennousukykykin on yhdyssana.

Finn 26 on ihan kelpo nousija.
Jos on 40 astetta tosituuleen, alkaa varmasti hyytyä, ja se on normaalia ja ok.
Jos pn 40 astetta suhteelliseen tuuleen, ei vielä hyytymistä pitäisi tapahtua. Pakittaako purjeet tuolloin, skuuttauksessa vikaa? Jos nöin on, vertaa muihin veneisiin, tai ota joku "asiantuntija" mukaan

Jos mainitsemasi 40 astetta on tosituulikulma, niin toki hyytyy vauhti ja sorto lisääntyy. Oletko etsinyt kyseiselle venetyypille polaarikäyrästöä? Siitä saa osviittaa optimituulikulmista eri tuulen voimakkuuksilla. Olettaisin, että keskituulella TWA n 45.

Voin suositella Dedekamin kirjoittamaa trimmikirjaa. Siitä löytyy vissiin suomennettukin versio. Ainakin englanninkielinen on todella hyvä. Parhaita aiheesta tehtyjä teoksia.

Finn 26:n optimaalinen kryssikulma tosituuleen on 42 asteen paikkeilla vauhti 5,2-5,5 solmua keskituulessa (5-8 m/s). Tuohon päästäkseen pitää pohjan olla sileä ja puhdas, potkuri taittuvalapainen (tai perämoottori pois vedestä) ja purjeet kohtuu hyvät ja oikein trimmattu.

Juuri kryssillä kaikki edellämainitut ovat hyvin tärkeitä. Kryssillä voima eteenpäin on varsin pieni ja kaikki lisävastus tai voimanpuute näkyvät huonona nousukulmana, venevauhtina tai osittain molempina. Sivutuulessa voimaa on paljon ja kohtuu hyvään vauhtiin pääsee, vaikka olisi paljonkin puutteita edellisissä,

Suomeksi hyvää luottevaa voisi olla WB;n vauhtiseminaari: https://www.fe83.org/docs/purjehtiminen/vauhtiseminaari/ Sieltä ehkä aluksi rikin ja purjeen trimmaus, jonka jälkeen ajotekniikka. Noilla vauhtia pitäisi jo löytyä niin, ettei väylillä jää samankokoisten veneiden jalkoihin. Englanniksi löytyy tietysti paljon enemmän valikoimaa ohjeisiin.

Nopeimman opin saa pyytämällä jonkun aktiivisen hiukan vastaavalla veneellä kisaavan purjehtijan mukaan. Jos hänkään ei saa kryssivauhtia ja nousukulmaa kohtuulliseksi, vikaa pitää etsiä mastotrimmistä, purjeista tai pohjan alta. Hän osannee myös heti sanoa onko mastotrimmissä ja purjeissa pahempaa ongelmaa.

Vesillä voi verrata retki-H veneeseen (kilpa-H:ta ei kauaa tarvitse katsella). Vauhdissa Finn26 häviää hivenen kaikissa tilanteissa. Kryssillä H nousee hieman jyrkemmin. Oman jäljen seuraaminen plotterista on avain tehokkaaseen kryssimiseen. Siihen on riittävästi ilmaisia kännykkäsovelluksia saatavissa. 90 ast kryssikulma on hyvä tavoite, kun saa myös vauhdin pysymään hyvänä, VMG:n maksimointi.

Finn 26:n suorituskyky lienee melko tasoissa muiden vastaavan kokoisten ja ikäisten perheveneiden kanssa. Mutta parhaan nousukulman saavuttamiseksi kevyellä ja keskituulella oikea purjetrimmi on olennaisen tärkeää. Genuan skuuttikulma ja skuutin kireys tulee olla suunnilleen siten, että se ylhäällä hipoo saalingin päätä ja samalla purje on alhaalla kiinni sivuvanteissa. Luonnollisesti etustaagin pitää olla mahdollisimman kireä eikä mainittavasti notkolla.

Myös isopurjeen skuutti pitää olla melko kireä ja puomi säädetty likimain veneen keskelle, kun haetaan hyvää nousukulmaa.

Ajotekniikka on myös tärkeää. Usein näkee ajettavan turhan alas. Se on kivaa kun vesi kuohuu ja peräsimessä on voiman tunne, mutta yleensä kannattaa ajaa ylemmäs.

Näillä eväillä pitäisi päästä suunnilleen samaan nousukulmaan kuin muut perheveneet. Kuvien perusteella Finnissä on kuitenkin pari rajoittavaa seikka. Rustiraudat ja genuan skuuttikiskot ovat leveän ylärakenteen vuoksi melko kaukana veneen keskilinjalta. Genuan kulma veneen keskilinjaan nähden jää siten melko leveäksi, ainakin verrattuna racing-tyyppisiin veneisiin.

Näissä venetyypeissä on usein myös pienemmälle fokalle erilliset sisemmät skuuttikiskot tai nykyään ns. sisäänvetäjät. Vakiomallisessa Finnissä fokan saaminen riittävän lähelle keskilinjaa voi siten olla haasteellista. Fokan takaliikin tulisi olla normaalituulessa selvästi sisälle päin saalingin päästä, noin 5-10 cm .

Joissakin tuon aikakauden kisaveneissä on myös saalinkeja lyhennetty, jotta genuan saisi skuutatuksi lähemmäs keskilinjaa. Tässä pitää tosin tietää mitä tekee, koska lyhentäminen kasvattaa vanttien kuormitusta, eli kannattaa aloittaa jo edellä mainituilla toimenpiteillä.

Kiitos asiallisista vastauksista. Veneessä ei ole Sumlogia ja kompassia kummempaa elektroniikkaa, mutta kännykästä olen seurannut että mielikuvissani ollutta 90 asteen kulmaa en pysty tekemään tasaiseen 5m/s tuuleen luovissa. Nopeus tippuu jonnakin kolmen solmun nurkille kun vähän alemmas ajettuna pääsee lähelle viittä. Riki on edellisen omistajan kanssa, hänen ohjeidensa ja mittojensa mukaan, kasattu. Peräsimessä on aika paljon painetta ja vene nousee hyvin kärkkäästi tuuleen. Normaalia pinnabalanssia on hankala saavuttaa ison säätämisellä. Täytynee kysellä rantojen miehiltä joutaisko joku tarkastamaan rikin pienellä purjehduslenkillä.

Kaverin toppirikisessä Finn 26 sessa on rullagenoa skuutattu luovilla juuri kuin nimimerkki kryssari kertoi, saalingin väli noin 5cm purjeesta ja jalusvaunu takana. Ison levankivaunu keskellä tai muutaman sentin leessä, kiki ja gunnari tiukalla, näin siis 5-8ms perus tuulissa. Tarkasta vielä ettei etustaagi ole reilummin notkolla.